Huomenta! Okei, heräsin jo 4 aikaan yöllä. Nukuin vaan parisen tuntia.
En tiedä miksi heräsin jo sillon, mutta ahdisti ja oli sellanen inhottava olo.
Kuuma kokoajan ja muutenkin tosi nihkeä olo.
Nyt se olo on menny ohi, mutta ei väsytä yhtään. Tosin nukuin aamulla pitkään viimeksi ja myös päivällä päikkärit joten johtuu varmaan siitä ettei nyt väsytä. Millonkahan sitä voi soittaa verikoe tuloksista? Tekisi mieli tietää niistä jo, mutta ehkä pitää huomiseen odottaa.

Moikka!

Kävinkin Baileys vastaamassa sulle joku aika sitten sinne mun aloittamaan keskusteluun, mutta et varmaan huomannut sitä koska vastasin niin paljon myöhässä. Suuret pahoittelut vielä siitä! ☹️ En jaksa tähän toistaa kaikkea, mitä sinne kirjoitin mutta viime kuukausi on ollut aika kiireinen ja vaikee, tuntuu ettei aikaa oo mihinkään. Vaikka hirveesti en kyllä mitään oo tehnytkään mutta yllättävän nopeasti aika kuluu ahdistellessa vaikka kyseisenä hetkenä aika tuntuu ikuisuudelta!

Luin tämän ketjun läpi ja hämmennyin koska itselläni on myös korvien tinnitusta. Ja vieläpä yläasteelta lähtien ja ollnkin nyt saanut lähetteen korvalääkärille kun nenä on tukossa ja korvat lukossa ja ne soi iha hirveesti. Minäki oon kyllä yhistäny sen niskajumeihin kun ne on ollu aika jumissa ollu jo tosi pitkään... Tinnitus oikeesti on tosi inhottavaa kun ei oo koskaan oikeen sellasta hiljasta hetkeä. Mulla tinnittää ihan molemmissa korvissa ja toisessa vielä joku ihme huminaki. Välillä sitä miettii, keksinkö nämä äänet ite mutta kun korvat tukki sormilla niin ääni on jo niin iso että kyllä se on ihan todellinen ongelma! Ja tämäkin on kestänyt jo kymmenisen vuotta ainakin... ☹️ Mulla on myös aika hirvee pelko niistä psyykkistä sairauksista, pelkään ihan hirveesti jos joutusin johonkin psykoosiin ja sehän sitten on koko ajan mielessä ☹️ Ja mulla psykiatri kysyi, kuulenko mitään ääniä jne, kun sanoin, että mulla tuntui olevan aistiyliherkkyyttä sillon pahimpaan aikaan tosi paljon, kirkkaat valot ja korvalle inhottavat äänet teki heti olon ahdistuneeksi. Ja kyllä vieläkin mua ärsytttää jotkut äänet, esim. sähkölaitteiden huminat ja kirkkaat valot. Mutta ne sähkölaitteiden äänet toisaalta muistutaa vähä tinnitusta, joka on melko ärsyttävää, niin löytyisköhän yhteys siitä? En tiiä. En oo koskaan myöskään tykännyt kylmistä vaaleista valoista, varsinkaan vielä semmosista kohdevalaisimista😀

Hyvä että oot päässy verikokeisiin! Tiiätkö mitä kaikkia kokeita ne ottaa sulta? Minä kävin kans viime keväänä monissa verikokeissa mutta ei löytyny mitään.. jotenki vaikee hyväksyä, että väsymys johtuisi vain tästä ahdistuksesta ja masennuksta. Mää syön ihan sairaasti kaikkia ravintolisiäkin niin eikö joku vois jo tepsiä?! Kerro sitten verikoetulokset! 🙂 Kun joutuin meneen päivystykseen kun en saanut syötyä mitään, ahisti, oli kokoajan hirvee paniikki päällä ja suu oli kuiva olu jo viikon ja luulin että mulla on vähintään diabetes tai joku kasvain niin ne otti multa ne verikokeet ja jäin siis sinne oottaan tuloksia ja sainkin ne sitten tietää samana iltana. Eli kai voit kysellä niitä ihan suht pian? 😮

Sanoit tuolla, että sulla ahdistus lisääntyy menkkojen aikaan niin oliko niin myös ehkäisyrenkaan aikana? Kun mulla ainaki ehkä kans lisääntyy ja mietin edelleen sitä ehkäisyrenkaan käyttöä, että voisko siitä olla sitte apua? Mun menkat on muutenki jotain aivan järkyttävää, selkä on kipeenä ainaki 2-3 päivää + kaikkea muuta 😭 mut mun papakoe oli ok niin ei pitäs olla mitään häikkää sielläkään. Kauheeta ku tuntuu, että on semmonen jatkuva etsintä, että missä se vika on! Ja ku tuntuu, ettei vikaa ole missään.. eikö sitä pitäs olla sitte onnellinen ja helpottunut? Mutta ei, etsintä vaan jatkuu!

Mää on koittanu miettiä, että millanen elämä sitte ois semmonen, joka ei mua ahistais tai masentais. Ja todella vaikea vastata tuohon kun tuntuu, ettei itestä oo mihinkään, aina kaikki ahistaa. Mulla oli yhessä vaiheessa ja vähän vieläki päällä semmonen tunne, että mun pitäs oikeesti olla yhteiskunnalle hyödyllinen ja tarpeellinen kansalainen. Eli opiskella semmonen ammatti, jolla oikeesti työllistyy eikä mitään ns. huuhaa-humanistitutkintoa mistä tällä hetkellä oon valmistumassa. Enkä edes ajattele muista humanisteista näin, itestä vaan! En oikeesti tajua mikä mua vaivaa.. Aivan järkyttävät ahdistukset ja musta tuntu, että ei mulla oo ees oikeutta ostaa kaupasta mitään ku en tee mitään järkevää. Ku ostin suklaataki niin omaatuntoa kolkutti että ansaitsenko tätä ku en tee oikeesti mitään. En tajua, naurettavalta tuo kai kuulostaa mutta tämmösiä minä oon miettinyt! Mutta luultavasti omalla kohallani tarvisin semmosen tutkinnon, joka valmistaa mut ns. varmaan ammattiin. Niin ei tarvis huolehtia että miten saan kasaan semmosen hum. tutkinnon, jolla voisin itteni johonkin työllistää. Inhottavaa ku välillä tulee sellaisia oloja, että selviänkö mää tästä elämästä, onko musta mihinkään ja kaikki tuntuu epäonnistuvan. Niin ja tuota epätodellista oloa on, ja sellasta ettei tunnu olevan läsnä kunnolla kaikissa tilanteissa. Vaikka mää haluaisin olla läsnä ja elää hetkessä! Mutta kai tästä vielä noustaan? 🙂 Ootko sää koittanu miettiä, millanen ois sellanen elämä, missä ei ahdistais?

Hyvää päivän jatkoa ja pahoittelut vieläkin kun en käynyt kirjottamassa 🙂🌻

Moikka Lunanen! 🙂 Joo anteeksi minunkin puolesta kun en ole yhtään älynnyt mennä katsomaan, että onko tullut vastausta! Ne ilmeisesti häviää tästä etusivulta aika nopeaa jos niihin ei kukaan kirjoittele eikä sitten edes älyä mennä katsomaan myöhemmin onko tullut vastausta. En itsekkään ole täällä ennen tämän keskustelun tekoa käynyt hirveän ahkeraan joten ei haittaa yhtään ettet vastannut nopeasti. ☺️
Voisin nyt tässä välissä käydä sen kurkkaamassa niin osaan kirjottaa tähän jotain ehkä siihen liittyen.

Pahoittelen jo valmiiksi pitkästä vastauksesta, mutta on niin kiva kirjottaa välillä ihan pitkästi ja on niin paljon asiaa tässä tullu. Ja vastaan tässä noihin mitkä oot laittanut siihen sinun tekemään keskusteluun.

Mun on tosi vaikea tietää mitä äidin päässä liikkuu minun suhteen, mutta isän kautta oon kuullut, että kyllä äiti jotain katuu miten se kohteli minua/meitä nuorempana.
On vaan hassua kun äidin kanssa me ei oikeestaan puhuta mistään ongelmista eikä kauheasti muustakaan. Kaikki ongelmat tms välittyy isän kautta puolelta toiselle.
Todella aikuismaista, tiedän. 😀
Mun pikkusiskoon on äidillä PALJON paremmat välit. En tiedä paljon he puhuvat huolista ja murheista, mutta muuten he eivät kyllä hirveästi riitele tai kinastele.
Oon ehkä vähän katkerakin siitä miten paljon enemmän ja helpommin mun sisko saa vaatteita ja muutakin. Ehkä pitäisi yrittää päästä tästä katkeruudesta eroon.
Joo itsellänikin oli ainakin nuorempana tuo puhumattomuus-ongelma, nykyään taas mun on oikeesti pakko saada selvitettyä kaikki asiat mitkä vaivaa, koska ne oikeesti muuten jää vaivaamaan ihan tosi paljon eikä mistään tule mitään.
Ihanaa kuulla kuitenkin, että sinun äitisi on tukenut sua jne, se on tosi hyvä kun edes jompi kumpi vanhempi on tukena kun on vaikeaa. Ymmärrän myös sinun äitiä kun hänellä on varmasti ollut tekemistä noin monen lapsen kanssa ja vaikeasti kehitysvammainen lapsi on todella vaikea hoidettava vaikkakaan ei mahdoton.
Opiskelen lähihoitajaksi (tosin nyt sairaslomalla) niin siellä on kyllä nähnyt ettei sellainen ole helppoa itse lapselle eikä vanhemmalle. Mutta ihmisiä hekin ovat ja ihania sellaisia! 🙂
Joo en ehkä ensimmäisenä osaa äidille mennä puhumaan, se on jotenkin tosi outoa... en saa koskaan sanaa suusta ja pyörin ees taas huoneessa joka tekee siitä vielä oudompaa meille molemmille. Ehkä vielä joskus saisin avattua suuni ja kertoa äidille asioita tai sitten en. Eli tiedän miltä sinusta tuntuu kun et saa suutasi auki ja puhuttua sun isän kanssa sen alkoholiongelmasta. Vaikka tavallaan sen luulis olevan helppoa, koska no me puhutaan päivittäin ja paljonkin, mutta jotenkin kaikki ongelmat tuntuu olevan vielä niin tabu-aihe ettei niistä voi noin vaan puhua.

