Moi! ☺️ Oon TAAS ollut kirjottamatta. Koulu kun alkoi niin huonosti, kun piti selvitellä itse asioita ja stressiä pukkasi jo ensimmäisenä päivänä niin en ole sitten täällä jaksanut käydä. Tai olen käynyt, mutta en tähän kirjottamassa koska haluan kirjottaa suht pitkästi aina kuulumiset ja vastata kysymyksiin jne.
Mulla on vieläkin aika sekasin nuo kouluhommat, mutta silti on aika paljon tekemistä. Yksi kurssi on kokonaan kotona tehtävä ja siinä sitä tehtävää sitten onkin. No jospa tämä tästä.
Terapiassa oon käyny, mutta nyt sovittiin uusi aika kuukauden päähän koska en koe, että pitäisi siellä viikottain käydä kun ei ole ollut juuri mitään puhuttavaa siellä.

X:n kanssa ei olla nähty ja veikkaan ettei nähdäkkään. Hmm... tai no joo nähtiin tuossa lauantaina kun olin baarissa, mutta en kyllä yhtään tiedä mitä oon puhunu. 😀 Eikä sillä väliä. En halua juuri nyt suhdetta enkä X:n kanssa mitään muuta kun olla kaveri, koska ei se sitten tuntunutkaan niin hyvältä idealta eikä se johdu meidän ikäerosta ollenkaan.

Kirjotit tuolla aikaisemmin, että sulla on alkamassa koulu ja se ilmeisesti on nyt alkanut? Yleensä sitä jännittää etukäteen niin tulee niitä ahdistavia oloja jne vaikka ei se sitten loppujenlopuksi niin paha oikeasti olekkaan. Miten on siellä mennyt? Toivottavasti kivasti!

Noniin tähän ikuiseen naamaongelmaan palataan. Mulla on nyt ''paranemaan'' päin mun naama, vaikka eihän se hyvä ole vieläkään, mutta ei ehkä niin näppyläinen vaikka en sille mitään ihmeitä ole tehnyt. Ostin vaan sen Garnierin 3 in 1 puhdistusaineen ja se on ollut ihan ok, mutta pitää nyt vielä katsella.
Epätoivo tulee kyllä jos ei tähän mikään auta ja hormooneista mullakin tämä varmaan johtuu, koska muutenkin menen ihan sekasin menkkojen aikaan ja ennen niitä. 😠
Kerro sitten miten nuo enemmän luonnonmukaiset tuotteet on auttanut! Noissa normaaleissa puhdistusaineissa on kyllä tosi paljon sellaisia ylimääräisiä aineita joita ei edes tarvitsisi, mutta joillakin toimii ja joillakin ei. En ole näköjään löytänyt vielä sitä omaa juttua, paitsi sen rasvan mikä on super hyvää.
Kesällä on paremmassa kunnossa jos aurinko paistais ja voisin ottaa aurinkoa niin näppylätkin vähenee, mutta nyt ei juurikaan se aurinko paistanut :/
Parin viikon ajan paistoi, mutta en kerennyt muilta kiireiltä juurikaan tuolla auringossa olemaan, harmittaa kyllä aika paljon.
Ootko tykänny niistä mineraalimeikeistä? Kaikki hyvät tuotteet haluan kuulla niin mielellään itsekin kokeilen niitä. 🙂
Joo mulla nuorena aina vähän jäi tuo meikin peseminen tai en mä todellakaan joka päivä meikit naamassa nukkunut, mutta jos olin kavereiden kanssa juomassa tms. niin silloin jäi eli ehkä pari kertaa kuussa tai kerran viikossa.
Haluisin niin sellanen sileän ihon ilman näppyjä! Ois ihanaa.
En käyttäisi puuteria enkä meikkivoidetta jos mulla ois vaan pari näppyä, mutta niitä on useampi ja arpia sitäkin enemmän ja ne häiritsee kun ovat punaisia.

Siivous on kyllä miehille aina ongelma 😀 (okei en yleistä, mutta useammat miehet ''unohtaa'' siivota turhan usein). Juuri vähän aikaa sitten puhuttiin kavereiden kanssa siitä, että miks se on niille niin vaikeaa? En itsekään ole mikään himo siivooja, mutta kun pitää aina roskata eikä osata laittaa roskia/kenkiä/tavaroita omille paikoilleen niin se alkaa kyllä vituttaa. 🙄
Mutta mukavaa, että teillä menee paremmin ja toivottavasti vieläkin menee vaikka tässä vähän taas ''myöhässä'' vastaan!

