Onko jollain muulla aikuisella itsensä viiltelyä tai muita itsensä satuttamisia? Tuntuu että tästä aiheesta lukee nuorten puolella ja usein terveydenalan artikkeleissa tai vastaavissa puhutaankin vain nuorten viiltelystä. Itse olen 30v ja sorrun itseni viiltelyyn valitettavasti. Mietityttää että olenko ainoa janjos olen niin millätavoin olette päässeet siitä eroon näin aikuisiällä? Itselläni se alkoi nuorena, muistaakseni 16vuotiaana ja nyt se on harventunut paljonkin, mutta satunnaisesti kun muut hyvät keinot ei enää riitä, niin sanotusti siirrän pahan olon fyysiseen kipuun jolloin se kipu on helpommin hallittavissa. Tätä viiltelyä seuraa aina morkkis siitä että mitä hitsiä mä taas menin tekemään mut unohtuu jokseenkin äkkiä, niinkuin morkkikset nyt yleensäkin häviää.
Kärsin masennuksesta ja epävakaasta persoonallisuus häiriöstä joihin mulla on lääkkeet. Lääkkeet suurimmaksi osin auttaa mut tuntuu etten vieläkään oo selvinny vuos sit tapahtuneesta menetyksestä. Samalla pelkään että psykiatri lopettaa diapamin (rauhoittavan) mun lääkityksestäni jota käytän epäsäännöllisen säännöllisesti ja joka tuntuu nyt olevan ainut joka auttaa ahdistuneisuuteen. Tiedän ettei sitä saa käyttää pitkään sen koukuttuvuuden takia enkä halua kehittää siihen riippuvuutta mut nyt tuntuu et se on mun ainut toimiva sallittu keino poistaa ahdistuneisuus. Pelkään et jos se loppuu, viiltely palaa siihen mitä se oli joskus aikoinaan. Oli jo monta vuotta välissä etten viillellyt tai muutoin satuttanut itseäni yhtään.
Mut olis ”kiva” kuulla muiden aikuisten kokemuksia tai keinoja jolla voisi lopettaa viiltelyn. Vähän kuin vertaistukea. Ja ei, mitkään chilin syömiset tai kananmunan valelut ei auta.
Hei domandra
Olet oikeassa. Aivan järjetön morkkis ja myös fyysinen pahoinvointi aiheen tiimoilta. Silti tekis mieli tehdä se uudestaan. Vaikka en missään nimessä halua. Ihan kammottava olo.
Tän asian kanssa taistelu on tajuttoman raskasta ja vaikeaa. Plus siitä ei voi oikein puhua kenellekkään ( onneksi täällä voi), koska muutaman kerran kun olen jollekkin ystävälle asiasta sanonut, on reaktiot olleet todella hämmentyneitä, pelästyneitä ja .... noh sääliviä. Itsetuhoisuuden konsepti on vaikeaa yrittää selittää ihmiselle, joka kokee olevansa arvokas ja luottaa itseensä niinkuin normaalit ihmiset. Minulla on onneksi yksi ystävä jolla on samoja taipumuksia sekä ajattelumalleissaan että toiminnoissaan jonka kanssa puhutaan näistä ongelmista. Ja sitten sätitään toisiamme jos ollaan tehty tyhmyyksiä, ja pidetään puhutteluja, ja kerrotaan onnistumisista.
Ei auta kun mennä päivä kerrallaan.
.... Hyvin sanot jälleen domandra. Ei ole kuin muutama päivä kun kummisetäni aloitti keskustelun tätieni kanssa viiltelystä. On kuulemma todella säälittävää hommaa (onhan se). Pelkkää huomiohuorausta. Ja jos oikeasti haluais viiltävä itseään niin vetäis ranteeseensa pystysuorasti. Viiltelyssä ei nähdä muuta kuin itsensä tappaminen tai huomiohuoraus. Ei ollenkaan oloa helpottavia aspekteja. Kauhea kuunnella keskustelua aiheesta ja sitten nauretaan päälle, ite täysin rikki asian tiimoilta.