Mulla on edelleen tosi paljon ja välillä voimakkaita mielialanvaihteluita. En tajua kyllä tätä yhtään. Aina kun menee todella paljon huonommin niin se 'huono' olo mikä oli ennen sitä todella huonoa niin tuntuu jotenkin normaalilta ja siltä ettei mulla ollutkaan edes paha olla. Haha, aika hyvin taas selitetty. 😀
Tosiaan jos oot koko tän keskustelun lukenut niin tein tämän juuri melkein sillon kun olin tosi huonossa kunnossa, olin ihan sekaisin tai en nyt ulospäin, mutta päässäni kävin kyllä sellaista taistelua taas itseni kanssa ettei mitään järkeä. Se oli ihan hiton pelottavaa ja ahdistavaa. En edes muista onko ikinä ollut noin ahdistava olo, on varmaan.
Päivät menee jo ehkä hitusen paremmin, mutta en uskalla kirjottaa tai sanoa ääneen mitään, että menis paremmin koska takapakkia tulee yllättävän helposti.
Joo siis mulla on tuo sama pelko, siis hulluksi tulemisen pelko ja se, että joutuisi johonkin laitokseen. Se on ehkä nyt se pahin pelko, mutta toki muitakin pelkoja on enkä tiedä voinko niitä pelottavuus järjestykseen edes laittaa.
Uskon ja voin samaistua, että on varmasti ollut ahdistavaa käydä katsomassa henkilöä joka ei ole oma itsensä sillä hetkellä ja vielä kun itse pelkää tuollaista 'sairautta'.
Itse en olisi ehkä kyennyt edes menemään sinne, koska se ahdistaisi liikaa.
Psykologini sanoikin, että mun pitäisi olla aina ettimättä tietoa kaikista psyykkisistä sairauksista ja just olla menemättä sellaisiin tilanteisiin missä näkee ihan oikeasti sellaisen henkilön koska se ruokkii vaan omaa pelkoa ja sitten tietää millaista se sitten on jos niin tapahtuu itselleen.
Voi, että tuttu tunne, että haluaisi joskus elämällään tehdä jotain järkevääkin, mutta tämä vaihe elämässä vaan rajoittaa tosi paljon! Inhottavaa.

Korvien tinnitus, siis ehkä inhottavin vaiva ikinä! Okei ei ehkä ikinä, mutta se häiritsee niin paljon ainakin yöllä kun yrittää nukkua.
Mulla se on alkanut vasta nyt tässä kuukauden sisällä. Kuulen myös omasta mielestä kaikki jääkaapin ja ilmastoinnin äänet paljon selvemmin ja häiritsevämmin kun ennen tai sitten vaan kiinnitän niihin enemmän huomiota kun stressaa ja ahdistaa muutenkin kaikki.
Eilen minulla tinnitti koko päivän ja toinen korva tuntui sellaiselta tukkoiselta tai ihan kun siellä olisi ollut älyttömästi painetta, mutta siihen ei sattunut ollenkaan.
Yöllä kuulen sitten ihan hirveesti kaikkea surinaa, huminaa ja piippausta. Tosin koneesta ja jääkaapista kuuluu älytön meteli.
Eilen kokeilin myös painaa mun korvaa kiinni ja piippaus kuului ihan selvästi joten ehkä en kuule vaan omiani vaikka voihan tinnitus olla psykosomaattinen oire tai sitten johtua ahdistuksesta taikka stressistä. En tiedä, en ole lääkäri.
Mullakin on joidenkin valojen kanssa joku ongelma, kaikki tosi kirkkaat valot on inhottanu mua melkein aina. 😀
Apua miten paljon samaa meidän oireissa ja ongelmissa on. Helpompi kyllä jakaa tunteita ja auttaa kun on samanlaista.

Joo siis oon kyllä ihan onnellinen, että pääsin verikokesiin. Mun mielestä ne otti multa;
täydellisen verenkuvan, laskon, D-Vitamiinin, B12-Vitamiinin, paastosokerin, kilpirauhasen, jotain tulehdusjuttuja, Kalium-arvot, Kalsium, jonkun folaatin ja sitten EKG eli luulis syyn löytyvän jos se fyysistä on.
Eniten kallistuisin tuon kilpirauhasen vajaatoiminnan/liikatoiminnan puolelle, koska sellasia oireita on, mutta ei tiedä kun niissä viimeksi ei ollut ja oli jotain outoa, mutta en koskaan saanut kunnollista vastausta.
Tämä väsymys on vaan ollut nyt tosi kauheaa, ei ole koskaan ollut näin pahana enkä ymmärrä mikä mua vaivaa oikeesti.
Voi ei, harmi ettei sulle löytynyt mitään syytä verikokeissa koska tiedän, että on vaikeeta hyväksyä syyksi joku psyykkinen juttu koska sillon sun korvien välissä on se vika vaikka tunnet ihan tasan kaikki oireet ihan fyysisinä. Haha, oon kyllä yrittäny olla niin etten ajattele väsymystä ja yrittäny availla silmiä enemmän jne josko se syy olisikin psyykkinen, mutta ainakaan vielä ei ole tulosta näkynyt. 😀
Mitä ravintolisiä syöt? Itse alotin vasta vähän aikaa sitten jonkun vitamiinihöskän, joka no ei auta. Ostin myös karnosiinia minkä kerrotaan auttavan paljonkin tällaisissa tapauksissa, mutta yhtäkään taplettia en ole vielä syönyt.
Huh kuulostaa inhottavalta tuo päivystysreissu, ei varmasti ollut kivaa. Akuuteissa tapauksissa varmaan saa suht nopeasti tietää tulokset, mutta mulla ei lukenu papereissa missään, että kiireellinen joten ehkä yritän huomenna kysellä niistä. Toviottavasti ois tulokset tullu ja todellakin tuun kertomaan mitä niissä on vai onko mitään!

Joo siis menkkojen aikaan lisääntyy väsymys, ahdistus, stressi, pakkoajatukset ja kaikki tuntuu vaikeelta. Kohta taas ja pelottaa jo valmiiksi.
Muistaakseni ehkäisyrengasta kun käytin niin olin ihmeellisen rauhallinen siis muistan vieläkin kun hämmästelin ettei mitään mielialanvaihteluita ollut ollenkaan, olin itseasiassa suht normaali sillon ihan jatkuvasti. Toisaalta ei ollut mitään psyykkisiä ongelmia vielä sillon juurikaan. Mutta kipuja ei ollut eikä muutenkaan mitään, en edes tyyliin huomannut että on menkat, että sen takia kyllä suosittelen sitä!
Hyvä että papa oli ok, koska joskus sielläkin voi löytyä syy kaikelle. Itsekin kävin tuossa pari kuukautta sitten sukupuolitautitesteissä ja papassa siinä samalla eikä olla soitettu perään, että luultavasti kaikki oli ihan ok. Ainakin sieltä sanottiin, että he soittavat kyllä jos jotain on.

Oon miettiny myös monesti tuota, että pitäisi olla onnellinen ja helpottunut kun mitään ei missään ole löydetty, mutta ehkä pahin kaikista on tuolla korvien välissä.
En tiedä miks en vaan voi olla onnellinen ja ajatella asioita eritavalla. Todella häiritsevää.
Voin sanoa, että minun korvaani sinun ajattelutapa tai teot ei vaikuta mitenkään naurettavilta, en tiedä sitten olenko itsekin niin hölmö vai onko tämä ihan normaalia? 😀
Niin ja olen yrittänyt miettiä mitä haluan ja mitä voisin tehdä toisin, että elämä olisi ei niin ahdistavaa. En ole vaan vielä päässyt mihinkään tulokseen ja tosi vaikeeta yrittää päättää mitään tai ajatella mikä ei ahdistaisi. Oon kyllä muutenkin nykyään niin hukassa itseni kanssa ettei mitään järkeä.

Kyllä me vielä noustaan, toivottavasti! Mukavaa, että kirjotit tänne kun enhän minä olisi edes älynnyt mennä katsomaan oletko vastannut siihen sinun keskusteluun!
Pitäsisi vaan nyt yrittää jatkossa enemmän olla aktiivinen ja kirjoitella.
Onhan tämä hyvää terapiaa ja voi aina itsekin tutkia miltä on tuolloin ja tuolloin tuntunut. Päiväkirjaakaan en kirjoita joten olkoon tämä sellainen.

