Tuossahan tuo aihe tulikin…mikä auttaisi😑❓ Olen sairastanut masennusta yli 20 v ja ollut lähes koko ajan myös lääkityksellä.Välillä ollut helpompaa,välillä vaikeempaa.Nyt on taas vaikeampi jakso😞
Sairastuin siis aikoinaan vaikean avioeron jälkeen,mies oli väkivaltainen alkoholisti ja jäin 2 pienen lapsen totaaliyh:ksi.Alkuun tuli unettomuutta ja siihen määrättiin tk:ssa ensimmäiset unilääkkeet,joihin jäin samantien koukkuun.Tästä muutaman vuoden kuluttua lisättiin masennuslääkitys;cipramil/sepram söin yli 10 v ja efexor/venlafaksiin kans useamman vuoden(en muista enää miten kauan).Yritin tässä muutaman vuoden ilman lääkettä,en pärjännyt.Nyt unilääkkeenä ketipinor 25 mg:n puolikas.
Tällä hetkellä olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä,teen siis muutaman vuoron /viikko.Olen hoitoalalla.
Voxraa olen nyt syönyt viitisen viikkoa,alussa olo oli hyvä ja ihmettelinkin tätä,koska aiemmin tämän lääkkeen aloitus oli todella vaikeeta.Vuosi sitten aloitin ja kesti 5 viikkoa,ennenkuin auttoi ja kesä menikin tosi hyvin,syksyllä masennus taas pahentui ja marraskuussa lopetin lääkkeen,koska ei enää siis auttanut.Olisi ehkä pitänyt nostaa annosta…Minulla ei ollu lääkäriä tuolloin,omin päin aloitin lääkkeen vanhalla reseptillä.Olin siis aiemminkin tätä lääkettä yrittänyt,mutta lopetin silloin muutaman viikon jälkeen(tulipas sekavaa).
No nyt olo on siis aika kamala.Päivät menee kotona sohvalla netissä roikkuen.En pysty tekemään mitään.Sain tämän viikon saikkua niskajumin perusteella,siitäkin esimies huokaili,mistä saa sijaisen…kuukauden päästä on vasta psykiatrille aika,sekin yksityiselle.En tiedä,miten jaksan sinne asti ja voiko sitä edes jäädä saikulle,kun esimiestä ahdistaa.
Toivoisin vain olevani ns.normaali,että ei ahistais eikä masentais koko aikaa ja vois käydä vaikka lenkillä ja jaksais käydä töissä.
Vertaistuki olis kans tervetullutta😍
Kiitos Jardin Prive,kun kirjoitit☺️❤️
Niin uni on kyllä kaiken A ja O...Jos nukkuu huonosti/liian vähän,mistään ei tuu mitään.Ja sit kun minulla on väsy-päivä,niin masennuskin valtaa entistä enemmän.
Eilen illalla käytiin miehen kans kahestaan mun siskon mökillä saunomassa,oli kiva ilta.Olin kamalan masentunut sinne mennessämme,mut sain sit miehelle puhuttua mun oloista,niin vähän helpotti.Sanoin hänelle,että minua masentaa niin paljon,etten jaksa edes hengittää.Ja että syövässäkin on toivoa,minun masennuksessa ei.
Yksi asia mikä minua masentaa,on minun usko,siis uskon puute.Olen aina yrittänyt lohduttautua,että kyllä minä uskossa oon(vaikken ole edes kokenut uskoontuloa)ja kaikki asiat on ok,mutta olen niin kauan joutunut näitten uskon asioitten kans tappelemaan,että todennäköisesti en ole missään uskossa.No nythän voi sit tulla uskoon.Minulle se on vaikeaa,en tiedä,tapahtuuko sitten koskaan.Minulla on sellainen lapsuus ja nuoruus(ja aikuisuus),mikä vähän niinkuin estää...
Nyt kun olen myöntänyt tämän asian itselleni,niin olokin on jo helpompi...ihmettelin aina,miksi "uskossa olo"on tällaista,niin selvishän sekin sit...olen vaan joku käännynnäinen...
Hei, Elämänilohukassa!☺️❤️☺️
Mitä sinulle kuuluu?