On laitettu asuntohakemukset kaikkialle minne voi vaan laittaa! Nyt vaan odotellaan. Toivottavasti jostain löytyisi. Niitä vuokra-asuntoja on vaan aina liian vähän ja ainakin tälleen syksyllä niitä ei juuri ole missään. ☹️

En hirveämmin ole kirppareilla ollut, mutta nykyään niissä on kyllä paljon enemmän hyvää tavaraa ja vaatetta, mitä ennen oli. Pitäisi kiertää nämä pari kirpparia mitä täällä on, koska vaatteita tarviisin. Ja niitä hyviä löytöjä olisi kiva tehdä.
Haluaisin joskus Helsinkiin päästä kirppareille kun tuntuu, että siellä on vähän paremmat kirppikset.

Muakin ahdistaa jostain syystä välillä ja tulee pakkoajatuksia paljonkin, mutta en tosiaan tiedä miks. Ehkä sen koulun takia, koska mulle tuli viime vuonna niin paha burn out siellä ja se pelottaa edelleen. Mutta tuntuu, että oon vähän tasapainoisempi kun vuosi sitten, mutta en uskalla vielä juhlia sitä koska oon kuitenkin niin varpaillaan kun ei mulla ole pitkään ''hyvin'' mennyt.

Kirjotellaan! 🌻🙂🌻

Pakko tulla nostelemaan tämä tuolta toiselta sivulta. Mua hirveesti häiritsee jos se menee sinne. 😀 Mutta joo, mulla on ollut nyt flunssaa/nuhaa pari viikkoa ja voin sanoa ettei ole kauhean kivaa. Sellanen ärsyttävä yskä, mikä tuntuu siltä ettei se lähde ihan kunnolla tuolta jostain vaan jää tavallaan "kesken" joka kerta kun yskittää (oon huono selittämään asioita, mutta ehkä ymmärrät. 😀).
Nenä vuotaa myös oikein ihanasti kokoajan ☺️❤️😠 Nyt onneks ei niin paljoa, mutta limaa pitää räkiä senkin edestä. Ois edes kuume tullut niin olis vienyt taudit mennessään, mutta ei kun ei tullut.

Koulutehtäviä oon tehnyt suht "paljon", mutta on aikarajana siinä päivä joka on aika lopussa tässä kuussa ja ei puutu enää hirveän montaa tehtävää! En halua itselleni stressiä siitä niin olen n. 2-4 tuntia päivässä niitä tehnyt.

Mutta joo, mulla on ihan tosiaan yksi todella epämiellyttävä ongelma tai ei nyt epämiellyttävä mutta epämukava 😀 haha, en tiedä, mutta tässä se tulee.
Kerroin aikasemmin minun "uudesta tuttavasta" eli minun vanhasta kaverista jota en ollut 6 vuoteen nähnyt ja nyt hänellä on lapsia ja tyttöystävä (tietääkseni eivät ole naimisissa eikä kihloissa) niin nyt tämä mies on kotoaan pois jonkin aikaa ja ollaan nähny pariin kertaan, mutta sen jälkeen ei kun tämä mies kertoi, että "tuntee minua kohtaan tunteita mitä ei pitäisi, mutta silti se tuntuu oikealta tuntea niitä". 😟
Meillä oli siis joskus 6 vuotta sitten jotain pientä säätöä.
Menin ihan lukkoon, koska en ole antanut mitään merkkejä, että olisin itse kiinnostunut.
Hän kuitenkin ihan todella rakastaa nykyistään, mutta heillä on mennyt jo pitempään (n. 3 vuotta) huonosti joten luulen että se vaan kaipaa läheisyyttä tms.
Tiedän, että hän palaa ja palaisi tämän nykyisen luokse vaikka tuntisi minua kohtaan jotain koska häntä kohtaan tuntee enemmän ja se on mulle todellakin vaan hyvä asia.
En halua suhdetta tässä elämäntilanteessa, en tunne kun ystävyyttä (okei ehkä oikeesti todella minimaalisella tavalla tykkään hänestä enemmän, mutta se on aina ollut sellanen, en osaa selittää) mutta en siis aio joka tapauksessa mennä heidän väliinsä, ei ei.
Ärsyttää vaan katsoa vierestä kun tämä minun ystävä vannoo ikuista rakkausta hänen nykyiselleen, mutta tämän kertoman perusteella tämä nykyinen ei haluaisi enää jatkaa sen kanssa koska ei rakasta häntä enää eikä tunne mitään syvempiä tunteita, siksi ovat erossa eli eivät nuku samassa paikassa nyt hetkeen ja katsoovat miten homma alkaa sujua.
Tämä mun kaveri vaan on ihan armoton omille tunteilleen ja tiedä mitä käy jos he lopullisesti eroavat, koska en oo ikinä nähnyt häntä noin rakastuneena ja he ovat olleet kuitenkin jo muutaman vuoden yhdessä.
En tiedä miks avaudun tästä, mutta häiritsee ja painaa minunkin mieltä kaikki. En kertonut mitään yksityiskohtia tästä tilanteesta joten se ei tuossa nyt vaikuta kovinkaan pahalta vaikka se sitä oikeasti on.