Hyvää alkavaa viikkoa!
☺️❤️

Huomenta huomenta! Tai päivähän nyt jo on. Heräsin joskus vähän ennen 7 aamulla ja tulin tänne omalle asunnolle vanhemmilta ja nukahdin täällä uudestaan vähäksi aikaa.
En oikein tiedä mitä kirjottelisin, mutta jotain haluan koska tämä on niin kivaa ja pystyy lukemaan jälkikäteen miltä on tuntunut.
Soittelin tuossa niistä verikoetuloksista, mutta tiedän vasta joskus 3 maissa onko ne edes tullut. Hassua muuten se, että kun sain lähetteen psyk.polilta sinne niin terveyskeskuksessa omalääkärillä ei ole niitä tuloksia näkyvillä ollenkaan.
Haluan kyllä ne tulokset muutenkin itselleni, koska voin tutkia niitä itse vaikka en mikään lääkäri ole 😀
Joo, no eipä minulla tässä oikein muuta ole. Palaillaan, varmaan tänään vielä. 😀

Noniin, nyt on saatu tieto verikokeista. Kaikki oli ihan hyvin tai ok, mutta D-vitamiini oli viitearvojen alapuolella. Voiko se aiheuttaa näin pahaa voimattomuutta ja väsymystä. En tiedä voiko.
Ehkä vähän harmittaa ettei verikokeissa sellaista kunnollista syytä löytynyt.

Huomenta vaan! Heräsin kyllä jo vähän ennen puoli 7.
Eilen kävin tosiaan ostamassa D-vitamiinia apteekista 20mg muistaakseni... perjantaina tosin saan vasta tietää ne viitearvot ja paljon alle se D-vitamiini on.
Jos väsymys ei ala tällä helpottamaan, niin vaadin kyllä jotain diagnoosia tälle koska inhottavinta on olla tietämätön ja tuntea silti fyysisiä 'kipuja'.
Luulotautisuus ei ainakaan helpota oireita, mulla on patteja niin monessa paikassa että ei kauhean monella ole ja sekös se aina huolettaa.
Suurin osa on kuitenkin tutkittu.
Mulla on myös alkanut tässä muutaman päivän sisään sattumaan silmiin, tiiättekö sen kun kuumeessa sattuu liikuttaa silmiä niin sellainen.
Silmänpaineet on optikolla mitattu ja ne oli aluksi 21 ja 20, mutta uudemmalla keralla 19 ja 20 eli aika korkeay silti vaikka viitearvoissa.
Optikko suosittelikin silmälääkärissä käyntiä lähi aikoina/vuosina jos suvussa on jotain silmäongelmia. Huono näköisyyttä on ainakin, mutta en silmäsairauksista tiedä. Itsekin sain silmälasit vähän aikaa sitten vaikka oma näkö oli +0,25 molemmissa silmissä, mutta lasit on +0,50 joilla nään lähelle ihan tosi hyvin. Enemmänkin voisin vaan niitä käyttää.
En ole vielä saanut varattua aikaa lääkärille hartia/niska kipujen takia vaikka se olisi ihan aiheellista... mitä ne muka sille voisi tehdä? Jotenkin tuntuu 'tyhmältä' mennä sinne tuollaisen vaivan takia.

Terve taas! 🙂

Saitko itsellesi tiedon tarkoista verikoearvoista? Kun itse kävin, niin vaadin sitä itselleni mukaan, että vois siihen tutustua paremmin. Olin just sillon lukenut kilpirauhasen vajaa- ja liikatoiminnasta ja olin myös ihan satavarma että itellä on jompikumpi! No hyvinkin viiterajojen sisällä oli kuitenkin omat arvot.. Mulla oli vaan hemoglobiini alhanen, se on ollut aina. Kerran jotain 96 lukiossa mutta tässä keväällä se oli jopa 130 kun kävin taas testeissä. Olen kyllä syönyt paljon rautakuureja ja se tuppaa heilahtelemaan kai aika helpostikin? (Luulen, että mulla ainakin yksi syy on sitte hyvin runsaat kuukautiset! 🙂👍 )

Ravintolisistä syön aamuisin vahvaa omega 3 + d-vitamiinia 2 kapselia, jossa on d-vitamiinia yhteensä 50 mikrogrammaa (en osaa tehä sitä merkkiä 😀) ja omega 3:sta 1240 mg. Eli silleen aika vahva annos, tää on joku apteekkarin omega 3 vahva + d-vitamiini. S-vitamiinia oon joskus syönyt oikeesti lähes 100 mikrogrammaa/päivä ja en kyllä oikee osaa verrata oliko olo sillon parempi vai ei. En muista näkykö mun verikokeissa ees d-vitamiiniarvoa. Sitten aamulla otan myös sinkkitabletin, ubikinon-kapselin (jossa on myös c-vitamiinia), b-vitamiinitabletin (pitäs olla aikalailla jokasta b-vitamiinia) ja a-vitamiinia. Niin ja minä oon muuten aina aamulla ottanu omega-3:sen kanssa sitä karnosiinia, mistä mainitsit koska satuin lukemaan siitä, että se vois auttaa. En tiedä, onko siitä ollut apua mutta kohta se mulla loppuu niin voin kertoa mitä sitten tapahtuu. Eli parisen kuukautta oon syönyt, aloitin heti sen mun päivystys-epsodin jälkeen. Otin aluksi 400 mg/päivässä ja nyt oon ottanut 200 mg/päivä koska sen tabletin pystyy puolittaan. Ja se karnosiini ei ollut mitään halpaa... Ennen nukkumaanmenoa magnesium-kapselin. Oon myös kasvissyöjä paitsi syön kyllä kalaa niin senki takia pitäny vähän huolehtia nuista ravintolisistä. Ja tosiaan rautakuureja sillon tällön, nyt en oo kyllä vähään aikaan syöny. Pitäs varmaan käydä itseasiassa mittauttamassa se rauta-arvo taas. Niin ja tän ihon kunnon takia oon aikalailla hamstrannu kaikenlaisia ravintolisiä...... MSM-jauhetta sillon tälln mutta aika harvakseltaan tulee käytettyä. Mietin kyllä vähän, että oonkohan vaan jotenki herkästi huiputettavissa oleva kohde tällasiin ravintolisäjuttuihin yms. Oon jo aika pitkään näitä syöny että miäköhän käy jos vaikka jättäsin niitä pois? d-vitamiinia ja omegaa oon syönyt kuitenki syönyt jo 4 vuotta ainakin silleen säännöllisen epäsäännöllisiä jaksoja.

Mullakin silmät on tuntuneet pitkään ensinnäkin jotenki tosi kuivilta ja väsyneiltä sekä kirkkaalla säällä ehkä vähän herkiltä tai ihankuin silmät ei kestäis auringon paistetta mutta ehkä siihen on tottumista kun on ollut niin pitkä pimeä jakso? Ja epäilen, että oon jotenki herkkä pölylle ja muulle kun mulla on nyt enemmän nenän tukkoisuus ongelmia ja korva-ongelmia + ihottumat päälle. Käsi-ihottumakin taas tuntuu meneen pahemmaksi mutta yhistäisin sen tohon kevään saapumiseen ja siitepölyaikaan. Mulla ei oo näössä silleen vikaa mutta tosi voimakas piilokarsastus ja sain lasit mutta en oikeen koe niitä hyödyksi kun eivät uskaltaneet laittaa siihen hirveesti sitä prismaa, joka korjais niitä kaksoiskuvia koska nää on mun ekat lasit. Mutta vois yrittää käyttää enemmän itekin jos se auttais! 🙂 tuntuuko susta silmät silleen raskailta? Omasta mielestä tuntuu, että ne on jotenki tosi raskaat. Mulla on myös semmosia onko ne nyt jotain naarmuja lasiaisessa, mitkä näkyy semmosina tummina häilyvinä roskina tossa näkökentässä. Niitäki on ollut 12-13 -vuotiaasta lähtien mutta se kai on ihan vaaraton mutta kyllähän nuitakin on tullut lisää aina enkä tiiä mistä se johtuu ees. Optikkokaan ei oikee osannu sanoa mitään muutaku, että jos hirveesti rupee haittaan niin sitten silmälääkärille pitäs olla yhteydessä. Kai mulla silmissä muuten oli kaikki ok!

Onko sulla mitään allergioita koskaan todettu? Oon miettinyt tätäkin vaihtoehtoa kun mun isällä on ollut varmaan kaikki maailman allergiat, myös eläinallergia. Mullaki on ehkä eläinallergia kun jotkut koirat ja kissat saa kyllä silmät kutisemmaan ja nousee rakkulaa käsiin. Mutta omistan koiran ja 2 kissaa enkä kyllä niistä luovu. 😮 Mutta onhan näitä muitakin allergioita niinku esim. maito tai jotkut hedelmät tai sitten siitepöly? Siis tuohon silmiin mietin, voiko allergia vaikuttaa siihen. En kyllä yhtään tiiiä...

