Iltaa! Tai yötä oikeastaan.

Päivällä nyt oikeestaan vaan olin enkä tehnyt mitään kummosia niinkun en yleensä muutenkaan. Yhtä tutkimusmatkaa tämä kyllä on.
Vanhemmilla katsottiin vanhoja kuvia ja näytin niin söpöltä, kauniilta ja niin iloiselta kuvissa vaikka joissakin oli se mökötys-ilme. Sellainen pieni siloposki olin vielä silloin. Tietääkseni suurinosa kuvista oli otettu vuonna 2001 jolloin olin eskassa ja/tai ensimmäisellä luokalla, mutta oli siinä hiukan vanhempiakin.

Rupesin sitten miettimään siinä asioita ja tunsin että jotakin puuttuu, mutta en tiedä mitä. Oon tavallaan yksinäinen, koska mulla on aina ollut joku kenen kanssa olla (miespuolinen), mutta nyt ei ole hetkeen ollut enkä välttämättä kaipaa niin paljoa ketään koska parisuhde on taas toinen asia mitä en välttämättä juuri nyt jaksaisi. Sellainen turvattomuuden tunne minulla on ollut jo pidempään, varmaan ala-asteesta lähtien, mutta en osaa paikata sitä.
Silti on se tunne, että minusta puuttuu jokin pala. Ärsyttävää miettiä, että mikä se on. Ehkä sen joskus hoksaan.

En enempää oikein osaa kirjottaa. Kellokin on jo puoli 12 yöllä.

Hyvät yöt!

Kello on 3 yöllä kun tätä kirjoitan... oon pyöriny sängyllä monta tuntia saamatta unta. Inhottavaa tällainen. Kokoajan huono asento, liian kylmä ja liian kuuma.
Koirakin rupesi ooksentelemaanja ripuloimaan tuossa tunti sitten niin eikun niitä siivoilemaan uudestaan ja uudestaan. Raukka näytti muutenkin niin kärsivältä, mutta nyt nukkuu tuolla jalkopäässä.

En tiedä mikä on tämän unettomuuden takana. Pelottaa kuitenkin tulevaisuus, pelkään etten enää koskaan voi olla normaali. Sitä minä pelkään.
Niin no mikä sitten on normaali, niin se on laaja käsite.
Minulle normaali tarkoittaa sitä, että olisi jokin ammatti käytynä, pystyy ystävien/perheen kanssa olemaan missä vaan ja tekemään mitä vaan, olisin onnellinen, iloinen ja jaksaisin tehdä kaikkea.
Koulua haluaisin käydä, mutta nyt se tuntuu liian raskaalta.

Huomenta Bee

Onpa ollut kurja yö sekä sinulla että karvaisella kaverillasi. Toivottavasti jo helpottaa.

Tuo, ettet tiedä,kuka oikeasti olet, tai tunne siitä. Sillä on oikein nimikin : aikuistumista.
Oletko kuullut puhuttavan 40- kriistä, jolloin alkaa miettiä elämäänsä, saavutuksiaan ja pyrkimyksiään. Ja myös sitä, mitä elämältään haluaa.

Eräänlaisten kehitystehtävien sarjahan tämä elämä on monen psykoanalyytikonkin mielestä.
Aika hurjaa olisi, jos 60-kymppinen seniori toimisi ja eläisi kuten teini...
No, muutaman tunnenkin, ja vakuutan, että ei ole helppoa eikä näytä kivalta. . Missä sitä neuvotaankaan että "Luovu tuskattomasti nuoruuteen kuuluvista asioista"

Nyt kuulostan taas omaltaitseltäni, konservatiivisetä muinaisjäännökseltä.
Vaan on siinä tottakin joukossa. En nyt tarkoita, että pitäisi jäädä 50 v keinutuoliin huopa polvilla istumaan... (toisaalta sekin on aika mukavaa välillä) En ole niin tehnyt itsekään, mutta en myöskään heilu ruotsinlaivan diskossa pantteritrikoissa, humalassa ja nuoria miehiä metsästämässä, puumanaisen kiilto silmissäni.

On kysymys siitä, että on hyvä miettiä, mitä elämältään haluaa, mikä tuntuu omalta ja mieleiseltä.
Ei tarvitse mennä lauman mukana.
Koulutusta on hyvä hankkia niin paljon kuin on mahdollista, ainakin yksi ammattitutkinto.
Ilman niitä on nyky-yhteiskuntaan aika vaikea asettua.
Jos ei se ole juuri tällä hetkellä mahdollista vointisi takia, ota oikeutettu tauko ja hengähdysaikaa, vaan aseta joku aikataulu jolloin jatkat opiskeluasi.