Uskosta houkuttaa kertoa ihan lyhyesti oma kokemus. Olen lapsesta asti ollut seurakunnan päiväkerhoissa ja pyhäkouluissa. Se riitti pitkään, mutta murrosiässä alkoi olla olo, että halusin asioihin varmuutta ja halusin "tulla uskoon". Rukoilin sitä, mutta mikään ei muuttunut. Välillä epäilin koko Jumalan olemassaoloa, ja joskus nykyäänkin mietin tuota kysymystä. Mutta silti koen, että uskon riittävästi. Ei tarvitse olla suurta varmuutta tai kykyä puhua esim. kielillä. Hyviä varmaan nekin, mutta minulle riittää tämä. Ja ehkä ennemminkin, uskon, että Jumalalleni riittää tämä!
Hyvää päivän jatkoa!😍
Hei elämänilohukassa!
Minä olen pyytänyt paljon esirukousta Pirkko Jalovaaralta ja olen saanut häneltä rukousystävä-lehden jonka olen lukenut moneen kertaan. Minua lohduttaa ajatus ettei Jeesus jätä meitä yksin. Tällä hetkellä en käy seurakunnassa mutta ehkäpä jonain päivänä menen.
Hei Jardin Prive ja arka,ja kiitos viesteistänne☺️❤️ Oli todella kiva huomata,että olin saanut "postia"🙂
Niin nuo uskonasiat...miksiköhän ne ei voi olla selviä,vaan pitää epäillä...minäkin olen lapsesta asti ollut kirkon piirissä ja käynyt pyhäkoulussa kiltisti.Olisi paljon helpompi uskoa,jos saisi kokea selkeän uskoontulon,niinkuin monet todistaa uskostaan.Ei silloin tartteis epäillä,että onko sitä uskossa vaiko ei ole.
No sain eilen kuitenkin lähdettyä seurakuntaan,oli monta vuotta viime käynnistä.Näin muutaman tutunkin siellä,joihin olin tutustunut jo 25 vuotta sitten siellä srk:ssa.Minun on aina vaikea lähteä kotoa minnekään,saati tuollaiseen tilaisuuteen.Käyn siis vapaaseurakunnassa.
Tänään oli ihan hyvä päivä,leivoin raparperipiirakan ja tein ruokaa.Käytiin tyttären luona illalla kylässä.
Hei!
Esimerkkisi rohkaisee minua, vapaaseurakuntaan minäkin aion mennä. Minullakaan ei olesellaista uskoontulokokemusta että voisin sanoa tietyn hetken milloin heräsin mutta tulin uskoon yli kolmikymppisenä ja liityin kirkkoon. Paljon itsetuntoni lepää Jeesuksen hyväksynnän varassa kun tuntuu että olen epäonnistunut niin pahasti että olen saanut siitä vaikeat arvet. Armo on minulle kallis.Huommenna tapaan vapaaehtoistoiminnassa mummuni, jännittää vähän, veisin hänelle kukan jos oisi rahaa.Aiotko mennä ensi sunnuntainakin seurakuntaan?
Hei kaikille! kerrotte itsekukin uskoon tulosta ja epäilystä uskossa olemisesta. Vähän samantapaisia asioita käyn minäkin välillä läpi. Epäilen kaikkea, jopa rukouksen merkistystä, mutta se on kuulemma ihan normaalia (luin näistä asioista) että välillä epäilee.
Ei minullakaan ole selkeää päivämäärää uskoontulosta, muuta kuin että pikkuhiljaa aloin rukoilla ja uskoa että saan apua jos pyydän. Sittemmin tuli kiitosrukoukset kun sain apua. Käyn kirkossa epäsäännöllisesti, pitäisi varmaan käydä useimmin, mutta en saa lähdettyä ja oikeastaan ev.lut.kirkon pitkät rituaalit kummastuttaa tämmöistä kulkijaa joka ei meinaa jaksaa istua paikoillaan niinkauaa. en aina ymmärrä miksi kaikkea tehdään ja mikä on tarkoitus kaikella tekemisellä. Siksipä olenkin uskossa ihan vain uskon. En olisi varmaan "tullut" uskoon missään, mutta kun sain yksikseni Jumalan kanssa olla niin usko vahvistui.
Nyt vain pitäisi löytää joku seurakunta johon mennä että saisin jutella enemmän uskossa olevien kanssa. Etten liukuisi takaisin siihen mistä lähdin, taas toisaalta en halua enää olla sellainen kuin olin ennen. uskossa oleminen on ihana asia ja saa olla turvassa Isän kämmenellä.
kaikkea hyvää jokaiselle!
