Elämällä ei mitään suuntaa tai merkitystä
Olen avoliitossa elävä nainen. Opiskelen ammattikorkeassa, johon hain useita kertoja ja viimein pääsin. Käyn myös töissä pari kertaa viikossa. Kaikesta huolimatta tuntuu siltä, että en vieläkään tiedä, mitä elämältäni haluan. Mikään ei oikeastaan tunnu miltään. Tuntuu, että olen väärällä alalla. Ajattelin hakea opiskelemaan toista alaa, mutta pelkään senkin muuttuvan paskaksi, koska mikään, mitä alan koskaan tekemään, ei tunnu lopulta hyvältä. Toisaalta nyt olen niin mahdollisimman väärällä alalla, että mikä tahansa muu ala olisi jo lottovoitto.
Vaikka olen parisuhteessa ja minulla on joitain ystäviä, tuntuu, että olen aivan pohjattoman yksinäinen. Kaikista yksinäisin olen juuri ihmisten seurassa. Yleensä nautinkin yksin olemisesta, mutta nyt viime aikoina yksin ollessani ajatukset lähtevät vain pyörimään sen ympärillä, miten paskalta kaikki tuntuu. Tuntuu vaan niin turhalta kun kohta 30 v lähestyy, enkä vaan löydä paikkaani tässä maailmassa. Olen jostain 10-vuotiaasta lähtien ollut kiinnostunut kuolemasta ja välillä harkinnutkin sitä. Jonkinlainen uteliaisuus kuitenkin on pitänyt minua täällä, uteliaisuus siitä, mitä kaikkea voisi vielä olla edessä. Samaa tyhjyyttä kaikki on silti vuodesta toiseen. En jotenkin jaksa uskoa, että voisi tapahtua mitään, mikä erityisesti tuntuu miltään. Ajatus siitä, että joskus tulee päivä, ettei ole enää olemassa, että kaikki vaan loppuu, tuntuu liian hyvältä.
Työttömyydestä. Ehdin itse olla noin 1,5 vuotta työttömänä ennen tätä tuoreinta työtä, josta siis lähdin vasta. Olen työkkärissä siellä tuetulla puolella, kun on näitä saikkuja ja omia (päästä johtuvia) irtisanoutumisia takana. Tein suurimman osan tuosta ajasta osa-aikatöitä, joten työhön osoituksia tms ei ehtinyt tullakaan. Nyt taas täysin työttömänä ja todennäköisesti karenssia pukkaa. Raha-asiat stressaa, mutta onneksi on katto päällä ja miehellä (ainakin toistaiseksi) kokopäivätyö.
Jos pystyisin olemaan juuri tässä hetkessä, voisin olla onnellinen. Juuri nyt on ihan hyvä. Kaunis ilma, olen lähdössä ulos. Kaapissa on ruokaa ja mies tulee iltapäivällä töistä kotiin. Voidaan kattoa kivoja tv-ohjelmia illalla yhdessä. MUTTA!!! Miten tulevaisuudessa? Löydänkö ikinä sitä minulle sopivaa työtä ja työpaikkaa? Millä rahalla elän, jos tuet pienenevät/loppuvat tai miten me selvitään, jos miehellä loppuu työt?
Voisipa oman päänsä hiljentää edes hetkeksi.
Minäkin olen viveekasta ylpeä 🌻🙂🌻
cherrie, minkälainen paikka se on, johon sinun pitää hakea? Tsemppiä sen asian kanssa! Jos et tosiaan halua sinne, niin toivotaan, että muita hakijoita on paljon 😀
Mitähän Luuskalle kuuluu? Olisi kiva kuulla, miten hänellä menee 🙂
Olisi kiva kuulla myös muista ketjuun kirjoittaneista. Danalin, Nausicaä, jaana6 ja hrdrle, mitä teille kuuluu? 🙂 Toki on hienoa, jos ei ole enää otsikkoa vastaava olo ja/tai tarvetta kirjoittaa tänne - toivonkin suunnan ja merkityksen löytymistä elämässä meille kaikille 😍
Rauhaa, missä sinä siis olit töissä? Ja minkälainen tuollainen tuettu puoli työkkärissä? 😮 Kuinkas sullekin meinaa karenssia pukata :/ ai kun läksit töistä? Miten teillä miehet muuten suhtautuu työttömyyteenne? patistelevatko persauksiin kokoajan kuten minulla...