Ei se, että pidät taukoa tarkoita sitä, että lopetat kokonaan. Vointisi voi jo syksyllä olla aivan toinen. Älä polta mitään siltoja, joita voit vielä tarvita.

Opinto-ohjaaja koulussasi saa palkkaa siitä, että auttaa sinua pohtimaan näitäkin asioita. Hän on siellä sinua varten. Jos kukaan ei tarvitsisi palveluksiaan, k.o henkilö olisi valitettavasti työtön. Et ole hänelle tilivelvollinen, vaan hänen työnsä on auttaa sinua järkevän suunnitelman luomisessa. Käytä sitäkin etua hyväksesi.

Ja siitä itsesi etsimisestä- jospa olet jo hiukan edellä muista, pohdit mitä haluat ja kuka olet. Helppoa on rynnistää eteenpäin laput silmillä, niin kuin lauma, miettimättä suuntaa. Silloin ei kyllä myöskään pääse sinne, mihin itse haluaisi mennä.

Mieti rauhassa, mitä elämältä haluat.
Ota rauhallinen asenne, koeta ajatella positiivisesti. Olipa takana mitä tahansa, aina on mahdollista pysähtyä, miettiä ja pyrkiä muuttamaan kurssia.

Luonnossa liikkujana tiedät, mitä pitää tehdä, kun on eksyksissä.

Istua alas, rauhoittua ja harkita. Tutkia, missä on, arvioida voimiaan ja jaksamistaan.
Odottaa etsijöitä ja apua tai sitten itse, jaksamisensa mukaan, lähteä etsimään reittiä takaisin.
Jospa tekisit niin.

Tässä sinulle päivän teksti :

Jos hän muuttaisi veneensä suunnan,
kääntäisi elämänsä tuuleen ja antaisi sen ajatua laituriin
auringonlämpöön
lopullisesti ollla
kotona. (Bo Carpelan: Soutu)

Sinäkin kyllä aivan varmasti löydät suunnan elämällesi.
Venäläiset sanovat : pitää luottaa Jumalaan, vaan ei saa lakata soutamasta.
Koskee kai myrskyä. Siis, pitää luottaa, vaan pitää myös itse toimia.
Tehdäänkö niin.
Minä lähden tänään patikoimaan vuoristoon, ja yritän luottaa siihen, että en aivan kertakaikkisesti eksy. Kai siellä on merkityt polut sentään?

Sana vain, ja lakkaan lähettämästä sinulle näitä elämänohjeita lyriikalla höystettynä.

Oon ehkä vähän liikaa marinoinut itseäni lyriikalla ja aforismeillä. Niihin on kuitenkin aina tiivistetty paljon asiaa.
Hae kirjastosta "Runo puhuu luonnosta" teos, jos olet luonnonystävä.
Rauhoittavaa luettavaa, saa ajatukset pois ahdistavasta kehästä. (Taas yksi neuvo. Hyväätarkoittava, uskothan.)

Suomeen on luvattu lämpenevää. Kun kerran pyysit, niin lähetin aurinkoa ja kesäisempää säätä tulemaan sinnepäin. Joko tuntuu?

Voi hyvin. Annetaanko koiralle jafffaa, jos sillä on vatsa sekaisin? Vai maitohappobakteereita?

Parempaa vointia teille molemmille. Palataan jos en joudu hukkaan, vuorille erakoksi
terv. amy

Kyllä kuule saat antaa kaikenlaisia elämänohjeita! Tuollaisia lyriikoilla höystettyjä on mukava lukea.

Aurinko tänne ainakin tuli ja on tuolla auringossa lämmin, mutta muuten on vielä kylmä ja ei se hirveitä lukemia tänne luvannut.
Varmaan etelä-suomeen sitten lupasi lämpimämpää.

Viimeyö oli sellainen, että huhhuijakkaa. Päivälläkään en nukkunut kun pari hassua tuntia joten oisko unta kertyntyt sen 5 tunnin verran, ehkä. Ei mikään mainoin olo ole, mutta en kehtaisi valittaa.
Oon ollut tosi väsynyt. Oikeastaan olen ollut jo yli kuukauden tosi väsynyt eikä vieläkään ole herunut lähetettä labraan vaikka sitä olen monelta eri lääkäriltä kysynyt.