Hei salainen55 ja kiitos viestistäsi☺️❤️
En siis taida olla ainut epäilevä Tuomas...minä kasvoin vahvasti kirkon piirissä,mutta parikymppisenä aloin käydä naapurin tyttöjen kanssa vapaakirkossa,jonka tunnen enemmän omakseni.Tykkään niistä lauluista ja evankeliumin julistamisesta,myös mahdollisuus saada esirukousta on minulle tärkeä☺️❤️
En pidä yhtään ev.lut kirkonmenoista,minusta liian kaavamaista ja saarnatkin ovat todella harvoin evankeliumia,vaan jotain ympäripyöreitä puheita.
Olen siis ollut 30 vuotta enemmän tai vähemmän uskossa...mutta silloinkin,kun en käynyt missään hengellisissä tilaisuuksissa,en päässyt uskonasioista eroon,ainahan ne mielessä ovat.
Tänään oli taas vähän huonompi päivä.Yöunet jäi 5 tuntiin,kun unet loppui jo viiden jälkeen.Oon vaan kotona möllöttänyt,koirien kans tein sentään 20 min.lenkin,mutta ei puhettakaan mistään pidemmästä lenkistä☹️
Jaksamisia kaikille😍
Kiitos myös arka sinulle viestistäsi☺️❤️
Minun on vaikea luottaa,että kelpaan Jumalalle ja mietinkin lähes koko ajan,että oonko uskossa,ja uskonko tarpeeksi ja oikealla tavalla☹️
Minua helpottaisi jo paljon se,jos saisin ymmärryksen,että olen jo Jeesuksen oma.Olen rukoillut,että voin olla vaikka masentunutkin,jos vaan saisin olla Hänen omansa.Jos pitäis valita parantumisen tai uskomisen välillä,valitsisin uskomisen.
Huomenta tänne. Nykyään herään jo viiden jälkeen, liekö tuo kellonajan siirtelyn tulosta. Olen nuorena ollut paljon vapaaseurakunnan kokouksissa. Olin hirveän yksinäinen ja erakko kun ei ollut ketään nuorta ihmistä kaverina ns. normaali elämässä, koska en halunnut polttaa, juoda ja muuta mitä nuoret tekivät. Minut oli kasvatettu tottelemaan ja vanhemmat tuomitsi ankarasti kaiken mitä siihen aikaan nuoret touhusi. Mutta 19v:na menin kouluun toiselle paikkakunnalle ja aloin kulkea epämääräisissä porukoissa jne. en nyt kerro kaikkea mutta uskon asiat jäi, paitsi että sisälläni oli syyllisyys ja paha olo.
Nyt kun tässä kirjoittelen tajuan että se seurakunta oli liian jyrkkä kaikessa, tai ainakin minä niin luulin, syyhän voi olla etten tiennyt miten "uskossa" ollaan. luulin että tekojen ja ulkoisen olemuksen pitää olla tiptop. Eli suoritin uskoa.
onneksi Jumalalla oli muita suunnitelmia ja olen viimeinkin tajunnut ettei suorituksilla ja rituaaleilla eikä millään ihmisen keksimillä näytöillä voi mitata uskoa. En nuorena tykännyt kun kokouksissa huudettiin ja itkettiin, enkä tykkää edelleen. Olen sellainen pidättyväinen ja minulle sopii harras hiljaisuus, en uskalla mennä edes kaikkiin seurakuntiin, ihan sen takia että alan epäillä olenko uskossa olleenkaan, kun en tee niinkuin muut.
Ev.lut. seurakunnissa on nykyisin myös Tuomasmessuja yms. tilaisuuksia joissa ei ole samanlaista kaavaa kuin yleensä. Niissä käyn jos pääsen. Kerronpa nyt, kun sain "vastauksen" viimekerralla ollessani messussa. Pappi saarnassaan puhui Jumalan vastauksista jotka tulevat odottamatta ja ihan erilailla kuin mitä toivomme, vastaus tulee aikanaan yms. En muista tarkkaan mitä hän sanoi, mutta muistan kuinka se antoi minulle toivoa siitä että esirukouspyyntö jonka jätin on kuultu. Jumala kuulee, eikä siihen tarvita monimutkaisia temppuja, hän kuulee huokauksenkin. mikä ihana asia
olen hyvin varovainen uskon asioissa, koska olen mielenterveydeltä heikompi kuin useimmat niin en uskalla kaikkeen lähteä, enkä halua että mikään liian syvällisesti psyykeen vaikuttava pääsee enää minun päätä sekoittamaan. Ehkä se on alkoholismin tuomaa pelkoa, viina kun sekoittaa pään.
Kaikkea hyvää!