Joo minäkin oon jotenkin kuullut kaikki mahdollisemmat äänet paljon selvemmin ja se ON rasittavaa! Mutta ehkä meillä jotenki on nyt kaikki aistit tosi herkkinä kun on tämmönen ahdistava ja stressaava tilanne? Helpottavaa kyllä kuulla, ettei yksinään oo tämän asian kanssa vaikka inhottavaa onkin, että tämmösestäkin pitää kärsiä. ☹️ Tinnitus voi kai johtua niskajumeista ja löysin mielenkiintoisen jutun sen hoitamiseen liittyen, voisin koittaa etsiskellä sen ja linkittää tähän keskusteluun! Mulla tuntuu toisessa korvaassa ja yleensä just ulkona ollessa molemmissa korvissa ehkä vähän niinku semmonen paine, tai ne ei oo silleen tukossa mutta ihan kun ne jotenkin menisi lukkoon. Kuulen ihan hyvin, ehkä vähä huonommin mutta oma ääni kuulostaa ouolta. Tästä juttelin joskus sen mun kaverin kanssa, joka kertoi että hänellä oli samaa ja se vaikeutti hänen laulamistaan kun hän kävi musiikkilukiota. Itsekin oon kyllä huomannut silloin tällöin laulaessa varsinkin menee silleen lukkoon. Hänelle tehtiin joku leikkaus sitten mun mielestä. Jos joskus pääsisin sinne korvalääkärille niin jospa tuo selviäis 😀 se on inhottava vaiva kans. En tiedä johtuuko nenän tukkoisuudesta vai mistä, mutta ei saa oikein keuhkojen vedettyä ilmaakaan niin paljoa kuin muut. Tämän huomasin joogassa (ja muutenkin urheilussa), missä ohjaaja aina laski tyyliin viiteen ja piti vetää henkeä sisään ja mää ihan pinnistelin jo muita aikasemmin että saisin vielä vähän ilmaa vedettyä sisään tai pidätin varmaan vaan henkeä ihan punasena haha 😀

Mulla on silleen, että ku on jo vähän niinkun tottunut tähän ahdistuneeseen ja huonoon oloon ja vaikka kuumeisesti yrittää parantaa itseään, niin se ei tunnu oikein onnistuvan. Heti kun on vaikka hetken ilman ahdistusta tai paniikkia niin sitten muistaa sen, että "ainiin mun pitää olla huolissaan tulevaisuudesta, miten mää pärjään itekseni koskaan missään ja onko musta mihinkään työelämään jos saan vaan pelkästään ahdistus- ja paniikkikohtauksia?" Mää ymmärrän kyllä, että ei näin pitäis ajatella vaan pitäis pyrkiä olemaan jotenkin välittämättä tuosta tai muokata ajatuksia siihen suuntaan, että esim. on löytänyt keinoja itsensä rauhoitteluun vaikeassa tilanteessa ja olemaan sinut itsensä kanssa muutenkin. Muttaku se aina kuitenkin kummittelee onnellisinakin hetkinä! jotenkin vaikeen silleen unelmoida vapaasti! Mää tykkäsin ennen hirveesti kehitellä kaikenlaisia höpöjä unelmia, mitkä oli mun mielestä ihan hauskaa viihdettäkin silleen mutta nytten tulee vaan semmonen olo, että pitäs käyttää aika järkevämmin kuin unelmointiin ja sitten tulee se ahdistuskin kun menee nyt aika huonosti ja ei oo jotenkin elämä oikee hallinnassa. Vaikka pitäskö sen niin ollakaan kun aika nuoriahan tässä ollaan?

Tuo takapakki oli hyvin sanottu, tai sitä varmaan myös tarkotin tossa edellsiessä kappaleessa myös. Kun ei haluais olla iloinen liian aikasin jos vaikka sitten tuleekin taas ne pahat olot takasin. mutta miten tästä koskaan pääsee eteenpäin jos ei ala olemaan onnellinen ja yrittää olla välittämättä siitä takapakki-ajatuksesta? 😐

Niin ei varmaan pitäs googlailla kaikkia sairauksia ja oon nyt itseasiassa ihan hyvin ollutkin googlailematta! Siinäpä se ahidtus kasvaa kun kaikkien sairauksien oireet aika hyvin sopii omaan oirekuvaan. Niin ja en ois ite halunnut lähtä tätä kaveria edes kattomaan tai siis sen takia kun en ehkä kestäis sitä ilmapiiriä, mutta poikaystävä toivo kovasti että menisin hänen mukaansa ja tämä kaverikin oli vissiin toivonut, että minäkin tulisin. Mutta en oo nyt enää käynyt vaikka ei se niin kamalaa kuitenkaan ollut mitä pelkäsin. Vaikka surullista nähdä kun kaveri oli ihan sekasin ☹️

Minäkin oon miettinyt nuita niska- ja hartiaseudun kipuja ja itsellä myös alaselkäkipuja, että mihin niistä voi olla yhteydessä? Mulla varsinkin aamuisin pelkästään istuminen ja vähän selän venyttäminen ottaa alaselkään aika mukavasti ja tosiaan kuukautisten aikaan se on ihan sietämätöntä. Oon aika huono venyttelemään ja venymään niin vois ottaa vaikka jonku venyttelyohjelman joka päivä käyttöön jos se auttas alaselkään. Mutta niska ja hartiat tarttis kyllä jonku tehokäsittelyn! Pitäskö sitä vaan varata aikaa hierojalle?

No niin minäkin oon kirjottanut näköjään romaanin sulle luettavaksi! Jatketaampa kuulumisten vaihtelua! Hauskaa päivänjatkoa 🌻🙂🌻 ( tai jos siellä on yhtään samanlainen rankka tuuli ja sade kuin täällä niin tästä on hauskuus kaukana! Mun koira vielä pelkää kovan tuulen ääniä, jotka kantautuu tänne sisälle, hehe)!

Moikka! 🙂

Soitin vaan ne tulokset, mutta pyydän ne heti itselleni kunhan pääsen käymään siellä, koska joo haluan itsekin niitä tutkia tarkemmin ja mun yksi perheenjäsen opiskelee lääkäriksi niin jos se osais niitä katsoo kanssa.
Sydänfilmistä kukaan ei kuitenkaan vielä ole sanonu mitään, että sekin pitää kysyä sitten.
Oho, no onpas sulla ollut hemoglobiini alhainen... mulla se tosiaan oli lokakuussa 143 joka on hyvä tai normaali, vaikka minäkin omaan tosi runsaat kuukautiset.
Pitää kyllä vaatia parempia tutkimuksia jos mun väsymys ei lakkaa pitkään aikaan, koska tää rajottaa niin paljon.

No sinähän syöt ihan tosi hyvin ravintolisiä! Pitäs varmaan itsekin ottaa mallia, kun en syö tosiaan kun sitä vitamiini hommaa jossa on tosi vähän kaikkia vitamiineja ja nyt kävin ostamassa D-vitamiinia.
D-vitamiinissa hyvä puoli on se, että elimistö varastoi sen eikä se tule vessassa käynnin yhteydessä pois niinkun suurin osa vitamiineista tekee.
Niiin joo, oot kasvissyöjä no ei ihmekkään, että pidät noin hyvää huolta noista lisistä! 🙂👍
Joskus oon itsekin miettiny kasvissyöjäksi ryhtymistä, mutta toistaseksi se on jäänyt, vaikka tosi paljon tykkään ja syön kasvisruokaa.
Joo oon huomannu ettei karnosiini kyllä mitään halpaa ole, mulla taitaa olla joku 60-100 tablettia ja se maksoi 25e ja niitä kun saa ottaa sen 800mg eli pari tablettia niin meneehän se aika nopeesti koko purkki.
Kerrohan sitten koheneeko/huononeeko olo kun oot syöny ne kaikki!
Hyvä kuulla mielipiteitä sinulta kun noin montaa eri ravintolisää syöt niin luulis näkyvän jotain hyvää/huonoa piankin.

Se voi olla ettei silmät ole tottunu tähän valoisuuteen, mutta tuntuu silti hassulta kun ei mulla koskaan aikaisemmin ole tällästä ollut.
Ootko miettiny, että sulla ois atooppineniho? Tuosta ihottumasta vaan mietin vaikka tietenki se voi olla tästä siitepölykaudestakin johtuvaa.
Joo silmät tuntuu raskailta, ehkä vähän kuivilta. Toinen silmä vielä enemmän, koska mulla on kulmakoru ja tuntuu että se painaa mun kulmaa vähän alaspäin vaikka se ei näytä yhtään siltä, mutta epäilen silti. 😀 En vaan halua ottaa sitä pois kun se on ollut mulla jo monta vuotta vaikkakin kohta varmaan kasvaa ulos. ☹️
Kannattaa käydä näyttämässä silmiä silmälääkärissä jos ne häiritsee koska jos sille voikin tehdä jotain niin ei tarvitse kärvistellä!

Mulla joskus pienenä oli tomaatti, mutta silti söin sitä n. 17 vuoteen asti, mutta lopetin kun suu tuntu sellaselta karheelta aina eikä tomaatti nyt niin pakollista ole muutenkaan.
Joskus huomasin, että puolukasta tulee kanssa sellanen karhee kurkku ja suu etten sitäkään syö enää. Banaani ja omena taas käy mahaan hirveesti, siis tulee ihan tosi kipeeksi ettei sitä pysty sietämään eli arvata saattaa etten niitäkään syö.
Voi olla, että silmiin vaikuttaa joku allergia, koska oon kuullu monilta että silmät punottaa, vuotaa ja tuntuu turvonneilta tai kuivilta sillon jos se on allergian aiheuttamaa, mutta kun sitäkään ei oikein tiedä ellei käy jossain silmälääkärillä.
Siitepöly ainakin vaikuttaa silmiin varmaan kaikista eniten.