Mulle ei varmaan mitään muuta tässä nyt ole, kirjottelen kyllä kunhan jotain kirjotettavaa tulee ja välillä nostelen tätä jos tippuu aivan kokonaan taas jonnekkin kauas. 😀

Hyvää päivää kaikille! 🌻🙂🌻

Huomenta, päivää mitä ikinä kenelläkin on. En ole nyt melkein 3 viikkoon käynyt kirjottelemassa ja hyvin on tippunut tämä keskustelu kyllä. 😀 No toivottavasti tätä vielä joku lukee vaikka itselleni tässä aikalailla vaan kirjotan.
Mulla oli hyvä kausi niin kun varmaan viesteistä voi päätellä edellisiin verrattuna. Kesäkuusta tähän syyskuun alkuun mulla meni oikein hyvin, mutta nyt on ahdistus tehnyt paluun tai yrittää kovin.
Eilen oli itkuinen päivä, itkin ihan turhasta ja hermotuin pitkin päivää sekä oon ollut nyt n. viikon tosi äkäinen ja vittuuntunut. Tosin mulla oli menkat jotka tänään taitaa loppua niin niillä saattoi olla pieni arpa tässä asiassa. Tunnistan kuitenkin suht hyvin itseni ja sen milloin ahdistus on sitä ahdistuneisuushäiriö ahdistusta ja milloin PMS oireilua.
Valitettavasti myt taitaa olla kyse ahdistuneisuushäiriöstä. :/
En halua oikeesti sitä samaa oloa ja ahdistusta mikä oli keväällä. Hyi en ikinä enää.
Mua stressaa asunnon etsiminen eniten nyt ja se etten haluaisi asua nykyisessä kämpässä ollenkaan, se vaan ei enää tunnu kodilta ja liekkö missään vaiheessa tuntunut.
En nyt enempää jaksa just nyt kirjottaa, mutta enköhän tänään tai lähipäivinä päivittele itsestäni taas enemmän. 😀

Noniin nyt kirjottelen etten taas unohda. 🙂

Oon tässä syyskuun aikana käynyt moikkaamassa mummoja toisella paikkakunnlla jossa en ole käynyt yli pariin vuoteen joten oli ihan mukavaa. Käytiin myös mökillä päivällä ja siellä taisin olla käynyt ehkä 5-6 vuoteen.
Syy miks en ole käynyt siellä niin sinne on kovin pitkä matka tai no pari tuntia menee autolla. Koirat kyllä osaa autossa olla nätisti mutta on se silti kyllä aika rankkaa niiden kanssa matkata. Myös tämän minun ahdistuneisuushäiriön jne takia en ole käynyt siellä, koska pelkäsin pitkää automatkaa ja sitä miten osaan olla vieraalla paikkakunnalla, mutta ihan hyvin siellä meni.
Mitähän muuta olen nyt syyskuussa tehnyt 🙄
Kävin ystävän kanssa leffassa katsomassa sen Kätilöt. Koirien kanssa tietenkin viettänyt aikaa, siinäpä ne minun ''erikoisemmat'' tekemiset sitten olikin.
Nyt aloitin ystävän lapselle tekemään villasukkia, mutta saa nähdä mitä hän/he tykkäävät, koska en ole nähnyt tätä lasta ikinä (tosin syntyi vasta vähän aikaa sitten) ja viimeksi kun nähtiin ystävän kanssa niin hän oli muuttamassa tosi kauas toiselle puolelle suomea ja pientä kränää meillä myös oli, mutta vain hänen käytöksen takia jota on toki pyytänyt anteeksi jo kauan aikaa sitten. Toivon, että oma tekemät neulomiset on kiva ylläri heille.
Itse en lapsista oikein tiedä mitään joten vaikea on keksiä mitään. 😀

