Ei tuomita itsemurhaa – hyväksytään se yhtenä vaihtoehtona valinnoissa

Ei tuomita itsemurhaa - hyväksytään se yhtenä vaihtoehtona valinnoissa

Käyttäjä HerKaramazov aloittanut aikaan 23.10.2022 klo 20:31 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä HerKaramazov kirjoittanut 23.10.2022 klo 20:31

Kyvykkyys itsemurhaan tekee vahvuuden tunteen jolaista en tiennyt itsessäni olevankaan.

Kuoleman läheisyys antaa tilaa hengittää. Luulisi että kuolema ovella tekisi levottomaksi? Päinvastoin tulee tarve elää hetkessä, tai pikemminkin olla hetkessä. Nyt tarvii suunnitella hyvin loppu ettei se jää puolitiehen kuten monet asiat elämässäni. Olenko sairas kun en halua elää ja hengittää? Ehkä? Mutta en tiedä parannuskeinoa kaottiseen pelkoon ja ahdistuseen, sanalla sanoen olen saanut elämästä kyllikseen? Ssri-lääkkeitä on kokeiltu, myös terapiaa. Aikaisemmassa elämässäni jolloin terapia ja lääkkeet auttoivat minua itsemurhasta, mutta eivät enään auta. Olen hakenut apua monesta suunnasta – en ole kuulemma tarvitse terapiaa Kelan asiantuntija lääkärin mielestä – minulla on vain ”vaikea hetki elämässä”. Riittävän vaikea lopettamaan elämän halun, mutta ei riittävä kuntouttamiseen.

Ei ole jumalaa joka tulisi minua auttamaan – yksin en vain jaksa, olen antanut luvat kuolemalle. Ainoa järkevä tarve on pitää itsensä fyysisesti kyvykkäänä jotta voi itse tehdä sen kun aika on. Kukaan muu ei sitä tule tekemään, ei edes saatana. Kuulostaa että olen pettynyt elämään. Pitää paikansa olen lopen uupunut jatkamaan. En näe toivoa, tai valon pilkahdusta missään. Olen varmaan itsekäs? Varmasti sitä olen. Siis niin itsekäs etten oikeesti enään jaksa yrittää mihinkään suuntaan. Olen yritykseni tehnyt tähän elämään. Oviin olen kolkutellut, muttei kukaan tullut avaamaan. Vuosikymmeniä jatkuvat rukoukset jeesukselle ja jumalalle on jääneet kuulematta, tai sitten olen vuodattanut sydäntäni väärään instanssiin.  On pakko kaivaa ”yleisavain” omasta sydämmestään. Ja oma sydän sanoo olet vapaa luomaan oman kohtalosi…luot itse kohtalosi omalla valinnalla, ja elät tai kuolet sen mukaisesti…elämälle tulee aivan toisenlainen merkitys, kun itse saa päättää

On vapauttavaa ettei tarvitse enään rimpuilla elämän puussa jossa oksat raapii, ja rungosta saa pelkkiä tikkuja ympäri kehoaan. Voi valita koska riittää. Luon itse moraalini omilla valinnoillani, kuten ”yli-ihminen”, tosin en koe itseäni yli, tai ali ihmiseksi. Olen vain kyllästynyt, väsynyt , turhaantunut tähän maailmaan jolla ei ole tarjota minulle mitään, eikä minulla ole tarjota maailmalle mitään. Jos ja kun poistun takavasemmalle, ei minua tulla tuomitsemään kuin tiukkapipoiset raamatulla päähän hakkaajat, mutta minulle se on aivan sama. Samaan piemyteen me päädytää, enkä ole siitä katkera.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 4 kuukautta sitten. Syy: Korjaus
Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 27.12.2022 klo 11:51

Se on totta. Vaikka maailma onkin mennyt siihen suuntaan että pitäisi koko ajan vain roikkua jossain chatissä. Ihmisen on pakko tavata toisia ihmisiä. Niin se vain on. Huolestuttavaa on se että varsinkin monet nuoret eivät enää lähde kotoa mihinkään vaan ollaan koko ajan tietokoneella ja sitten ihmetellään miksi nuorilla on niin paljon mielenterveys ongelmia. Toki itsekin olen ehkä liikaa koneella päivittäin... Ennen kaikkea ihminen tarvitsee jonkinlaisen rakenteen päivään. Tarvitsee olla edes yksi meno päivässä. Mieluiten sellainen jossa tapaa muita ihmisiä. Että voi tuntea kuuluvansa tähän ihmiskuntaan...

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 30.01.2023 klo 13:01

Tuo on kyllä aika totta mistä HerKaramazov tuossa aloitus tekstissä puhuu. Olisi niin vapauttavaa tehdä se... Kun mitä tämä elämä sitten on? Joka päivä vaan kärsimistä... Ja just toi mistä Karamazov puhuu ettei ole Jumalaa joka tuomitsisi. Eli ihminen on vapaa...

Ja toikin on hyvä pointti, että maailma ei lopulta tarjoa oikein mitään.

Mutta kukapa sen lopullisen teon oikeasti uskaltaa tehdä? Ei moni...

Pitäisi vaan löytää jotain positiivista tästä elämästä, mutta se on vaikeeta... Negatiivista löytää kyllä saman tien...

Ehkä pitäisi sitten muuttua ihmisenä... Nähdä tämä maailma hyvässä valossa... Nuo synkät ajatukset ajaa vain kohti loppua... Jotenkin on vaan sitten pakko ajatella positiivisuuden kautta. Eipä siitä itsemurhasta mitään hyötyä varmaan sitten olisi. Vaikka elämä on mitä elämä on... Pakko vaan kahlata eteenpäin... Ei auta mikään... Maailma nyt sitten on vaan tällainen...

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi sitten. Syy: Lisää tekstiä