Veikkaan kanssa aika vahvasti, että stressi, ahdistus ja niska/hartia kivut vaikuttaa tuohon, että kuulee kaikki selvemmin tai ne häiritsee enemmän.
Muistan kun joskus ihan menkkojen aikaan saatan ärsyyntyä jostain äänestä esim. imuri, vesisade, kahvinkeitin ihan tosi paljon koska se inhottaa mua niin paljon.
Kuulostaa tosiaan inhottavalta tuo sinun korva-ongelma ja itsekin kärsin aina ihan omituisista vaivoista toiseen korvaan liittyen enkä tiedä mikä sitä vaivaan niin olis itsekin tosi kiva päästä vaikka oikeelle korvalääkärille kun tuolla tk lääkärit katsoo vaan sillä laitteella ettei ole korvatulehdusta. 😀
Mulla on joku ongelma siinä jos pitää alkaa jossai tietyssä tahdissa hengittämään eli just jossain rentoutumisharjoituksissa, siis en pysty koskaan hengittämään syvään ja rauhassa. Lopuksi yleensä rupeen hyperventiloimaan jos joudun niin tekemään joten en mielellään harjoittele rentoutumista tms. Inhottava vaiva. 😀

Eikai sen elämän tarvii olla hallinnassa tai hyvää vielä. Voishan se tietenkin olla, mutta tuntuu, että ne joilla ei ole yhtään itsensä kanssa ongelmia tai ahdistusta eivät uskalla kohdata omia ajatuksia. Itse olin ennen sellanen etten halunnut miettiä mitään omia asioita ollenkaan joten harvoin olin yksin omien ajatusten kanssa vaan pyrin olemaan jossain ystävien kanssa 24/7.
Itseasiassa mulla on ystävä joka puhuu aina ettei halua kuunnella omia ajatuksia ja siksi luukuttaa musiikkia kotonaan 24/7 jopa yöllä on jotain musiikkia.
Se on suoraan sanonutkin, että ne ajatukset ahdistaa ja ymmärrän toki sen koska sillä kuoli perheenjäsen viime vuoden lopulla, mutta tuollainen pakeneminen vaan paisuttaa niitä enemmän ja pahentaa.
Jos itse olisin käynyt läpi sillon monta vuotta sitten omat ajatukset jne. niin en tiedä olisinko nyt tällainen, tuskin.
Tuntuu että oon ihan hukassa enkä tiedä kuka oon, mitä haluan, mihin meen. Ei ollut koskaan ''aikaa'' miettiä tuollasia nuorempana niin mietin niitä nyt ja se ahdistaa.
En voi tietenkään yleistää, mutta tuntuu että se on noin suurella osalla.
Minäkin tosi paljon haaveilen ja kehitän sellasia unelmia päässäni 😀 Se on kivaa.

Mulla on myös alaselkä kipuja, tosin mulla on siellä jotain rasvapatteja jotka on tosi isoja möykkyjä mutta ei kuitenkaan näyt ulospäin ja kävin niitä ultrassa näyttämässä.
Siellä sanottiin, että sellaisia tulee yleensä jos on aliravittu, mutta oon kuitenkin syönyt ihan normaalisti joten tuntu vähän hassulta. 😀
Oon vielä ihan normaalipainoinenkin. Fyssarilla sanoi, että mulla voi muutenkin olla alaselässä joku rakenteellinen virhe koska se kipeytyy välillä sekä selälleen makuulla mulle jää kauhea kolo selän ja lattian väliin jota ei pitäisi jäädä... hups.
Tosin sitäkin voi selänjumpalla parantaa.
Hierojalle pitäis, ehdottomasti! Oon itsekin tässä sitä harkinnut ajatuksentasolla, mutta pitäis ihan oikeesti kyllä mennä kun ei tästä mitään muuten tule.

Asiasta ihan toiseen, onko sulla sellasta ystävää joka keksii kaikkia ihmeellisiä juttuja ja jutut vaihtuu päivittäin radikaalisti?
En aijo nyt pahaa puhua mun ystävästä tai tuttava enemminki, mutta mua on alkanut häiritsemään sen valehtelu. En tiedä onko nyt väärin täällä puhua ja puida toisen asioita, enkä halua hänelle mitään pahaa tietenkään, mutta on alkanut todella häiritsemään ja tavallaan meidänkin välejä kaihertaa sen valehtelu.
Hänellä on tosi paljon mt-ongelmia joita en täällä avaa sen enempää, mutta tässä ihan viikon sisällä hän on voittanut yli lotossa (isoja summia), ollut raskaana, kuumeessa, punkki purrut ja tämän vuoden aikana hänellä on ollut muitakin mitä ihmeellisimpiä asioita.
Tietenkin jotkut voi olla totta, tiedän, mutta joka päivä tulee joku uusi asia ja kummallisinta tässä on se, että se ei enää muista tai ota edellisen päivän ISOA lottovoittoa puheeksi vaan puhuu jotain aivan muuta.
En ole kehdannut kysyä suoraan, että miksi valehtelee koska en tiedä onko valehtelun taustalla jotain erityistä ja ymmärtäisikö hän edes etten pahaa tuolla kysymyksellä tarkoita. Arggh.
Joskus nuorempana mulla oli toinenkin ystävä joka valehteli silmät ja suut täyteen ihan kaikilta. Ymmärrän, että jotkut on patologisia valehtelijoita, mutta silti on se oikeesti tosi inhottavaa sille toiselle ja kuin myös itselle kun molemmat tietää ettei se ole totta.
Vaikka patologinen valehtelija ei taida itse edes tiedostaa puhumaansa vääräksi.
Äh, toivottavasti en kuulosta kauheelta p*skan puhujalta kun en sitä ole, mutta häiritsee ja oon ihan neuvoton miten pitäisi aina suhtautua.

Iltaa! Pakko vielä tulla tänne kirjottamaan tai mikä pakko se on, haluan kirjoittaa.
Mua taas ahdistaa. Oon ollu tosi hajamielinen nyt viime päivät, en muista mitään.
Neuloin tänään lapasia ja unohdin yhtäkkiä miten nurjaa silmukkaa tehdään, oikeesti en vaan muistanut sitä vaikka ihan hetki sitten olin sitä tehnyt.
Päätä on särkenyt tai sellaisia pieniä vihlaisuja on ollu.
Tänään taas rupesi kummittelemaan kaulassa oleva patti tai se on tuossa henkitorven vieressä ehkä kilpirauhasen alapuolella jos nyt oikein osaan tunnustella.
Kävin sitä joskus ultrassa näyttämässä ja se ultralääkäri ei löytänyt kyllä mitään vaikka lääkäri oli pistänyt sinne, että isohko patti kilpirauhasen lähettyvillä.
En sitten tiedä miks sitä ei ultrassa näkynyt.
Diagnoosi oli vaan, että kilpirauhanen on toiselta puolelta isompi, mutta ei patteja vaikka siellä oikeesti on patti. 😀 Äh, inhottaa.

Huomenta! 🙂

Tuosta väsymyksestä ihan ekaksi, että mikä sen aiheuttaa, niin mää oon alkanut nyt miettimään, että voiko se vaan yksinkertasesti olla tämä negatiivinen olo, mikä väsyttää? Jatkuva itsensä tarkkailu, muiden tarkkailu, itsensä kontrollin huolehtiminen.. kun miettii vaikka jotain pääkipua, niin heti alan miettimään kaikkia mahdollisia syitä siihen ja sitten saattaa ajatella kaikkia pahimpia syitä. Kun vaikka luin pääsykokeisiin aika intensiivisesti muutamana pääsykoetta edeltävänä päivänä ja kokeen jälkeen alkoi pääkipuja ja se kesti koko päivän niin nyt myöhemmin ajateltuna se oli varmaan se lukeminen ja varmaan ihan pääsykoe prosessina mikä pääkipua aiheutti. Silloin kyllä kävi mielessä, että entä jos se on jotain muuta... 😀 Mulla on alkanut se ryhmäterapia tosiaan niin siellä yks sano, että hänelä alko semmonen uupumus ja väsymys, joka johtui keskivaikeasta masennuksesta eikä silloin jaksanut tehdä mitään. Mutta se meni ohi kun hän sitten vaan nukkui ja oli tietenkin sairaslomalla.

Ai karnosiinia saa ottaa 800 mg? Minä ostin semmosen jonku missä on 400 mg tabletteja ja söinkin aluksi niitä 400 mg tabletteja mutta sitten kun en ollut varma onko siitä ollut mitään hyötyä niin aloin puolittaan vielä 200 mg/päivä... Mua inhottaa aina alottaa uusia ravintolisiä nyt kun kehitin sen lääkepelon ja pelkään aina, että joku aine ei sovi mulle ja saan jonkun reaktion lääketta ottaessa ☹️ tosi kivaa ku alotin esim. b-vitamiinin ja sekin ahisti vaikka järki kyllä sanoo että saanhan minä sitä ruuastaki, ei se oo mitään pahaa. Ennen kuitenkin aina kokeilin uusia ravintolisiä ihan mielenkiinnolla. 🙂 Ja kyllä vieläkin vaikka se vähän tai vähän enemmän ahistaakin, riippuu aina ravintolisästä! 😀 Luulen, että nuista vitaamineista on enemmän ollut hyötyä tähän akneen tai ainakin aika eri tilanne on nyt kuin vaikka vuosi sitten. Viime kesänä mun kummitäti osti mulle hirveen kasan kaikkia ravintolisiä (hän on hammaslääkäri ja tosi kiinnostunut kaikista ravintolisistä yms) että sais tämän mun naaman kuntoon, haha! Luulisin, että a-vitamiini ja sinkki ois nuista ehkä ne tärkeimmät. En tosta ubikinonin vaikutuksesta kyllä tiedä, se pakkaus on ollut tosi iso ja vaikka se kesällä ostettiin niin syön edelleen. Tosin mulla oli antibioottikuuri syksyllä 3 kuukautta jolloin jätin paljon ravintolisiä pois kun en viitsinyt syyä yhtäaikaa.