Tänään ei ole ahdistanut niin paljoa kun toissapäivänä vai eilenkö se oli, mutta kuitenkin.
En tiedä onko tämä vaan normaalia ahdistusta vai mistä tämä tulee. 😐

En saa unta nyt ollenkaan joten kirjottelen tänne. Inhottaa kun on alkanut taas ahdistamaan, en haluaisi tälläistä oloa. Miten teillä muilla ahdistus oireilee? Tai miltä se tuntuu? Oon yrittänyt itse miettiä paljon sitä miltä se tuntuu, mutta sitä on jotenkin tosi vaikea selittää.
Se tuntuu kehossa tosi voimakkaasti, painava tunne yläkropassa, puristava tunne, jännittynyt keho, hiostaa, tekisi mieli vaan huutaa... siltä se tuntuu enkä osaa paremmin selittää. Psykologi kehotti minua ostamaan kirkasvalolampun tai joku tuollainen ja käyttää sitä tavallaan aamulla kuurina jonkin aikaa koska inhoan pimeää tai inhoaminen on aika voimakas sana tässä... enemmänkin pelkään enkä tykkää, saattaisin tykätä jos mua ei ahdistais. Jotkut tykkää sytytellä kynttilöitä syksyllä/talvella ja he rentoutuvat sillä... Itsekin tykkään kynttilöistä, mutta oon tosi huono niitä sytyttelemään ja laittamaan vaikka eipä se iso työ olisikaan.

Mua taas ahdistaa/pelottaa "hulluksi" tuleminen. En tiedä miksi se aina tulee sillon kun ahdistaa. Ajattelen ihan kokoajan sitä, että sekoan kohta. Inhottavaa.
Ärsyttää, mulla oli hyvä kausi tuossa ja ajattelin että nyt alkaa mennä paremmin taas ja ehkä paranen kokonaan niin eipä tietenkään. ☹️

Hei,

kirjoitan nyt nopsasti ja tulen illemmalla jatkamaan. Minulla alkaa työt kohta ja pitää käyttää koira ulkona ennen sitä.

En ole käynyt pitkänä aikaan kirjottamassa, mutta en vaan ole kerennyt/jaksanut. Haluaisin varata tähän kirjoittamiseen ainakin tunnin tai parin aina aikaa kun kirjotan niin pitkästi. Mulla on alkanut opiskelut ja siihen on mennyt aika paljon aikaa ja sitten omalla ajalla haluaa vaa tehä jotain ihan muuta ku käydä läpi näitä juttuja vaikka kyllä näillekin ois hyvä varata aikaa. Käyn edelleen terapiassa, jossa keskustellaan eri jutuista mutta oon kyllä huomannu, että on vähän vvaikeeta tuoda omia asioita siellä esille.

Mulla on nyt ehkä pahimpana ongelmana ollut pakkoajatukset! Siis saatan kuvitella kaikkea tyhmää ja absurdia, oikein tahallani etsin sellasia hölmöjä juttuja, mitä voisin tehä ja siten muut voisivat ajatella että olen hullu tai vähintään outo. 😠 Kun tiedän kuitenkin, että en semmosta tee ja silti tulee aina se vaihe että "entä jos teenkin, entä jos se tapahtuu nyt". Tästä esimerkkinä voisi olla vaikka semmonen että jos jollakin on vaikka joku läheinen kuollut tai voi huonosti niin alkasin jotain räkänaurua siihen nauraan. Niin ja oon tosi tunteellinen, niin saatan itsekin vielä olla itku silmässä siinä ja kuunnella toisen vaikeuksia ja kuitenkin käy joku tommonen mielessä!!!!! Tai sitten, että tekisin jotain nöyryyttävää ja epäluonnollista esimerkiksi jotain seksuaalista. Minusta tämä on tosi raivostuttavaa ja sitten se, että käyn näitä asioita läpi niin se ahdistaa ja alan pelkään sitä, että tuunko hulluksi. Haluaisin jo irti kaikesta tuosta kun mulla on oikeesti ollu hauskaa nyt opiskella ja oon tykänny käydä koulussa. Uudet luokkakaveritkin on mukavia ja tuntuu, etten voi täysillä nauttia mun elämästä. En kehtaa puhua nuista pakkoajatuksista terapiassa kun ne on niin noloja. Musta tuntuu, että kopioin kaikkea tämmöstä mitä luen tai kuulen. Sitä alkaa hirveesti ajatteleen, mitkä on oikeesti mun ajatuksia ja mitä voisin tehdä normaalissa elämässä. Tuntuu, että se raja on hiuksen hieno vaikka ei se pohjimiltaan ole.

