Taas uusi aamu. Puut vihertävät ja linnut visertävät. Aurinko paistoi, mutta meni jo pilveen. Niinpä tietysti, ihan kiusallaan, eihän se minulle paista. Kevät muka ihanuuksineen – ei minulle tietenkään. Kesäkin on menevä pieleen, se on varma.
Jatkan huomenna.
🙂 Maila on puuta, ölenhan luonto ihminen, ja höh. Onko pesäpallo pelin säännöt suurinpiirtein tutut? Jos eivät kerron myöhemmin mutta nyt lyhyt versio. Kuvittele martta pesäpalloksi. Jos tunnet pelin sääntöjä niin voit kuvitella miltä martasta tuntuu kun maila osuu. No, minä en kyllä sääli marttaa.😴
Pahantahtoinen juoruämmä otti minut käsittelyyn, ja sain tilaisuuden pahoittaa mieleni. Voi kuinka muut ihmiset ovatkaan pahoja! Ihan käsittämätöntä! Nyt pitää hukuttaa murheet lasiin. Ja ei heilaa helluntaina, eipä tietenkään! Kyllä elämä on sitten niin älyttömän kurjaa! Voi mörkö ja menninkäiset, että osaakin olla mälsää!
http://www.youtube.com/watch?v=FtKzy1ZfAsY
🙂 Elä ny. aarinko paestaa ja kaakilla on nii hyvä elo.😉
No kun mun KUULUU olla masentunu, vaikkei yhtään huvittais. Yritän hampat irvessä olla pahalla päällä, saan siitä pisteitä.
Nyt lopetan tämän pelleilyn. Oikeasti elämässäni ei ole mitään järkeä ja harkitsen itsemurhaa.
Voidaanko ottaa "aikalisä"😐. Toivottavasti minun "höpinät" ei ärsytä. Anteeksi.
zimba2 kirjoitti 27.5.2012 15:8
Voidaanko ottaa "aikalisä"😐. Toivottavasti minun "höpinät" ei ärsytä. Anteeksi.
Ei todellakaan ärsytä, päinvastoin ilahduttaa. Ottaa vaan kaaliin, kun masennus ei lähde kirveelläkään.
Kyllä se niin on, että jos jollakin konstilla, vaikkapa huumorilla, saa mielialan pysymään pystyssä, kannattaa yrittää. Minä en ainakaan pääse montusta ylös, jos sinne romahdan. Nyt hyvä yöuni päivitti tilanteen.
Olen pikku hiljaa tottunut ajatukseen etten pääse kokonaan masennuksesta eroon ikinä. Useita viikkoja tilanne sikäli hyvä et minä vien ja masennus "vikisee". Kun en eroon pääse niin maksellaan niitä vanhoja "kalavelkoja" sitten takaisin. Esim. Vaikka näin😴
zimba2 kirjoitti 28.5.2012 13:25
Olen pikku hiljaa tottunut ajatukseen etten pääse kokonaan masennuksesta eroon ikinä. Useita viikkoja tilanne sikäli hyvä et minä vien ja masennus "vikisee". Kun en eroon pääse niin maksellaan niitä vanhoja "kalavelkoja" sitten takaisin. Esim. Vaikka näin😴
"Se joka vielä on hengissä, älköön sanoko: ei koskaan!
Varma ei ole varmaa.
Mikä on, ei pysy." (Bertolt Brecht)
Kuitenkin tuo ajattelutapasi tuntuu helpottavalta. Ei ole pakko asettaa itselleen ylivoimaista vaatimusta onnistua x:n (en viitsi mainita paholaisen nimeä) hävittämisessä kokonaan. Sen kanssa voi jotenkuten pärjäilläkin. Eikä sitä koskaan tiedä...
Eikun 😴
Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.😎
zimba2 kirjoitti 5.6.2012 13:55
Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.😎
Aivan varmasti näin on.
Olen laiminlyönyt tämän kurjuuskeskusteluni päivittämisen. Huono minä! Ei huolta, ihan kamalan kurjaa tämä elämä on edelleenkin, niin maan perusteellisen kurjaa! Voiko mälsempää enää olla? Mistään ei tule mitään, kukaan ei ymmärrä, kaikki muut ihmiset ovat niin pahoja, minua sorsitaan! Hyi hyi! (Ei tosikoille)
Hei
tekisi myös mieli olla masentunut! Koko tää idioottimainen eroprosessi kafkamaisesta suhteesta (luettavissa viestiketjussa Hyvä mies mutta valehtelee; alimmaisessa ryhmässä) on käynyt voimille. Epäilen olenko ihan viisas... Toisaalta onhan siinä koomisiakin piirteitä. Vietin tänään pyjamapäivän - syön kaksin käsin suklaata ja kämppäni on karseasa kunnossa. Tavallaan on se se protesti, koska suhteessa saksalaisen ordnung-upseerin kanssa kämppä oli perfect-kunnossa & ruoka ajoissa pöydässä jne.
Olen väsynyt siitä henkisestä taistelusta psykopaattimiehen ja itseni kanssa. Vaikka taisin sen taistelun voittaa, hinta on kova. Jospa nyt hieman sitten syrjäytyisin .... heh
Olen kyyninen, väsynyt, vihainen ja samalla huvittunut. Tällaistako se elämä sitten on. Huomaan että minulla on siitä päättyneestä suhteesta jonkinlaiset vieroitusoireet. Ihan oikeasti - kun jostain huumeriippuvuudesta olisi irtoutumassa. Nyt tuntuu, että en halua enää ikinä mihinkään "romanttiseen suhteeseen" - pelkkä ajatus siitä panee irvistelemaan. Juttelin eilen metrossa yhden söpön koiran kanssa - se taisi minua ymmärtää 🙂
Joo. Joopa joo. Hallueluuja ja achtung..
Bitte schön, hier darf man ruhig deprimirert sein! Siitä vain masentumaan!
Tämä on ketju, jossa raportoin mahdollisimman kattavasti ja tiheästi siitä, miten huonosti menee ja miten maailma kohtelee minua väärin. Ruikutan ja ryven itsesäälissä enkä yritäkään keksiä uusia ratkaisuja. Muillakin on sellaiset ketjut, miksei myös minulla? Miksi aina sorretaan?
(EI TOSIKOILLE!)