Hei, täällä myös yksi joka viiltelee ja muutoin on itsetuhoinen. Olen viiltänyt sekä polttanut itseäni useasti. Nyt niiden lisäksi olen alkanut raapimaan itseäni niin että jää melkoiset arvet. Tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoittelen tänne ja on jotenkin jännä fiilis. Toisaalta helpottavaa puhua asiasta mutta toisaalta ei koska häpeän sitä mitä teen. Mutta kun se vaan tuo helpotusta siihen kamalaan pahaan oloon. Nyt useampi päivä että en ole itselleni mitään tehnyt, mutta erittäin vaikeaa on ollut. Koko ajan saa kamppailla omia ajatuksia vastaan. En tiedä että kauanko tätä jaksaa. Ja itsemurhaa miettinyt useasti. Kesällä olin osasto hoidossa kuukauden verran, joka olisi varmasti jatkunut pidempääkin ellei minulla olisi ollut loma matkaa tiedossa. Nyt viime perjantaina loppui 10 vkoa kestänyt päiväosastojakso ja tulevat päivät pelottaa niin paljon 😯🗯️. En oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä. Ja tosiaan kauanko tätä pahaa oloa pitäisi jaksaa?
Toivotan sulle niin paljon tsemppiä ainaeijaksa13. Toivottavasti tulevat päivät menee hyvin! Jos meinaa tehdä mieli tehdä jotain, niin tuu tänne purkamaa ajatuksia ennen tekemisiä! Koitetaan auttaa toinen toisiamme? ☺️❤️
Tää on jotenkin käsittämätöntä ja väärä sana, mutta ihanaa, että kanssakamppailijoita löytyy. Itsensä satuttaminen fyysisesti tuo yllättävän paljon helpotusta henkiseen olotilaan. Mutta se on asia, josta ei ikinämilloinkaankoskaan voi kuvitella puhuvansa kellekään läheiselle (aivan kuin sellaisia ihmisiä olisi.. Nää ajatukset on jotenkin pelottavia. Piti laittaa vessassa kynsisaksetkin piiloon, koska pelkäsin tekeväni niillä jotain tyhmää.
Kiitos lylle ☺️❤️. Kyllä se vaan on "ihanaa että on kanssakanppailijoita" koska silloin on ihmisiä jotka ymmärtää ne teot eivätkä tuomitse. Tuetaan toinen toisiamme tottakai ! Vertaistuki on yksi parhaimmista tuen muodoista. Joo niitä ihmisiä ei kyllä itsellänikään ole kenen kanssa asiasta pystyisin puhumaan. Omalle hoitajalle se on myös ajoittain hyvin haastavaa, mutta kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin läheisille. Ihanaa kyllä kun on tämmöinen paikka johon voi tulla purkamaan fiiliksiään. Itselläkin sillai et täytynyt laittaa piiloon just kynsisakset ja tekis mieli laittaa piiloon myös keittiöveitset, mutta se saattaisi tuottaa liikaa haasteita 😀. Ja niin ahdistavaa kun niitä itsetuhoisia ajatuksia saattaa ilmaantua milloin missäkin, mm tossa yks päivä kun ruokaa laitoin ja vesi siinä kiehu niin tuli voimakas ajatus että pitäisi työntää käsi sinne kiehuvaan veteen. Onneksi en niin kuitenkaan tehnyt sillä mieheni siinä vieressä. Onko sinulla lylle minkälaisia keinoja jos tulee itsetuhoisia ajatuksia jolla saat vältettyä teot? Voi olla että olet asiasta jo jossain tekstissäsi maininnut, mutta pahoittelen en nyt tätä kirjoittaessani muista. Kaikille kanssakamppailijoille toivon paljon tsemppiä ja yhdessä tästä selvitään ☺️❤️.
Niin ymmärrän sua aina ei jaksa 13! Luin sun tekstin ja rupes kädet tärisemään ja sydän hakkaamaan hulluna. Ihminen on hullu olento kun haluaa tieten tahtoen satuttaa itseään. Keittiö on paha paikka. Ei parane kun ostaa kaikki valmiiksi siivutettuna.. Itse oon joutunut ottamaan mummoltani kaikki puukot pois ja tuomaan itselleni (alzheimer ja aggressiivinen) ja ne kutkuttelee tuolla vähän liikaa myös. Ite kuinkin yritän välttää viimeiseen asti niihin kattomisen. Veitset piiloon laatikkoon, samoin sakset. Kun mieliteko tulee, niin koitan mennä niiden luota pois ja vaan hengitellä. Vaikeaa on. Todella vaikeaa. Muuta en ole keksinyt. Onko sulla ainaeijaksa13 mitään keinoja välttää näitä tilanteita? Ite en oo puhunu asiasta kellekään. Täällä vaan.