Mulla ahdistus/paniikki oireilee siten, että tuntuu jossain tossa rinnan ja ylävatsan alueella ehkä. Semmonen joku tosi raskas ja painava tunne, levoton olo tulee ja pelottaa/ahdistaa. Vaikea kuvailla.

Oon lähössä loman ajaksi ulkomaanmatkalle ja nyt mietin, otanko rauhottavia mukaan vai en. Niihin pitäs hakea 20 e maksava todistus apteekista... en oo käyttäny niitä enkä propralia enkä mitään muutakaan lääkettä paitsi vitamiineja mutta silti pelottaa se, että jos sekoan siellä matkalla ja poikaystävän täytys rauhottaa mut tyyliin syöttämällä levyllinen rauhottavia....................... 🙂👍 Voispa vaan olla normaali ja ei miettis tämmösiä! Pystyn kyllä enemmän miettimään normaalejakin asioita verrattuna aikaisempaan ja olemaankin normaalimpi ja rennompi mutta näitä sittentulee välillä, omasta mielestäni haittaavasti.

Miten sulla on nyt mennyt? 🙂 Ootko syöny mitään vitamiineja? Ainiin, suolahoidot on tepsineet mulla ihoon ihan hyvin. Kesällä oli tosi muhkurainen ja kipeitä paiseita kasvoissa ja nyt on enää muutama mutta arpia on, mustapäitä on ja punakkuutta on 😀 kosteusvoide on mulla ihan minimissä jos käyn uimahallilla niin ehkä sitten mutta ei muuten. En ole löytänyt vielä hyvää voidetta,sen pitäs olla semmonen, joka ei sisällä paljoa mitään. Oon vaihtanu kaikki tuotteet hajusteettomiksi ja mahdollisimman lisäaineettomiksi. Ja luonnontuotteita paitsi mun kädet on aika hirveessä kunnossa nyt niin niihin tulee käytettyä kaikenlaista. En saa välillä kättä esimerkiksi nyrkkiin puristettua kun se sattuu. Jospa tämä tästä!

Hyvää alkanutta viikkoa! Oletko jo syyslomalla? 🙂 Miten sulla on koulu lähtenyt käyntiin? Jaksoinki kirjottaa nopeesti aika paljon mutta tulee nyt kiire....!

Okei, edellistä viestiä oli muokattu kun näköjään täällä ei saa viitata toisiin viestiketjuihin. Mutta minusta siinä jäi nyt oleellista pois mun viestistä. Siisku mun pakkoajatukset voi saada hyvinkin aiheita täältä tukinetistä, jos satun lukemaan jotain viestiketjua. Tai joku muukin, mikä on jollain toisella ongelmana niin alan helposti aatteleen että entä jos itelläki ois jotain vastaavaa. Ja jotkut pakkoajatukset on saanut osaksi alkunsa siitä, että oon täältä jotain lukenut. Ja on mun omallakin mielikuvituksella osansa, mutta sekin on ollut yks syy, etten oo käyny täällä ku kopsaan näitä muiden ongelmia omaan elämään tai jään ajatteleen niitä pitkäksi aikaa ja ne vaikuttii vähän liian voimakkaasti! ☹️

Jäi sanomatta, että muakin pelottaa pimeän tulo, ihan tosi paljon. Oon miettiny kans kirkasvalolamppua... En kestä sitä, että oli näin huono kesä ja sitte pitäs heti palata pimeään. ☹️

Kirjoitellaan! 🙂🌻

Moikka! Pitkästä aikaa 🙂 eikä tänne tarvitse kirjotella kun vaan sillon kun siltä tuntuu joten ei haittaa yhtään vaikka menisikin aikaa!
En nyt muista yhtään ootko sanonu jo, mutta missä oot töissä?

Mullakin on tosi vaikee kertoa omista ahdistuksista tai muista ongelmista terapiassa. Nyt siellä käyn vaan parin viikon välein ja se on ainakin toistaiseksi ihan ok väli mulle.
Aina kun terapia alkaa niin tuntuu ettei ne ahdistukset ole niin suuria että niistä kehtaisi puhua tai että se olisi tarpeen.
Jostain syystä mua on alkanu vituttamaankin se että mulla on tälläsiä ahdistuksia jne.