Molemmilla koirilla oli näköjään tuo mahatauti tai mitälie syöneet ulkoa. Nyt ne voivat jo paremmin. Voi kun koiratkin jaffaa joisivat, eikai sitä saa antaakaan. 😀 Ne joutuu tyytymään riisin keitinliemeen ja myöhemmin riisiin. Tuollaisella ruokavaliolla mennään tämä päivä nyt ainakin.

Äidin kanssa tuli tuossa riitaa taas tai väittelyä, en tiedä. En oikein koskaan ole tullut toimeen kunnolla äidin kanssa.
Väittely alkoi siitä, että kun koirat on tehny sisälle ulosteitaan (viittaa tähän mahatauti epidemiaan) no sanoin, että minä valvoin kyllä koko yön niitä siivoillessa enkä voi sille mitään, että niillä on joku mahatauti.
Toinen koirista jäi tänne äidin luokse sitten aamulla kun lähdettiin isän ja toisen koiran kanssa muualle... äiti nimenomaan halusi että toinen niistä jää tänne, mutta alkoi motkotus sitten siitä, että koiralla on maha kuralla... huhhuh. Tuon takia en oikein tykkää olla kotona tai muutenkaan äidin kanssa keskustella koska aina kaikki on _minun_ syytä tai minuun kohdistetaan koirienkin tahattomat tekemiset.

Mitäs muuta. Eipä tässä kai oikein muuta ole.

Mites menee/meni vaellus? Toivottavasti et eksynyt ja suuntavaisto pelasi hyvin!

Hei Bee

Patikoitu on, jalat loppu vaan mieli tuulettunut. Kostea sää, ei satanut vaan kuin saunan pesuhuoneessa olisi kulkenut, ylempänä oli viileää.

Kurjaa että sinua väsyttää.
No tuollaisen yön jälkeen se on luonnollista, ja päivällä nukkuminen ei korvaa yöunta. Olen muuten lukenut jostain, että osa ihmisitä on sellaisia, joille päivällä nukkuminen ei sovi. Minä kuulun niihin. Jos olen jostain syystä niin poikki, että nukun päivällä, herään aina pallo hukassa, ahdistuneena "mikä maa, mikä valuutta"- tunnelmissa.
Kaivan jostain tietoa asiasta, kun saan päähäni sen teorian, kuka ja missä selvitti asiaa.

Kyllä se väsymys saattaa johtua alakulosta ja mieltä painavista asoista, vaan olisi kyllä silti hyvä tutkia, ettei ole mitään muuta fyysistä syytä.
On kyllä kokolailla kummallista, jos niitä ei selvitetä.. Eikö opiskelijaterveydenhuollon kauttakaan?
Paras kun et puhu mitään mielenterveysdasioistasi, sanot vaan, että fyysisen väsymyksesi syy on selvitettävä. Nykyään on pakko olla vaativa hoitoa saadakseen. Et siis pyydä, vaaan sanot, että se on nyt tutkittava, ja jos ei, niin millä perusteella.
Siksikö, että sinulla on myös mielenterveyden ongelmia? Kysy aivan suoraan.
Voi se mielenterveyspotilaskin kärsiä vaikka vain yksinkertaisesti anemiasta. Ei ole kovin kallis tutkimus. Pyydä = vaadi myös B 12 vitamiinin määritys ja kilpirauhaskokeet.

Liikut kuitenkin kohtuu paljon, olet selvillä ravitsemusasioista, ja jos nukut jollain tavalla normaalimääriä, on väsymyksen syytä selvitettävä.
Unen laatu voi tietysti olla huonoa, painajaisista tai ahdistuksesa johtuen, vaan on niihinkin apuja.
Kyllä myös fyysinen vointi vaikuttaa mielialaan, ja päin vastoin, ihminen on kokonaisuus.

Ikävä kuulla, että äitisi kanssa on hankaluuksia.
Joskus, jos ei ole hyvää keskusteluyhteyttä, voi vaikka huoli ja epätietoisuus purkautua kärsimättömyytenä.
Jos äitisi on sinusta huolestunut, on helpompi motkottaa koirasta, kuin sanoa, että on huolestunut ja haluaisi auttaa, mutta ei osaa.
Voi olla kysymys jonkinlaisesta alitajuisesta syyllisyyden tunteestakin. Kaikki vanhemmat eivät vain osaa osoittaa välittämistään tai tunteitaan edes pienelle lapselle, saatikka aikuiselle, vaikka itseasiassa kovastikin välittävät ja rakastavat. Huoli purkautuu kärsimättömänä motkottamisena.