Huomenta ja kiitos salainen55 taas viestistäsi☺️❤️
Meilläpäpäin ei niitä Tuomasmessuja ole,en ainakaan ole koskaan huomannut kirkollisista uutisista,tämä on sellainen pienehkö paikkakunta.En minäkään tykkää,jos hirveesti huudetaan kokouksissa,kyllä sen evankeliumin voi tuoda ihan normaalilla äänellä.
Minun on vaikea siis lähteä minnekään,esim.kauppaan itse,saati hengelliseen tilaisuuteen.Jotenkin vaan rohkaistuin nyt lähtemään,näin lehdestä ilmoituksen ja päätin mennä.Olen myös varovainen,mihin tilaisuuksiin menen ja mihin seurakuntaan,kun nykyisin voi olla vaikka minkälaista henkeä liikkeellä,kaikki ei ole Pyhästä Hengestä.
Kirjoitit tuolla liikunta-puolella, ettet käytä mitään lääkkeitä;minäkin yritän aina pärjätä mahdollisimman pienellä määrällä,saan tosi helposti kaikkia sivuvaikutuksia.Esim.se ketipinori tekee minulle jatkuvaa nälkää,painonnousua ja ummetusta.Ja en edes nuku sillä kovinkaan hyvin,annosta en voi nostaa,koska sekään ei auta nukkumiseen ja lisäksi olen aina seuraavana päivänä kamalan pahalla tuulella😠 Ja voxran nosto ei ollut minulle hyvä,laskin takaisin entiseen annokseen.
Toissa yönäkin unet jäi 5 tuntiin,niin päätinpä että yritän päästä siitä kokonaan eroon;noh viime yönä sit valvoin lähes kahteen,kun en ottanut sitä lääkettä.Lopulta otin sit tenoxin puolikkaan puoli kahelta.Heräsin sit vaille 6,kun mies nousi töihin,ja olin jossain horteessa seitsemään asti,sit nousin ylös.Nämä 5 tunnin yöt on kyllä minulle liian vähän...
Voi kun en olisi ikinä aloittanut syömään näitä unilääkkeitä😭
Minä en kestä tätä oloa...aamulla ajattelin,että vähistä yöunista huolimatta tulee hyvä päivä ja että lähden koirien kans lenkille...en päässyt ulos ennenkuin puolilta päivin ja silloinkin koirien pikapissitys pihalla😭
Olen kuin vanki omassa kodissa.
Lisäksi ystävän käytös vähän ärsytti,oltiin sovittu,että menen tänään hänen luo laittamaan koiralleen punkkitippoja iltapäivällä,noh laitoin viestiä,että en jaksaisi,mutta jos hän tulisi meille koiran kanssa(on käynyt siis ennenkin),laittoikin viestiä,että ei oo kotona koko päivänä...olikohan aikonut edes ilmoittaa siitä,minähän olisin mennyt turhaan ovelle kolkuttelemaan😐
Nämä päivät on jotain järkkyjä...möllötän sohvalla ja roikun netissä...en saa mitään tehdyksi😭😭
En saa tätä kierrettä poikki.
Eilen kun tein sen 20 min.koiralenkin,ajattelin,että minustakin tuli mielenterveyspotilas ja nyt on lopullinenkin työkyky mennyt,tässäkö tää elämä nyt sit oli😐
Hei elämänilohukassa 😍
et ole yksin. En saa mäkään juur mitään tehtyä päivisin,en jaksa ja halua nähdä ketään,ahdistaa olla jopa omalla pihalla koska en jaksa jutella kenenkään kanssa.
Mä tiedän et pitäis liikkua,mut mä en taas vaan oo pitkään aikaan saanu aikaseks mennä kävelemään. Haluisin mut en vaan jaksa.
ms tauti epäilyn takia mulle on tullu olo et luovutan. Joskus kuvittelin et joku päivä mulle tulee vielä voimia,siis fyysisiä,mut nyt voin varmaan sitten haudata ne. Lääkitys kun ei taida siihen uupumukseen auttaa. Tän uupumuksen kanssa oon siis taistellut vuosia ja usein ilman mieliala ongelmia,mutta onhan niitäkin sitten tullut lisäksi kun en ole ymmärtänyt miksi en jaksa,miksi jalat tuntuu niin voimattomille etten yksin kertasesti niidenkään vuoksi jaksa.
Mut on mulla ihan selvää masennusoireiluakin kausittain. Ja on ollut nytkin kuukausia.