Siis eikä! Mullakin on pakkoajatuksia, ne myös kumpuaa nyt eniten esille. Luin joskus että yleensä pakkoajatukset liittyy elämänmuutoksiin ja stressiin tms joten onko sulla ollu tälläsiä?
Mua inhottaa että ajattelen tosi paljon kaikkea ihan älytöntä oikeesti missä ei ole mitään järkeä ja tiedän sen itsekin.
En edes tykkää puhua niistä koska ne on ahdistavia.
En tajua miks niistä on niin vaikea puhua? Kun ei mua hävetä tai ei mulla ole sellasia ajatuksia jotka pitäisi hävettää vaan ne on sellasia ihan älyttömän typeriä.
Mulla on vähän stressiä kun ei sitä asuntoa ole löytyny mistään... vaikka mulla on tällänen tilanne että pitäisi periaatteessa ottaa mikä asunto vaan etten jää kodittomaksi niin en halua mitään hirveää läävää tai sellasta mikä ei miellytä koska en halua muuttaa kokoajan vaan jo asettua olemaan.
Ja sitten koulukin vähän stressaa koska en vielä yhtään tiedä millanen lukujärjestys mulle tulee. 😀 ärsyttävää. Ei voi kun odottaa.
Nyt ärsyttää myös se kun menkat on tulossa ja tämä päivä on ollu jotenkin ihan hirveä kun kaikki on menny jotenkin tosi pieleen.
Oon tainnu mainita täällä ennenkin että mulla on välillä ihan kauheet oireet ennen menkkoja ja niiden aikana.

Kannattais ottaa ne rauhottavat mukaan tai jotain mikä saa sinut rauhottumaan tai rentoutumaan. Mulla auttaa neulominen tai itkeminen yleensä. Auttaahan se tieto siitä että on rauhottavat mukana niin ei niitä välttämättä tarvitse ollenkaan. Minne ootte menossa jos saa udella? 🙂

Mulla on menny suht ok, mutta yritän ottaa mahdollisimman rennosti koulun ja kaiken suhteen ettei tulis ylimäärästä stressiä.
Oon kyllä just sellanen joka stressaa ihan kaikesta. 😀
En oo nyt syöny vitamiineja, se vähän jäi tuossa kesällä mutta nyt talvella tai syksyhän se taitaa vielä olla niin voisin taas alottaa niitä syömään.
Tällähetkellä ei ole enää herra X kuvioissa tai ei ole ollut pitkään aikaan.
Haluan oikeestaan olla itsekseni koska en enää osaa seurustella enkä sitä oikein kaipaa nyt.

Kiva kuulla, että on ollu apua sun naamaan! Pitäisi itsekin löytää jotkut kunnon aineet tähän omaan naamaan.
Kuulin mun tuttavalta, että mulla saattaa olla ihohuokoset niin pienet luonnostaan että siksi puskee kokoajan uusia näppyjä eli pitäis harrastaa kunnon hikiliikuntaa ja saunoa tms että ne pysyis kunnolla auki.
Mutta tuosta teoriasta hän ei voi olla 100% varma kuitenkaan.
Mulle saa ehdottaa hyviä ihonhoito tuotteita tai mitä vaan! 🙂

Joo syysloma on nyt tai loppuu kohta. Lomalla on aina ihanaa kun ei tarvitse miettiä koulua vaikka kokeisiin mun pitäis lukea ja se on nyt taas vähän jäänyt.
Koulussa oon suorittanu aika hyvin kursseja mutta vielä muutama suorittamatta niin sitten olisikin vaan töitä sen jälkeen aika pitkään eli muutama kuukausi. Jänskättää vähän.
Opiskelut menee kolmannelle vuodelle kuitenkin eli tämän vuoden jälkeen on vielä vuosi koulua jäljellä.

Kirjottelen kohta lisää! Nyt pitää käydä ulkona 🙂

Oho tämä tulikin tänne ihan tosi nopeesti. 😀
Käytin koiran tuossa ihan nopeesti kun katson leffaa (sinkkuelämää 2) ja en halua missata tätä kauheesti.