Keinoja itseasiassa on aika paljonkin. Joku toimii jossain tilanteessa ja joku toisessa. Keinoja joita käytän kun itsetuhoisia ajatuksia tulee tai muuten on ahdistava olo, niin on mm. erilaiset hengitys- ja rentoutus harjoitukset, poppamiehen todella tuliset karkit, kylmä (esim jääpalan pyörittelyä käsissä tai kraanasta niin kylmää vettä kuin tulee ja valuttaa sitä ranteisiin) stressi pallon pyörittelyä käsissä, päiväkirjan kirjoittaminen. Siinä mitä on tullut käytettyä. Ja yksi toimiva yhdistelmä on kun pyörittelee kylmää käsissä ja laittaa poppamiehen karkin suuhun, siinä kyllä ajatukset on hyvin siinä kylmässä ja tulisessa 😅. Ja tosiaan myös se että jos esim keittiössä missä on ne keittiö veitset ja ne alkaa ahdistamaan, niin tilanteesta poistuminen auttaa. Nyt katkesi sitten ajatus mitä piti vielä kirjoittaa 😏
Kiitos ainaeijaksa13! Sulla kuulosti olevan hyviä keinoja. Kun vaan mieli olis riittävän vahva. Tuntuu, että ite oon ihan surkean heikko. Täytyy kokeilla ottaa käyttöön noita sun keinoja, jospa ne auttais. Kiitos!
Jee meitä on siis muitakin! Tai siis tottakai on, mutta tosiaan aikamoinen tabu puhua itsetuhoisuudesta 😀 tosiaan se on yksi tapa helpottaa henkistä pahaa oloa, mutta itsellä se on myös jotenkin tapa... ja tosiaan niitä ajatuksia voi tulla ihan missä vaan, mulla yksi heikkokohta on töissä (olen tarjoilija) ja jos keittiössä on jotain kuumaa (pikkuparilla, pelti tms) niin mun on vaan laitettava käsi siihen. Välillä onnistun taistelemaan sitä vastaan mut se on vaan niin vaikeeta.
Ja jostain syystä yksi asia miksi oon myös tehny varsinkin viiltelyä on se, että tiedän että se tulee hankaloittamaan mun elämää. Haavaa pitää hoitaa, piilotella, toivoo ettei tulehdu, ei voi käyttää hakemita tai lyhyitä housuja ilman leggingssejä. Koska olenhan täysin arvoton ihminen, ja olen rangaistukseni ansainnut. ... sitten taas hetkeksi pysähtyy miettimään että mitä niin kauheeta muka oon elämässäni tehny että olisin tän ansainnu, ja onko se mikään rangaistus jos siitä tykkää. Huoh.
Joo olin tuossa päiväosastojaksolla niin sieltä tarttui paljon matkaan 👍. Ja sen olen myös huomannut että kun jaksaa vaan sinnikkäästi harjoitella tarpeeksi usein niin noiden kaikkien taitojen käyttö helpottuu. Tarkoitan siis sitä että sitten kun tulee joku vaikea tilanne ja ahdistaa kovin niin ei noita taitoja tarvitse välttämättä sillai miettiä koska ne on opittuja taitoja niin ne tulee ns automaattisesti tehtyä. Itsellä vielä kyllä siihen paljon matkaa mutta esim juuri tuo hengitys harjoitus on ollut semmoinen taito joka jo tulee melko automaattisesti käyttöön kun on vaikea olo.
Hei kaikki,
Ja uudet lylle, domandra ja ainaeijaksa13.