Älä lähde siihen mukaan. Puhu suoraa, suuttumatta, niin viesti menee paremmin perille.
Kokeile puhua äidillesi tyyliin "nyt kyllä näen että olet tosi kiukkuinen. En tarkoituksella halua ärsyttää tai suututtaa, ja koiran vatsatauti häiritsee minua yhtä paljon kuin sinuakin."
Jospa se siitä lähtisi purkautumaan. Tai kerro rauhallisesti, että ymmärrät että sotku ärsyttää, vaan sille ei nyt mitään voi, että et itsekään oikein jaksa sitä, vaan pitää vaan jotenkin selvitellä. Sano suoraan, että olet väsynyt, etkä jaksa kinastella. Että voidaanko jatkaa myöhemmin, nyt et jaksa.

Ei ole liikaa pyydetty sinulta. Perhekin väsyy, vaikka haluaa sinun parastasi, huolestuneena ei kykene kaikista rakentavimpaan keskusteluun.

On kuitenkin hyvä, että sinulla on isäsi kanssa parempi mahdollisuus käsitellä asoita. Voisitko pyytää häntä selittämään tilannetta äidillesi. Ja- voi se olla jonkinlaista kyvyttömyyden ja avuttomuuden tunnetta, pettymystäkin, äitisi kohdalla, ehkä jopa mustasukkaisuutta siitä, että isäsi pystyy ehkä paremmin kuuntelemaan ja olemaan tukenasi. Jospa hän ei vaan osaa vaikka haluaisi.

Yritä nukkua ensi yönä. Uusi päivä, uudet kujeet. Aikamoinen vastuu siitä koiraressustakin, vaan jospa se olisi nopeasti ohimenevää lajia, joku virus tai pöpö ulkoa kun maa sulaa.

Levollisia ja parantavia unia toivottaen: amy

ps. Huomasitko- ei yhtään aforismia eikä runonpätkää... 😉

Huomasin että normaali kirjoitusasu oli! Kyllä se sinulle sopii, että vähän aforismeja ja runonpätkiä sekaan laitat. 🙂

Nukuin ihan ok pitkään, mutta väsyttää. Tekisi mieli vaan nukkua, nukkua ja nukkua.
En oikein saa irti itsestäni mitään. Huolettaa jo, että mikä vaivaa.
Stressi, ahdistus ja masennus ne voi kyllä tehdä tällaista, mutta silti tuntuu että voisi syynä olla jokin muukin.
Itsekin olen niitä ihmisiä kenelle ei päiväunet oikein ole hyväksi, olo on sekava sen jälkeen ja joskus jopa pahaolokin.

Toivoisin, että ne verikokeet otettaisiin. Mitäs kaikkea sieltä nyt sitten näkyykään.
Minulta joskus otettiin kilppari arvot ja se oli siellä viitearvon yläpäässä ja seuraavan kerran otettiin uudestaan mutta en saanut tietää mitkä ne lukemat sillon oli ja lääkärikin oli eri.
Voihan kilpirauhasessa olla jotain häikkää vaikka ne arvot olisi viitearvojen sisäpuolella mutta siellä rajoilla.

Oon myös alkanu huomaamaan, että mun korvissa soi. Sellainen humina, suhina ja välillä piippaa. En tiedä onko yhteyttä tämän väsymyksen, stressin, masennuksen, ahdistuksen ja hartia/niskajumien kanssa.

Enää ei ole itkettänyt jokainen sekunti, mutta silti joka päivä. Itken sitä, kun on niin hankala olo ja väsyttää. Ehkä myös yksinäisyyttäni.
Kuvittelen päässäni millaista olisi olla onnellinen jne. se tuntuu kivalta, mutta sitten taas muistan mikä tilanne minulla on.

Täällä paistaa aurinko ja on ihanan lämmin vaikka ei nyt mikään kuuma tai helle.
Millainen sää siellä on ja mitä olet ajatellut tehdä? 😎

Siis onko tämä väsymys oikeasti jotain muuta kun uupumista. En tiedä miltä tuntuu väsymys sillon kun on masentunut, uupunut.
Nyt väsymys on todella suurta, ei yksinkertaisesti pysy päivän rytmeissä mukana, ei jaksaisi lenkkeillä tai tehdä yhtään mitään. On sellainen olo kun ei olisi nukkunut ollenkaan.
Nyt illasta taas ei juurikaan väsytä, mutta turhauttaa ja ahdistaa kaikki.
Inhoon olla tällainen.