Äh,mitä mä selitän oikein,en oikein tiedä,on jotenkin vaikea saada ajatuksista kiinni.
harmi ettet sinä saa päivällä nukuttua. Se olisi suuri asia jos saisit,voisit nukkua pätkissä jos yöllä saat huonosti nukuttua.
mä olen kokonaan luovuttanut siinä asiassa että koskaan enää nukkuisin öitä ilman lääkkeitä. Oletko sä koskaan ajatellut että antaisit itsellesi luvan nukkua lääkkeillä? Mä oon joskus miettinyt voiko joillain ihmisillä olla tuhoutunut se kehon oman uni juttu,en osaa selittää tätä,mutta siis että jotenkin vaan aivot ei osaa nukkua ilman lääkkeitä.
oletko kokeillut koskaan melatoniinia? Mä joskus olen. Ehkä vähän sain niistä apua silloin joskus.
onko teillä mitään kesä suunnitelmia? Olihan se niin että sunkin mies käy töissä? Mun mies käy arkisin 8-16 töissä.
Tytöllä alkaa onneksi kohta kesäloma koulusta,helpottaa jonkun verran arkea..
toivon sinulle paljon jaksamista ja jos susta tuntuu ettet jaksa mitään niin anna itsellesi lupa vaan olla ja kyllä se päivä taas tulee kun jaksat.
Toivon sinulle aurinkoa päiviisi 🌻🙂🌻
Hei, Elämänilohukassa!☺️❤️☺️
Tunnen olevani nyt kovin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. En saa mitään aikaiseksi. Istun vain koneella. Minä en edes käy sohvalla välillä. Turhauttaa. Tuntuu, että kaikki aika vain valuu pois.😞 Nyt käyn välillä makuuhuoneessa katsomassa muutamaa kangaskasaa, kun mietin, mitä teen viikon päästä tilkkutyökurssilla. Vaihtoehtoja on kaksi. Yritän ehkä toteuttaa molempia.
Nyt en haluaisi mitään. Pitäisi käydä kaupassa sen verran, että saisi halpaa wc-paperia ja tulostinpaperia. En vain jaksaisi. Ja ulkona on yli 20 astetta lämmintä, vaikka taivas on pilvessä. En halua mennä minnekään. Tunnen itseni senkin takia huonoksi.
Miksi tämä elämä on näin hankalaa!?😑❓
Kiitos viesteistänne minävaan00 ja Jardin Prive😍
Eilinen loppupäivä meni sit vähän paremmin,sain jopa lähdettyä koirien kans ulos,tehtiin 1/2 tunnin lenkki.
Viime yönä nukuin nelisen tuntia,klo 4-8(heräsin ennen kuutta ja valvoin jonkun aikaa).Näin käy,kun en ota sitä ketipinoria ja/tai tenoxia☹️ Minua haukotutti puolilta öin ja kahden aikoihin,mutta uni ei tullut.On varmaan mennyt joku unikeskus vinksalleen😟
Teen muutaman kerran vuodessa tällaisia lääkkeettömiä jaksoja.Näin estän mahdollisen toleranssin.Eli aina,kun alkaa tehot mennä unilääkkeistä,lopetan ne(ja valvon).Pari viikkoa tätä yövalvomista jaksaa,sit on taas otettava napit käyttöön.
Niin mun mies on päivät töissä,pitää heinäkuussa lomaa.Ei meillä ihmeempiä suunnitelmia,tämä minun nukkumttomuus rajoittaa aika hyvin mm.reissaamista,nukun kyläpaikoissa vieläkin huonommin,vaikka ottaisin niitä lääkkeitä.Vieraassa paikassa on jotain ihan järkkyä nukkua,kotona minulla on kuitenkin oma huone ja voin lisäksi mennä olkkariin ja syödä jotain,keitellä teetä.
Tämä ei tule koskaan minulla paranemaan.Ja pitää yllä masennusta.
Ihme ei pahemmin tänään väsyttänyt,tuossa ennen neljää meinasin simahtaa sohvalle,mutta piti rueta laittaa ruokaa.Päivällä tein koirien kans 40 min.lenkin,pesin koneellisen pyykkiä ja tyhjensin tiskikoneen.
Nyt taas oottelen,milloin uskaltaisi mennä nukkumaan...koska jos uni ei tulekaan,niin on vaan noustava ylös,se jos mikä ärsyttää tässä,jatkuva ramppaaminen...
Luulen,että otan tenoxia,mutta ketipinorista yritän pysyä erossa.