Lueskelin tuosta atoopisesta ihosta ja voi se periaatteessa olla kyllä ihan mahdollista! 😮 Luultavasti isällä, veljellä ja toisella siskollakin sitten on. Onhan mulla kuiva iho. Niin tämä käsi-ihottuma on kyllä ympäri vuoden, joskus on ollut vuosiakin poissa mutta nytten on taas. Ei onneksi niin pahana kun joskus. Joskus se märki kokoajan ja lähti ihoa hirveesti hyi, mutta nyt oikeestaan vaan kädet on kuivat ja halkeilee/tulee haavoja. Tai onneksi ja onneksi, oon ihan tyytyväinen tähän tilaan kyllä jos ei vaan pahene! Mietin että pitäskö käydä ostaan jotain silmätippoja jos vaan yksinkertasesti syynä on kuivat silmät. Mää ainakin oo paljon ollut tietokoneen ääressä lukemassa viimeset neljä vuotta ja piilokarsastus tosi paljon väsyttää silmiä.

Musta nuo rentoutumisharjotukset on ihan hyviä mutta ei ne joka hetkeen sovi. Oon kuullut, että palleahengitys ois hyväksi rentoutumiseen, eli silleen hengittäis vatsalla. mutta oo myös huomannut sen, että hengitys onnistu paljon paremmin kun on aikalailla kasassa eikä ryhdikkäänä! 😳 Yläasteella liikunnanopettaja sano, että jos on vuosia ollut huono ryhti niin sisäelimet on tottunu siihen, että keho on kasassa ja sen takia on outoa hengittää ryhdikkäänä. Ite oon yrittänyt opetella olemaan paremmassa ryhdissä mutta on vaikeaa vaikka istua selkäsuorana. 😀 Auttaisko sulla rentoumisharjoituksissa joku rauhoittava musiikki/ääni? Tai vaikuttaako se jos teet yksin tai jonkun muun kanssa? Tein joskus netin avulla jonkun harjoituksen ja sain sitten paniikkikohtauksen mutta se meni tavallaan ohi siinä sen aikana. Silloin olin kyllä vielä herkempänä kuin nyt.

Joo, minäkin oon huomannut, että yksin oleminen ahistaa vaikka poikaystävän kanssa asunkin. Mutta aika paljon oon koittanu hommata just tekemistä illoille kun ne on ehkä niitä ahistavimpia aikoja. Se on kyllä mun mielestä auttanutkin myös kun sitten on ollut ihan mukava olla välillä itekseenkin omassa rauhassa. Tai siis ihan silleen, ettei poikaystäväkään ole täällä. Mustakin tuntuu, että oon lykännyt näitä omia ajatuksia ja oikeestaan pistänyt aina vaan jonkun muun piikkiin. Vaikka väsymys sillä, että rauta-arvot on alhaiset tai nukun huonosti mutta en oo sitten kiinnittänyt huomiota siihen, että henkinen hyvinvointi on jo pitemmän aikaan ollut vähän sitä sun tätä. Mutta ei sitä oikeen osaa itse ns. lääkitä. Kai sitä vois tehä mukavia asioita muttaku olo alkaa oleen sitä, että no ei ihan hirveesti kiinnosta mikään niin noidankehä on kyllä valmis. :/ Alotin kyllä uudestaan tässä viime syksynä piirtämään ihan jollain kansalaisopiston kurssilla ja jatkoin vielä tämän keväänki jopa ja oon alottanu sitten myös maalaamaan paino sanalla hitaasti mutta varmasti. Että jospa se kiinnostus taas tulisi! Onko sulla mitään mukavia juttuja, mitkä vois parantaa henkistä hyvinvointia? 🙂 Koirat kyllä varmaan, mutta niiden lisäksi jotain harrastusta?

Aijaa, kuulostaapa vähän oudolta tuo syn ystävän käytös. Ei mulla ole ollut tommosta kaveria, joka valehtelisi nuin paljon... Toisaalta se kaveri, joka joutu osastolle, niin hänellä oli, en tiedä onko edelleen, todella suuria luuloja itsestään ja oli vainoharhainen ja kuvitteli, että hänelle tehdään pahaa. Valehteleeko hän vain sinulle ja muille kavereilleen vai myös perheelleen? Luuletko, että hän on tietoinen siitä, että valehtelee (jos hän nyt siis valehtelee). Muutenhan tuo kuulostaa vakavalta ja ennen kaikkea ahdistavalta tilanteelta myös sinun kannaltasi Ei ole helppoa jos itselläkin on vaikeuksia niin kantaa huolta vielä toisesta. :/ Voitko olla yhteydessä johonkin teidän yhteiseen kaveriin ehkä ja tiedustella hänen mielipidettään asiasta? Tai hänen perheeseensä? Ei se ole mitään paskanpuhumista jos on toisesta huolissaan.

Ehkä tuo sun muistikatkos johtui vain väsymyksestä ja sullehan on nyt sattunut kaikenlaista ja kerroit tosta kaveristakin, niin kuulostaa, että on ollut kaikenlaista mielen päällä? Mutta tuo patti kyllä itseäkin vähän mietityttää. Jos lääkäri on kirjottanut, että isohko niin luulis sen ultrassa näkyvän? Mutta en tiedä, luulisi että lääkärit osaisivat nämä hommat... Voitkohan lla siitä patista vielä uudelleen yhteydessä? Onko se patti kipeä? Minulta leikattiin semmonen pikku luomi selästä ihan vaan sen takia, että se hankautui inhottavasti vaatteisin. Luulisi, että patti otettaisiin enemmän tosissaan :O

Oikein mukavaa päivää kuitenkin! 🙂🌻 Huomenna on ravintolapäivä, aiotko käydä jossain? 🙂

Iltaa! Kirjotan puhelimella tämän niin en tiedä tuleeko tähän kaikki asiat mitä kysyit, mutta yritän parhaani mukaan vastata niihin. 🙂

Ekaksi pakko siitä patista sanoa ettei se siis näy päällepäin eikä tunnu jos nopeesti kaulaa kokeilee, mutta jos painelee sitä ja silleen etsimällä etsii niin se tuntuu selvästi.
Se heiluu edes takaisin tuossa ja on juurikin aika pinnalla eikä hankalasti löydettävissä.
Se ei ole ollenkaan kipeä tai arka eli sitä pystyy ihan painelemaan.
Kun sitä en tiedä onko se vaan joku lihas tai jänne tai joku 'normaali' juttu joka ei siksi näyttäny ultrassa pattina koska mulla on sellanen käsitys että siellä kuitenkin näkyy ne möykyt tosi selvästi erillisenä ja jos pahanlaatuinen niin eri värisenä kun muut kohdat, että en sitten tiedä.
Voihan se olla sitä kilpirauhasta.
Ultralääkäri vaan oli tosi ihmeissään siitä ettei siellä mitään ollut kun niin lääkäri oli kirjottanut.
Itseasiassa tässä on lääkärin kirjottama lausunto asiasta;
Kilpirauhasen etupuolella oleva pinnallinen lihassysteemi on hiukan eriparinen siten, että oikealla on syvempi osa tästä pinnallisesta lihassysteemistä hiukan paksumpi ja ikään kuin hieman painuu kilpirauhaseen päin. Sinänsä mitään patologiseksi tulkittavaa ei kylläkään tässäkään seudussa nähdä. Muutenkaan kaulalta ei erityistä. Lähetteessä mainittua pattia en nyt oikein hahmota ultraäänellä enkä muutenkaan. Bifurkaatioseudussa tavalliset imusolmukkeet. Ultraäänessä ei tällä hetkellä mielestäni patologiseksi tulkittavaa.

Tuollanen se oli ja kävin sitten uudestaan ultrassa selänpattien takia joskus pari kuukautta sitten niin sillonkin katottiin kaula ja soliskuopat eikä mitään näkyny. 😀
En oikeesti tiedä mitä pitäs tehdä.
Pitäisi kai luottaa vaan lääkäreihin?

Veikkaan, että väsymys voi ihan hyvin johtua siitä että aivot työskentelee jatkuvasti koska miettii asioita. Kyllähän just työssäkäyminen ja opiskelu vaatii aivotyötä ja väsyttäähän se. On sitä vaan vaikea uskoa kun ei sitä ajattele niin järkevästi ja miettii ettei se pelkästä ajattelusta voi johtua.
Toisaalta oon aina ollut tosi pohdiskeleva ja mietin paljon asioita ja huolehdin muidenkin puolesta jne.
Mulla on myös hyvä mielikuvitus. 😀 Vähän ehkä inhottaa kun pitää aina pohtia juurta jaksaen kaikki asiat ja enemmänkin.

Joo karnosiinia saa syödä 800mg tai ainakin luin jonkun tohtori Tolosen artikkelin missä se suositteli tuota määrää! 🙂
Onhan se tosi paljon ja veikkaan että 200 ja 400mg kyllä riittää ihan hyvin.
Haha, hassua kun mullakin on noita samoja pelkoja lääkkeistä kun sulla.
Mulla oli myös ruuan kanssa samoja ongelmia joiden takia menin hakemaan apua ensimmäistä kertaa. Edelleen on, mutta lievempänä.
Helpottavaa kuulla, että on muitakin koska oon miettiny olevani ihan joku hullu. 😀

Tuosta ystävästä sen verran etten usko että älyää itse ollenkaan puhuvansa.
Joskus väitti isänsä katsovan uutista jossa oli, että hän oli voittanut siinä lotossa.
Mutta uutisessa mainittiin, että voitto ei tullut edes koko suomeen. Siis tosiaan piti puhua loton sijasta eurojackpotista.
En tunne oikeastaan hänen muita ystäviä eikä sellaisia oikeen paljoa taida ollakkaan, jotain tuttuja on muttei heidän kanssa vietä aikaa juuri ollenkaan.
Hänen perhettään en myöskään tunne ollenkaan.
Tutustuin vasta pari vuotta sitten tähän henkilöön... sillon oli hieman tasapainoisempi koska kävi terapiassa mutta nyt ei enää koska ei ole varaa eikä jostain syystä ole kunnalliselle mennyt.
Harmittaa kun näkee toisen oikeasti 'kärsivän'.
Hänen sanojen mukaan menee suht hyvin joten en tiedä mitä pitäisi tehdä.
En edes tiedä hänen kunnollista diagnoosia joten vaikea sopeutua häneen kunnolla.