En nyt ihan kaikkia viestejä lukenut ajatuksella ja hartaasti kun oli tässä vähän kiireempi ajanjakso eikä enää jaksanut nettiin tulla. Lylle harmillista että teit sen ekan kerran ja tosiaan ja ehkä valitettavasti se oikeasti auttaa. Tarkoitus nyt ehkä kaikille on että löydetään jokin muu keino saada sitä ahdistusta lieventymään. Onko teillä jotain lääkityksiä joka saattaa auttaa siihen tai tarvittaessa otettavia rauhoittavia? Itsellä on ja joskus ne auttaa joskus ei. Haluaisin niistlkin eroon samalla tavalla kuin viiltelystä. En tiedä onko viiltely mikään rangaistuskeino, itsellä ei taida olla. Ja oikeasti mulla on kovin matala kipukynnys joten ei oo tikkejä vaatineita haavoja sitten onneksi. Arpia kyllä on jotka ei valitettavasti lähde pois. Pitkään kans pidin pitkii housui tai mustii sukkiksii ja ohkasii pitkähihasii mut nyt jotenkin sinut niiden vanhojen arpien kanssa. Jos joku on kysyny ni oon sanonu et kissa raapassut. Jokseenkin yksi arpi on oikeesti kissan tekemä (tappelin sille matolääkettä).
On kamalaa kuunnella kun jotkut puhuu tai kirjoittaa viiltelyn olevan vaan huomionhakemista. Sitähän se ei juuri ole (kuin ehkä joillekin satunnaisille lapsille) vaan oikeasti oire jostain vakavammasta. Eihän viiltelyllä yritetä itseä tappaa, vaan "vain" tappaa se paha olo. Se morkkiskin on helpommin siedettävissä kuin se loputon ahdistus. Itse olen kans sen kolmen vuoden terapian käynyt ja nyt on varattuna aika sairaanhoitopiirin psykiatrille jos sitä sais sitä sairaanhoitopiirin rahotusta jatkaa yksityist terapiaa. Ja oikeastaan se on kai niin ettei viiltelyä ymmärrä kuin ne jotka sitä itse tekee tai ammattihenkilöstö. Kehoitan kyllä kaikkien kertovan siitä lääkärilleen tai terapeutilleen. Ei ne pidä ihan hulluna eikä viiltelystä yksinään joudu osastolle.
Lueskelen teiän viestejä paremmalla ajalla illalla ja kirjoittelen sitten lisää.
Voimia ja tsemppiä kaikille kohtalotovereille.
Itselläni on tarvittavina lääkkeinä opamox ja propral. Olen vain niin huono niitä syömään 🙁. Tiedän että jossain tilanteissa se olisi parempi ottaa jolloin olo saattaisi helpottua. Tosin aina ei niin ole käynyt. Riippuu pitkälti tilanteesta ja siitä missä vaiheessa sen lääkkeen ottaa.
Itse kannsutan myös kaikkia puhumaan avoimesti itsetuhoisuudesta esim omalle terapeutille tai muulle ammahenkilölle. He kyllä ymmärtävät ja tukevat sekä yrittävät keksiä sinun kanssa yhdessä muita keinoja lievittää sitä pahaa oloa. Tiedän että kertominen ei todellakaan ole helppoa kun on niin raskas aihe. Mutta sekin helpottaa kun vain uskaltautuu asiasta puhumaan. Kokemusta nimittäin tuosta puhumisen vaikeudesta ja asioiden kertomatta jättämisestä ikävä kyllä löytyy vähän liiaksikin . Ja sen olen myös huomannut että kyllä se helpottaa oloa kun asiasta pääsee puhumaan jonkun kanssa joka ei tuomitse vaan on tukena ja kuuntelee.
Nyt tarttis apua.. Oon menossa sunnuntaina rippijuhliin ja siellä keittiöön avuksi. Miten voisin peittää viiltelyjälkiä? Ranne on aikasta pahan näköinen... Laitan kyllä neuletakin päälle, mutta kun olen keittiössä niin voi vähän vahingossa kääriä hioja. Kaverina mulla tulee keittiöön lääkäri ja juhlat on toisen lääkärin lapsen 😟 vähän siis tarvis jälkiä peitellä... 🙄
Onko sulla mitään ohutta, ihonmyötästä pitkähihasta mitä laittaa päälle? sit vaa yrittää muistaa olla käärimättä hihoja xD ymmärrän kyllä että haluaa peittää, varsinkin tuollasessa seurassa. Itellä on ranteessa kans tollanen kaislikossa suhisee-arpitatuointi, enää se ei itteää enää ees jaksa kiinnostaa ja onneks suomessa kukaan ei kehtaa kysyäkkää et mitäs noi on 😀 hyvä suomi ja suomalainen puhumaton kulttuuri!