Hypokondria taas alkaa ottamaan valtaa minusta. Pelkään syöpää aivan valtavasti. En tiedä oikeasti enää mitä voisin tehdä. En jaksais olla tällainen murehtia, väsynyt ja tarvitseva. Hävettää olla vanhemmilla... oon nyt ollut täällä jo yli viikon. Yhden yön välissä omalla asunnolla.
En haluaisi muutenkaan olla vaivaksi kenellekkään.

Tällainen pieni avautuminen näin illasta/yöstä.

Kirjoitan nyt taas tänne. Ahdistaa ihan kauheesti.
Heräsin tuossa puoli 5 aikaan sellaiseen pistävään pääkipuun, aluksi olin tosi sekava ja yritin heräillä siinä mutta en kunnolla herännyt ja tuli sellainem inhottava olo tavallaan paniikki.
Tietenkin yhdistin tuon pääkivun aivokasvaimeen. Onhan mulla liuta muitakin oireita;
- pääkipua enemmän kun koskaan ennen
- epätodellinen olo
- univaikeudet
- välillä sönkötän tai sanon ihan mitä sattuu
- paineen tunne päässä / outo tunne päässä
- jyskyttää päätä
- korvassa humisee ja välillä tinnittää

Hyh, rupesi ahdistamaan kun nyt katsoo noita oireita. Oon melko varma siitä kasvaimesta nyt. Inhottaa.
Kuuma, hiki, paniikki ja ahdistus on aika kovat nyt. Tuntuu niin pahalta.
Saatan kuulostaa tosi vainoharhaiselta, mutta mitä muutakaan nuo voi olla. ☹️

Homenta Bee hyvä

Toivottavasti olet herännyt paremmassa voinnissa ja tunnelmissa.

Yö on huonoa aikaa kuulostella oireita, ja miettiä mitä ne voisivat olla. Jos otat Wikipediasta tai lääkärikirjasta aivan minkä tahansa sivun, oireet sopivat ja tulee tunne, että voi minulla olla tuokin.
Tuo oirelistasi sopii hyvin aivan vain niska-hartiaseudun jännitysoireisiin.
Puhuit niskan jännittyneisyydestä. Oletko tehnyt tilanteelle mitään? Venytellyt, käyttänyt lämpöhoitoa? (jos ei muuta muuta niin muoviseen juomapulloon kuumaa vettä, pullo froteesukkaan ja niskan alle. Helppoa, ilmaista)
Aivan apteekista saatava kipulääke auttaa niskasärkyyn. Venyttele. Jos istut paljon koneen äärellä, se lisää jännittyneisyyttä niskassa ja hartioissa.

Voin olla raaka, kun sanon, että itsekin voi tehdä jotain. Kokeile.
Laita edes villa- tai silkkihuivi kaulaan, villa auttaa monia reumaatikkojakin, stimuloi ihon hermopäätteitä ja vähentää särkyä.
Eikä sinun varmaankaan kannata aina odottaa, että myös fyysiset vaivasi hoidetaan mt-käynnillä, missä sitten asioitkin niissä asioissa.
Terveyskeskus on oikea osoite, aivan hyvin voit asoida siellä. Kun oireet ovat noinkin kovia, mene hakemaan apua, lähete fysioterapiaan (= hierojalle) ja sopiva kipulääke.
Voithan katsoa netistä kuinka moni noista oireistasi sopii myös niska-hartiaseudun jännitysoireisiin. Mielestäni kaikki.
Muistatko, kun kerroin, kuinka sietämättömiä päänsärkyjä minulla oli, niskan jännitystilan takia. Ja olen sentään potenut migreeniä koko aikuisikäni, olivat rankempia kipuja, enkä osannut yhdistää niskajumiin.

Onko kuitenkin niin, että aamulla tilanteesi on taas parempi, ja unohdat koko asian? Tai ajattelet, että liioittelet oireita, tai sinua ei kuunnella.?
Jos oire jatkuu, mene ystävä hyvä, terveyskeskukseen. Eipä tuo nyt haittaa, vaikka olisi vain poissulkeva käynti. Parempi sekin, kuin miettiä yöt huolestuneena
.
Taisin jo aiemmin mainita, että mielenterveyspotilaan fyysiset oireet ja sairaudet pannaan joskus psyyken tiliin. Itseasiassa valitettavan usein.
Osa lääkäreistä ja hoitavista henkilöistä tekee niin.
Älä sinä itse lähde siihen luulotteluun mukaan.