Rentoutumista pystyn jotenkin yksin kyllä tekemään, silloin ei ahdista niin paljoa.
En osaa ihan rentoutua siellä terapiassa kun siellä on aika epämukavat tuolit.
Mielummin makoillessa teen tuollaiset rentoutumisharjoitukset.
Rauhoittava musiikki on myös sellainen josta tykkään.
Ennen kuuntelin vain jotain nrj hittejä 😀 haha mikään muu oli 'paskaa', mutta nykyään tosi laidasta laitaan vaikka örinä hevi ei uppoa vieläkään eikä hevi muutenkaan.
Menen niin fiiliksen mukaan, mutta rauhoittava musiikki on oikeesti tosi hyvää tai kaikki sellainen ei niin poppi tms.

Kerrothan lisää ryhmäterapiasta! Kuulostaa mielenkiintoiselta ja harkitsen vakavasti sellaiseen menemistä kunhan voin vähän paremmin. Mua vaan pelottaa että ahdistun muiden kertomista asioista liikaa mutta toisaalta vertaistuki on avuksi.
Ootko hyvä piirtämään/maalaamaan? Kuulostaa mukavalta tuollainen kurssi! 🙂
En oikeastaan harrasta mitään.
Isän kanssa tehdään välillä vanhoista ikkunoista tms uusia tavaroita esim. nyt tulossa vanhasta ikkunasta mulle olohuoneeseen uusi pöytä! Voin siitä kuvan linkata kunhan se on valmis.
Tykkään myös neuloa, ennen en, mutta nyt kevään aikana oon hirveesti ruennu lapasia tekemään koska kesällähän ne on tosi tarpeelliset hehe 😀

Ai en tiennytkään huomenna ravintolapäivän olevan! Kiitos kun sanoit niin taidan käydä katsomassa mitä kaikkea sieltä löytyy. 🙂
On aina pitänyt mennä katsomaan, mutta en ole kyennyt niin jospa nyt!

Moikka!

Mää luulen kyllä, että se patti ois tosiaan sitte siellä ultrassa näkynyt ja jos se ei ole kipeä, niin ei se varmaan ole mikään vaarallinen? Yritin itse kokeilla omaa kaulaani kilpirauhasen alueelta jos löytäsin ns. normaalin patin mutta tuossa suoraan kilpiruston päässä tai pinnalla on ehkä vähän semmonen terävämpi tai röpelöisempi kohta. En oikeen edes osaa tunnustella omia kilpirauhasia mutta en kyllä muuten mitään pattia löytänyt. Voiko sielläkin olla rasvapattia? 😮 Tai vaihtoehtoisesti myös jokin finni mutta se on sulla vissiin ollu jo niin kauan että ei ehkä? Mulla on ollut ikenessä semmonen pikkunen patti tai pallero iät ja ajat enkä tiiä mistä se on tullut. Ehkä ihmiskehoon voi ilmestyä kaikenlaisia kummallisuuksia? 🙂

Mullakin on ollut ja on edelleen ruokaankin liittyviä pelkoja. Kun Musta se on jotenki aika paha, että kun oon saanut niitä paniikkikohtauksia joitakin kertoja syödessä niin sitten alan ehkä karttaan kyseisiä ruokia ja syöminen ahdisti yhessä välissä tosi paljon, just ennen päivystysreissua! Sillon ei vaan mennyt mikään ruoka alas mutta aina välillä tulee joistain ruuista, vaikka sokerisista, että piristääköhän ne nyt liikaa ja menenköhän aivan ylikierroksille ja alkaa taas kohtaukset. Vaikka ennenkin oon voinut syyä herkkuja hirveitä määriä ja yleensä pahin olo mikä niistä tulee, on ollut paha olo. 😀 Niin ja kofeiinin oon jättänyt enkä tiedä onko siinä nyt oikee syy vai psykologinen syy. Luultavasti vähän molempia mutta ehkä kofeiini ei sovi tähän hetkeen hyvin. Ja avokadoa söin joskus leivän päällä, mikä oli tosi hyvää, mutta nyt oon sitäkin vältelly kun sain yhesti kohtauksen kun söin sitä. Kuulostaa vähän typerältä mutta kun kaikista eniten haluaa vaan välttää niitä kohtauksia! Ehlä vois kokeilla siedättää itseä taas sille jotenkin. Toisaalta avokado on kauheen kallista ja jos ostaa halvemman pussin prismasta tai lidlistä sitä, niin siinä tulee aina liikaa eikä niitä kerkeä syödä. Mulla alkaa aina iltasella ahistavin olo ja pelko kohtauksista, mistäköhän sekin johtuu?

Sanoit, että niitä rasvapatteja voi kehittyä aliravituille mutta ootko sitten vaikka syönyt vähemmän nyt viime aikoina? En nyt ala mitään painoindeksiä tai muuta tässä kysymään mutta kävi vaan yhtäkkiä mielessä, että voiko sellaset lyhyetkin ajanjaksot vaikuttaa? Niin ja tulipa muuten mieleen, että mun mummon siskolla oli joku rasvapatti korvassa tai se tuli ihan kunnolla näkyviinkin ja se kai sitten leikattiin kun oli aika esteettinen haitta. Ja hän ei ole kyllä aliravittu tai on aina syönyt ihan hyvin! 🙂

Voitkohan sanoa ystävällesi suoraan, että olet huolissasi hänestä? 😑❓ En oikein keksi tuohon muutakaan ratkaisua mutta ei ole kyllä kovin helppoa ottaa varmasti asiaa hänen kanssaan puheeksi. Käytkö keskustelemassa nyt jollain terapeutilla/sairaanhoitajalla/psykologilla? Heiltäkin voi varmasti kysyä neuvoa tilanteeseen.

Mää teen joskus silleen, että meen kirjastoon ja lainaan vaan summassa joitain cd:itä. En ole kyllä pitkään aikaan käynyt niin tekemässä mutta vois taas joskus käyä! Musiikki on kyllä yks hyvä tapa rentoutua mutta ku mää oon jotenki niin herkkä sille, että välillä saan musiikista kuin musiikista kylmiä väreitä ja keskittyminen on tosi vaikeeta jos musa soi taustalla 😀 Tollasta rauhallista musiikkia vois kokeilla itsekin, vaikka sellasta jossa ei lauleta mitään. Mulla on myös isän kitara vuoden ainaki lainassa että opettelisin ite soittamaan, en oo kyllä oikeen koskenutkaan! 😳 Jotenkin musiikkiin tulee aina vähän jämähdettyä ja on aina haastavaa löytää uusia kappaleita. Minäkin kuuntelin joskus teininä hirveesti just jotain radiota tai top-listojen musaa mutta sitten kun aloin ettimään muuta ja oikeestaan en kuunnellut enää radiota niin oli todella hämmentävää vaikka istua autossa ja tajuta ettei enää yhtää tajua nykymusiikkia, haha! 😀 mutta kyllä mää nytten välillä kuuntelen taas niitäkin, fiiliksen mukaan. 🙂 Ei pidä olla kuitenkaan liian nirso ja rajoittunut! :p

Minä oon harrastanut pienenä aika pitkään kuvataidekoulua ja oon piirtänyt itekseen aika paljon mutta viime aikoina se on jäänyt niin lähin tonne kurssille vähän herättelemään ja vähän oikeestaan pakottaankin itseä pitämään harrastusta yllä. En mää mikkään mestari ole mutta ihan suht hyvä piirtämään ja maalaamisessa aika kökkö. Mutta tärkeintä ois siinäki vaan se, että ei välittäis millasia töitä tulee kuhan vaan tekee kun se kehitys vaatii nyt ekaksi niitä huonompiakin töitä. Tekis mieli vaan olla jo heti hyvä!