Mutta nyt asiaan taas. Joo siis mulla on kanssa tapana kopioida muiden oireita ja ajatuksia tms itselleni.
Joskus jopa tuntuu että muitten ongelmatkin siirtyy mulle henkisesti.
Oon muutenkin sellanen että tunnen kaikki asiat tosi fyysisesti ja henkisesti. Se on hieman ärsyttävää.
Tätä on tosi vaikee selittää toisille ja toisinaan itselleenkin.
Sillon siitä mun allergia pelosta tuli isompi ja isompi kun kuulin ja luin kaikkea mille ihmiset on allergisia.
En tiedä miks tälleen käy koska eihän siinä ole mitään järkeä. 😀
Kuulin kyllä mun entiseltä hoitajalta, että kerran oli sellanen mies joka poltti tupakkaa ja hänen vaimo aina saarnasi sen vaaroista mutta miestä ei kiinnostanu. Sitten se luki lehestä että tupakointi on vaarallista ja kaikidta taudeista mitä se aiheuttaa niin lopetti tupakoinnin.
Ihmismieli on oikeesti vaan niin monimutkainen.

Kirjotellaan taas! 🌻🙂🌻

Olit kirjoittanut "inhoan pimeää tai inhoaminen on aika voimakas sana tässä... enemmänkin pelkään enkä tykkää, saattaisin tykätä jos mua ei ahdistais. .
Mua taas ahdistaa/pelottaa "hulluksi" tuleminen. En tiedä miksi se aina tulee sillon kun ahdistaa. Ajattelen ihan kokoajan sitä, että sekoan kohta. Inhottavaa.
Ärsyttää."
Kauheasti negatiivisia sanoja: pelkään, inhoan, sekoan, ärsyttää. Oletko miettinyt vastapainoa: olen rohkea, tykkään, olen hyvä tallaisena, hymyilyttää🙂 Kaikella on aina toinenkin puoli. Minulla on hyvä terapeutti, keskusteluttaa minua noista hyvistä asioista, joita oikeesti minullakin on, kun vaan osaan oikeesta vinkkelistä katsoa.
Olen miettinyt tuhannesti tuota ahdistusta. Meenkö piiloon sen taakse, otanko avuksi , kenties peittokeinoksi sellaiselle tunteelle, jota ei oikeesti uskalla kokea. Tunteet on vaikeita, pelottaa. Mutta nekin on jotenkin enemmän eteenpäin vieviä kuin tuo ahdistus. Se vaan on. Paska. Oon ajatellu välillä että heitän sen pois - aina se ei usko. Mutta parempaan on mahdollista mennä, pitää vaan duunata. Et sinä tuu hulluks, oot ihan hyvä ja tunteva ihminen tuollasena kun oot. Sinun pitää uskoa siihen itsekin
😍

Hei rakkaat ihmiset, tämä on viimeinen keinoni. Tarvitsen apua, jotta en romahtaisi. Ahdistus on nyt taas tähän aikaan yöstä suurimmillaan. Olen elänyt todella rankan elämän ja olen todella yksinäinen itseni kanssa nyt.
Jo lapsena miellytin kaikkia hymylläni ja kun se ei enää tehonnut keksin muut keinot miellyttämiseen. Koulusssa minua kiusattiin rajusti ja lähdin karkureissulle kotoa, kunnes jäin kiinni kun minut raiskattiin todella väkivaltaisesti 15 vanhana.
Siinä tuli sitten kaikenlaista sekoilua sen jälkeen, ja nuorena sain ensimmäisen lapsen, onneksi mulla oli äiti siinä apuna.
Tässä välissä oli mahdoton määrä kaikkia vaikeita asioita, kuten broidin kuolema.
Vuonna 2007 kun nuorin lapsistani oli 9, hänen tätinsä kuoli syöpään ja seuraavana vuonna kesällä isosiskoni teki itsemurhan, hällä kaksisuuntainen ja alkoholiongelma.
Haluaisin niin jonkun vierelleni, sillä viimeisetkin läheiset ystävät jäivät, kun näiden kaikkien asioiden jälkeen äidilleni tuli altzheimerin tauti ja hänen omaishoitajanaan paloin loppuun, masennuin....... ja sitäkin nyt hoidetaan.
Niin kuin sanoin, olen aivan lopussa ja koskaan ei tiedä mitä seuraava päivä tai yö tuo.
Minulla on myös paljon somaattisia sairauksia.
😭

Romantikko2 (toivottavasti kirjotin oikein). Myönnän että hyvin usein olen tosi negatiivinen tai käytän negatiivisia sanoja, mutta en välttämättä tarkota niitä niin voimakkaaksi. Varmaan riippuu ihmisestä miten inhoon jne sanoja käyttää mutta mulle on hyvinkin normaalia sanoa että inhoan jotain enkä tarkota sitä niin voimakkaasti vaikka inhoaminen on aika vahva sana. Haha, en osaa paremmin selittää.
On mulla paljon hyvääkin, mutta tänne tukinettiin haluan enemmän vuodattaa niitä negatiivisia asioita koska sitä varten tämä on.
Kiitos kuitenkin viestistäsi! Ja kaikkea hyvää sinullekkin ja kirjottele toki jatkossakin jos siltä tuntuu. 🙂