Hmm no sanoisinko vain näin, että haluaisin itse valita työpaikkani, siis mua niin ärsyttää nää työkkärin höpöhöpö työpaikat. ja tämäkin on sellainen että en juuri voitolle jää tukiin verrattuna mitä nyt tulee, siis huono palkka, eikä siis ole täysiä tuntejakaan. tulee vähän olo että mitä hittoa mun ees kannattaa hakea sinne. ☹️
Osaisitteko muuten suositella minkälaista työtä kannattaisi hakea? olisi ihana joku itsenäinen työ vaikka näin alkuun, että saisi elämästä jotenkin taas kiinni.
☹️ mutta se hakeminen onkin sitten aivan toinen prosessi. Ainahan sitä haaveilla saa, mutta että löytyykö sen verran tahdonvoimaa toteuttaa. 😞
Tuo karenssi on kyllä syvältä. Itse olin juuri 3kk karenssissa, muutto toiselle paikkakunnalle kun ei ole pätevä syy irtisanomiselle (olin osa-aikatyössä josta siis jouduin sanoutumaan irti alkukesästä). Työmatkaahan olisi tullut "vain" 130km suuntaansa, tämä siis työkkärin mukaan olisi ollut ihan normaalia! Ei voi käsittää noita päätöksiä. Noh, se on nyt lusittu ja onneksi saa edes hieman rahaa ettei miehen tarvitse kaikkea kustantaa.
Mieheni on onneksi ymmärtäväinen. Hoidanhan kodin ja lapset ja sen puoleen tämä työttömyys on "luksususta" jos ajattelee yhteisen ajan puolesta. Lapset tykkää kun äiti on kotona. Mutta tämä taloudellinen puoli on se josta tulee riitaa, lähinnä omalta osaltani. Pinna on kireällä kun ei ole rahaa mihinkään ylimääräiseen ja tulee tiuskittua miehelle.
Minä en edes jaksa ajatella kokopäivätyötä. Edellisestä osa-aikatyöstä tykkäsin, olin samassa paikassa 2 vuotta. Se oli itsenäistä ja rentoa työtä mutta vastuullista (sivusi hoitoalaa). Oli aikaa kotielämään ja omalle päällekin teki hyvää olla pois stressaavista töistä.
Itse tein aikoinaan siivousalan työtä. Pidin siitä, että sai määrätä itse oman tahtinsa, aikataulun ja tauotkin sai pitää kun tuntui siltä. Kuitenkin vastuullista hommaa mutta sai olla itse työnsä herra. Tein niitä töitä puolisen vuotta. Ainoat asiat jotka siinä hommassa tympi, oli surkea palkka ja alan huono arvostus.😞
Cherrie, muistathan että sinulla on oikeus hakea soviteltua päivärahaa jos työ ei ole kokoaikainen. Täyden päivärahan päälle saa tienata 300e ennen kuin alkaa tippua päivärahan osuus. Noilla menin minäkin sen kaksi vuotta osa-aikatöissä.
Olitko avustajan hommissa sen kaksi vuotta vai minkälaista työtä se oli? 🙂 Mä olen sellaistakin miettinyt, mutta se on sitten arpapeliä miten henkilökemiat kohtaavat, vaikka kaikkien kanssa yritänkin aina tulla toimeen, mutta eihän se vain aina riitä että itse yrittää.. Se voisi olla hyvä vaihtoehto, mutta mitenhän ongelmatilanteissa, kehen ottaa yhteyttä jne ? tai jos sattuu olemaan sairas.. ne on semmoset kysymykset mitkä mietityttää.
Minäkin tein joskus siivoustyötä, itseasiassa se oli ihan mukavaa, itsenäistä. tokii riippuu missä sitä tekee. tosin palkka oli todellakin huono.
Osa-aikaisissa töissä mulla kiinnostaisi myös että minkä verran saa olla tunteja, missä kulkee se raja, että laskeeko työkkäri silloin työssäkäyväksi vai työttämäksi?