Ikkunasta pöytä? Todellakin halua nähdä kuvan kunhan se valmistuu, kuulostaa tosi omaperäiseltä ajatukselta! Neulominen on kyllä mukavaa ajanvietettä ja itsekin haluaisin enemmän sitä harrastaa mutta pakko myöntää että oon aika surkee siinä! Kaikki muut mun suvun naiset on hyviä käsitöissä, sekä äidin että isän puolelta mutta mää jäin välistä... Pitäs kyllä yrittää varmaan neuloa enemmän, tein mää yhen pannan ja pipon viime talvena mutta piposta tuli liian iso. Lapaset on varmaan mulle liian haastavia! Mutta nythän on hyvin aikaa tehä kaikille joululahjat ens jouluksi (ja mahdolliset syksyn ja talven synttärilahjat) ja vältyt sitten joululahjakriiseiltä kun on lapasia vinopino ens jouluna oottamassa! 🙂

Joo, muakin mietittytti tuo ryhmäterapia aika paljon ja edelleen mietityttää. Tämän mun ryhmän idea on se, että me ryhmänjäsenet vaan vapaasti keskustellaan aiheista ja sitten terapeutti välillä esittää kysymyksiä tai jotain. Oikeestaan me itse siis ajaudutaan johonkin teemaan ja lopuksi terpautti ehkä vähän summaa sen meidän teeman ja hän voi jotain sanoakin mutta pääpaino on meidän keskustelussa. Ainakin tässä oppii keskustelemaan ryhmässä jos ei muuta! Musta tuntui, että mun ongelma olisi muita pahempi mutta on siellä ainakin yhelä ollut kans tosi ahdistavaa oloa aiemmin ja luulen, että siitä on aika paljon apua kun joutuu kertomaan omista ongelmistaan jollekin toiselle ja tässä tapauksessa koko ryhmälle. Meitä on 5 + terapeutti tällä hetkellä. Joka kerta kyllä mietin että entä jos saan kohtauksen ja joudun häpeissäni sieltä lähteen ulos rauhottuun mutta eiköhän kaikki ymmärtäisi kun oon kuitenkin jo kertonut paniikkihäiriöstä ja jopa koittanut kuvata, millainen se minulla itselläni on. Se kuvaaminen oli kyllä vaikeata, ei sitä tunnetta vaan pysty selittämään! Mutta jos haluaa enemmän oikeasti kaivautua syvälle itseensä ja ratkaista niitä niin yksilöterapia on ehkä parempi? Mulla ei oo kauheesti varaa ja kun kuulin psykologilta, että B-lausunnolla kela maksaa ryhmäterapian kustannukset kokonaan eikä itse tarvitse maksaa mitään niin aattelin nyt kokeilla tätä. Yksilöterapista jää vissiin maksettavaa 10 e/kerta ja se tekis varmaan 40-50 e kuukaudessa. En tiedä olisiko se niin paljoa kun mulla ei paljoa rahaa menekään edes tällä hetkellä mutta kun en niin paljoa tienaakaan. Mutta pitää nyt katsoa miten tämä ryhmä lähtee etenemään! Oon ehkä huomannut jonkin verran muutosta, että on ehkä helpompi muissakin ryhmätilanteissa sanoa omia mielipiteitä. Mua nimittäin kyllä jännittää ihan tuttujenkin seurassa välillä tosi paljon sanoa jotain. Ja onhan se helpottavaa vaikka samalla myös inhottavaa kuulla kun ei ole ainut jolla on ongelmia. Muilla voi olla erilaisia!

Ravintolapäivää en itse hirveesti päässytkään kokeileen kun kahvila, johon aiottiin mennä, olikin jo mennyt kiinni! Mutta tuli pyöräiltyä aika paljon kun käytiin muuten vaan pyöräilemässä sitten eri paikoissa. Nyt leivoin sämpylöitä mutta kun kirjotin tätä samalla niin ne unohtu uuniin ja saatto ehkä vähän ottaa enemmän väriä kuin piti mutta ei nyt onneksi pahasti....! 🙂 Kävitkö sinä jossain ravintolassa/kahvilassa?

Iltaa! En käynyt syömässä missään eikä täällä hirveästi mitään kojuja ollutkaan.
Kävin kuitenkin kaupungilla vanhempien kanssa juomassa limpparia.
On ollut aika outo olo koko päivän. En oikein osaa selittää millanen.
Olin ystävällä muutaman tunnin, pelailtiin pleikkarilla. 😀
Ajattelin lääkäriin mennä mun silmien takia jos tämä kipu vielä jatkuu. Liikutaessa tuntuu tosi epämukavalta, vaikka voi johtua uusista silmälaseista joita olen muutaman kerran päässä pitänyt. Koskaan ennen mulla ei siis laseja ole ollut.

En tiedä olenko jo tottunut tähän väsyneeseen olotilaan kun tuntuu kaikki niin siltä ettei ne tunnu miltään, mutta silti osaan kuvailla tunteita jne. Hmm tosi vaikee selittää. 😐
D-vitamiinia vielä yritän vähän aikaa syödä ja katsoo sitten lähteekö tämä väsymys pois. Hassua se ettei minusta päällepäin näy että voin 'huonosti'.
Isäkin hokee että voin jo paremmin jne vaikka tosiaan olo on melko samanlainen kun vähän aikaa sitten.
Tekis mieli itkeä, mutta ei itketä.

Moikka! 🙂 Huomasin aamulla vasta tuon sinun viestin niin vastaan nyt vähän jälkikäteen. Tosiaan mainitsinkin että en käynyt missään ravintoloissa eilen, oli kyllä muuten ihan tosi paljon tekemistä. Tai sellaista rentoa tekemistä.

Nukuin aamulla pitkään kun isä lähti koiria käyttämään ulkona heti 6 aikaan ja itse jaksoin joskus 10 aikaan nousta sängystä 😳 Hupsista.
Oon nyt viikonlopun ollut taas vanhemmilla yötä ja ihan kivaa on ollut.
Joo sellaisesta vanhasta ikkunasta pöytä! On tosi hienon näköinen jo nyt vaikka siitä puuttuu vielä se päällys lasi joka tulee varmaan ensiviikolla isälle kun tilasi sen työpaikalla työkaverilta kun sai sen paljon halvemmalla sitä kautta.
Rakennusalan etuja aina 😀
Elikkäs kuvan laitan sitten ens viikon aikana! Ollaan myös pari "hyllyä" tehty vanhoista lankuista ja lavoista jossa pidän tällähetkellä yrttejä mitä kasvatan ja kasveja mitä kävin ostamassa.
Vielä verhot pitäisi ostaa keittiöön ja olohuoneeseen. Ne luultavasti tilaan ebaysta, ootko sinä koskaan eksynyt ebayn ihanaan maailmaan? Sieltä kyllä tulee tilattua kaikkea turhuuksiakin välillä, mutta paljon paljon halvempaa kuin suomessa monet hyödylliset tavarat.

Itse en saanut vielä B-lausuntoa psykoterapiaan yksilökäynneille, koska en ole muka vielä niin tasapainossa sen takia kun isän olen pari kertaa ottanut 10min mukaan terapiaan puhumaan jotain joita en koskaan itse muista ja siksi koska isän kyydillä tulen terapiaan enkä yksin... huoh.
Kuitenkin osaan itsekin toimia ihan hyvin, ihan kun ei saisi olla läheisten kanssa missään tekemisissä.
Ensi syksynä katsotaan uudestaan saanko sen lausunnon vai en. Mieluiten olisin sen aloittanut.
Sanoit ettet voi yksilöterapiaan mennä koska joutuisit maksamaan itse osan, mutta saatko toimeentulotukea? Anteeksi ei ole tarkoitus urkkia raha-asioitasi ollenkaan! Mutta itse saan vähän ja sossut maksaa sen omavastuun psykoterapiasta kunhan sinne pääsee joten sillon et joutuisi itse maksamaan mitään.
Aion itse hyödyntää tuota kunhan joskus sinne pääsen! 🙂

Nyt pitää lähteä kauppaan! Kirjoitan lisää sitten kun sieltä palaan kun jäi kesken ihan kokonaan koko kirjoitus.

Noniin nyt jatkan tätä kirjoittamista 😀 Anteeksi tosiaan kun monessa erässä vastaan.

Tuota ruokapelkoa on myös minulla. Oikeesti et arvaakkaan kuinka helpottavaa on kuulla etten ole ainut. Oon ajatellu oikeasti että olen tosi sekaisin ja yksin tämän asian kanssa.
Itseasiassa hain apua sen takia ensimmäistä kertaa koska pelkäsin syödä ja syy siihen oli se, että pelkäsin allergista reaktiota todella paljon että olin syömättä aikalailla parisen päivää ja menin sitten päivystykseen hakemaan apua.
Olin tosi huonossa hapessa sillon, mun verensokeri taisi olla lähempänä 2 kuin 4 joten todella alhainen.
Sain siellä sitten syötyä tai juotua jotain mehuja jne. Lähetteen ne kirjoitti sitten tuonne nuorten psyk.polille jonne pääsinkin sitten kuukauden päästä.
Nyt syön jo kotona ruokaa kun ennen piti olla mahdollisimman lähellä sairaalaa jos saankin jonkun kohtauksen tms.
Vanhemmilla syöminen ei onnistu vielä, he asuvat siis aika syrjässä keskustasta.
Äh, hankala selittää tätä tilannetta näin yksinkertaisesti ja lyhesti.
En enää kuitenkaan pelkää niin paljoa ja syön monipuolisesti.
Mukana oli myös tuota että vältin joitakin ruoka-aineita siksi koska pelkäsin että mun paniikki/ahdistuskohtaukset johtui niistä koska aika usein se paniikki tuli sen tietyn ruuan kohdalla vaikka nyt tajuan ettei niillä ole mitään yhteyttä.
Oon miettiny tosi paljon, että miksi mulla on tällaista. Terapiassa psykologi sanoi, että ahdistus pyrkii jokaisella ihmisellä omalla tavallaan ulos jos sitä ei halua käsitellä normaalisti niin se purkautuu itsestään ja minulla se alkoi tuolla tavalla.
Mulla oli ennen tätä "hoitoon" hakeutumista todella rankka ryyppyputki menossa ystävän kanssa tai pahimmillaan juotiin viikossa 2-5 kertaa tai enemmän joten todella paljon. Ehkä pakenin mun tunteita alkoholilla ja olihan se kivaa kun näin ystäviäkin melkein joka päivä koska hekin joivat usein.
Mutta olihan se tietenkin ihan älytöntä. Enää en juo paljoa, kerran parissa kuukaudessa ehkä enkä ihan överihumalaan koska mun oireet pahenee humalassa tai viimeistään aamulla krapulassa.

Tykkäätkö sinä katsoa jääkiekkoa? Itse katson välillä suomen pelit vaan, muuten en juuri tykkää siis ainoastaan MM-kisoja katson.
Mutta en ole himo jääkiekko fani kuitenkaan.