Mimosaga. Onko nyt yhtään parempi olla? Illasta/yöstä yleensä tulee enemmän paskempi olo. Mulla pimeys vaikuttaa tosi paljon siihen.
Kaikilla on hyviä ja sitten huonompia jaksoja ja sinulla nyt on huonompi menossa luultavasti. Kyllä se siitä oikeasti muuttuu paremmaksi. 🙂
Mulla on ollut niin monia huonoja jaksoja että tiedän ettei ne kestä ikuisesti vaikka se siltä tuntuisi.
Yritetään pärjäillä! 🌻🙂🌻

Voisin tulla taas päivittelemään vaikka puhelimella joutuu kirjottamaan.
Tulin just ulkoa koirien kanssa ja ne ei yhtään osannu käyttäytyä. 😀 Meinas kyllä kirosanat lennellän.
Sain asunnon vihdoin, kun kävin kysymässä opiskelija kämppiä ihan paikan päällä ja oli ihan mieleinen asunto kyllä. Ensi viikolla olisi muutto.

En mä nyt just osaa oikein muuta kertoa. 😀 Ei ajatus ihan kulje kun heräsin jo 7 aikaan aamulla ja klo 12 piti lähtee ulkoilemaan tuonne vähän kauemmas ja siellä vierähti melkein pari tuntia ja sitten sen jälkeen piti vielä omat koirat täällä käyttää. Ei se mua toisaalta haittaa kun tykkään koirien kanssa viettää aikaa, mutta kävelyä sellaset 4 tuntia ei oikein nappaa jos pitää peräkkäin niin pitkään olla ulkona.

Mutta joo. Mitäs muille kuuluu? Olisi kiva kuulla kuulumisia.

Moikka!
Mua taas tänään aamulla rupes ahdistamaan ihan älyttömästi. Meikkasin vaan ihan rauhassa kotona ja jostain syystä muistelin vanhoja asioita.
Mulle tuli mieleen yksi ilta kun oltiin juomassa kavereiden kanssa, mutta enää en muista kun yhden ihmisen sieltä 100%. Tämä tapahtui joskus minun ollessa 14-16-vuotias (nyt siis kohta 21).
Koko illasta en muuta muista kun sen että oltiin ystäväni kanssa (en muista kuka kaveri mulla oli mukana) kävelemässä tiellä ja jostain puskasta kävelee mies joka on humalassa ja huutelee meille ja lähestyy meitä ja sitten meidän porukasta jotkut miehet/pojat alkaa hakkaamaan tätä... Ehkä päähän ja mahaan (en voi 100% muistaa tätäkään) ja sen muistan että ehkä kerran tai kaksi nämä potkivat häntä päähän siis niin että se osui joko kovaa tai hiljaa asfalttiin.
En tiedä mitä itse tein tilanteessa... Ehkä lähdin vaan pois muiden kavereiden luokse (en siis juurikaan tuntenut näitä hakkaajia kun sen että ne oli samassa koulussa) vai teinkö jotain muuta?
Oon miettiny pääni puhki ja mua vaan ahdistaa koko asia tai tilanne ihan liikaa. Tunnen jostain syystä syyllisyyttä. Omasta mielestäni ainakaan en usko että itse olisin tätä miestä potkinut tai mitään muutakaan mutta mulle tulee kokoajan mielikuvia siitä että sitä potkittiin päähän ja mua pelottaa että minäkin tein niin... En tiedä miks mua se pelottaa koska en usko sitä itsestäni mutta kun en muista tilannetta enkä melkein mitään.
En ollut siis humalassa vaan parit oltiin juotu. Miten en voi muistaa?
Sekoan tän ajattelun takia kohta varmaan kun en saa päähän mitään.
Inhottaa sen miehen puolesta ketä hakattiin siinä. Harmittaa kun en muista miten tilanne edes jatkui.
Joku muistikuva on että se olisi vaan jatkanut matkaa ja he tekivät jonkun sovinnon kaikki keskenään.
Miten tälläsiä vanhoja asioitakaan vaan putkahtelee mieleen? Ihan älytöntä.