😐
cherrie kirjoitti 4.10.2016 11:36
Rauhaa, missä sinä siis olit töissä? Ja minkälainen tuollainen tuettu puoli työkkärissä? 😮 Kuinkas sullekin meinaa karenssia pukata :/ ai kun läksit töistä? Miten teillä miehet muuten suhtautuu työttömyyteenne? patistelevatko persauksiin kokoajan kuten minulla...
Olin oman alan töissä eli sosiaali- ja terveysalalla (sen tarkemmin en uskalla tänne kertoa, ettei joku tuttu tunnista). Karenssihan todennäköisesti tulee, koska olen irtisanoutunut itse - vaikkakin terveydellisistä syistä. Toimitin työkkäriin lääkärin lausunnon asiasta, mutta jotenkin en usko, että se riittää tällä kertaa. Tuettua puolta ehdotettiin, koska minulla on taustalla pitkä sairausloma, ammatillinen kuntoutuskurssi ja muutama oma irtisanoutuminen. Värikäs historia siis 😀 Olen kyllä saanut tosi paljon apua omalta työvoimaneuvojaltani ja olen hänen avustaan tosi kiitollinen ☺️❤️
Mieheni myös on ollut tosi ihana, kärsivällinen ja ymmärtäväinen - hän tietääkin melko lailla kaikista pään sisäisistä ongelmistani. En usko, että toisenlainen ihminen minua jaksaisikaan - esimerkiksi eksäni jätti minut sairauslomani aikana enkä häntä kyllä syytä siitä yhtään. En varmastikaan ole helpoin tai miellyttävin kumppani ja välillä ihmettelen kovasti, miten mieheni edelleen haluaa olla kanssani. Tokihan meillä onneksi on hyviäkin hetkiä ja toivottavasti niitä on jatkossakin ☺️❤️☺️
Tällä viikolla olen yrittänyt liikkua enemmän ja se kyllä tuntuu olossa 🌻🙂🌻 Aamulla kävin reilun tunnin lenkillä (noin 6 km) ja nyt ajattelin lähteä pyörällä asioille.
Voi kunpa jaksaisin/muistaisin jatkossakin käydä ulkona 🙂
Cherrie, joo avustajatyötä. Avustajakeskus hoiti asioita, myös ongelmatilanteissa olisi saanut sieltä apua (itselläni meni kaikki hyvin). Sairauspoissaoloissa oli ihan normikäytännöt.
Kun aloitin osa-aikatyöt, ilmoitin ensin työkkäriin asiasta. He laittoivat tiedon kelalle että teen osa-aikatöitä. Kelaan piti sitten joka palkanmaksun jälkeen toimitella palkkakuitti ja täyttää se "työtön, työtön, töissä" -lappu. En nyt muista ulkoa mikä oli tuntimäärä noissa ennen kuin lasketaan kokoaikaiseksi? Yli 20h/vko?
Oletko kuitenkin ajatellut hakea sitä tarjottua työtä?
Hmm mitenhän se siinä tilanteessa menee jos avustaja on ns. "Yksityinen", ettei niitä asioita hoideta kunnan sosiaalitoimen kautta jos jotain tulee. Tietenkin osa kuuluu heta-liittoon mutta hmm
🙄
En osaa vielä sanoa hakisinko sinne tarjottuun paikkaan. Nyt olisi myös haku yhteen paikkaan joka olisi omaa alaani. Tunteet ja järki sanoo että sinne haluaisin. Mutta Tämä pelko mikä on takaraivossa niin jotenkin estelee ☹️ miksi pitää olla näitä mörköjä päässä. 😭
Cherrie, entäs jos vain hakisit noihin paikkoihin, jos hyvin käy pääset haastatteluun ja sitten mietit haluatko juuri sitä työpaikkaa. Jos ne ei ole työkkärin työhönosoituksia, voithan kieltäytyä jos tuntuu todella vaikealta. Minulla auttoi tosi paljon työhaastattelu, näki työympäristön jne ja minullakin oli takaporttina se, että voin aina perua menemiseni (esim. jos olisi tullut paniikki). Kaikki meni kuitenkin hyvin ja olin ihan rento haastattelussa.
🙂👍