Jos sinulla on todellisia oireita, jotka jatkuvat, mene lääkäriin, siis terveyskeskukseen. Sinulla on varmasti myös omalääkäri, ei pelkästään mielenterveyspuolella vaan aivan terveyskeskuksessa.
Se on nyt oikea osoite. Eikä todellakaan tarvitse koko sairaushistoriaasi selittää, menet niskan oireiden takia vastaanotolle. Jos kysytään muusta, sanot että olet muista vaivoista hoidossa siellä ja siellä. Piste.

Tämä voi nyt vaikuttaa vähän tylyltä tekstiltä. Tarkoitukseni on silti vain saada sinut ymmärtämään, että sinulla on oikeus saada helpotusta oireisiisi, ja myös vastuu itsestäsi. Vaikka jaksaminen on huonoa, on kiskottava itsensä sinne vastaanotolle, vaikka päivystykseen, jos ajan saaminen kestää. Pitkiähän ne jonot omalääkärille usein ovat.

Jos ja kun saat lähetteen fysioterapiaan, ja jos on niin, että rahatilanne on hankala, pokkea sosiaalihoitajan puheilla. Saat maksusitoumuksen fysioterapiaan.
Hoidotta ei onneksi meillä Suomessa tarvitse jäädä. Sitä varten vanhempasi ovat maksaneet ikänsä veroja, että niillä varoilla kustannetaan tarvittaessa hoito. Kenelle tahansa joka hoitoa tarvitsee sillä hetkellä.

Kun se nyt vaan on niin, että ei se vaiva poistu kotona suremalla, eikä kukaan tule kysymään kotiovelta, tarvitsetko myös fyysistä hoitoa.

Lupaa, että teet nyt oikeasti jonkun liikun, joka helpottaa vaivaasi. Soita tk:n ajanvarakseen, sano että tarvitset ajan mahdollisimman pian. Jos sitä tarjotaan kahden viikon kuluttua, kerro että et voi odottaa niin pitkään. Tai käy päivystyksessä. Sillävälin hoida vaivaa kotona. Venyttele, rentouta niskoja lämmöllä. Ota kipulääke jos särkee. Vastaanotolla lääkäri tutkii ja tekee diagnoosin ja miettii sopivan hoidon. Minä en voi sitä tehdä, etkä sinä itsekään.

Oma apu tai paremminkin aloite on kuitenkin se paras apu siinä mielessä, että kukaan muu kuin sinä itse, ei voi sitä tehdä.

Jään odottelemaan kuulumisiasi. Huomenna vaihdan maisemaa naapurikaupunkiin.
Voi kestää muutaman päivän asettua olemaan uudessa paikassa ja virittää nettiyhteys, vaan en ole kadonnut minnekään.

Jaksamista, parempaa vointia. Säänkin pitäisi kuulemma lämmetä siellä.
Mukavaa päivää sinulle t. amy

Hei Amy!
En jaksanut eilen kirjoittaa enää mitään vaikka olisin halunnut. Väsymys oli tosi suuri ja näin ystävää tai kävimme kaupassa.
Ostimme kaikkea mahdollisimman suomalaista syötävää kun lähetämme paketin ulkomaille ystävällemme joka sinne muutti pari vuotta sitten.

Sairauksien pelkoon vielä sen verran, että yöllä/illalla pelkään eniten kaikkia sairauksia, mutta myös päivällä. Aina kun joku kipu iskee niin ajattelen pahinta eikä juuri minun kohdallani kyse voi olla mistään ns. normaalista.
Googlettelin myös nuorempana kaikkia oireita aika tiuhaan tahtiin ja tiedän ettei se kannata kun on niin paljon eri sairauksia mistä kaikki voi johtua.
Terveyskeskukseen en aina kehtaa soittaa/mennä, koska ajattelen vaivojeni johtuvan psyykkisestä ongelmistani tai pelkään, ettei minua oteta vakavasti taaskaan enkä osaa olla vakuuttava kun alan selittämään oireitani.
On minut jo leimattu patteja pelkääväksi luulotautiseksi siellä. Tiedän, sen siitä ettei hoitaja viimeksi halunnut tutkia kunnolla eikä väsymyskään häntä kovin kiinnostanut.
Se on niin helppoa laittaa masennuksen, stressin ja ahdistuksen piikkiin koska noissa kaikissa on uupumusta ja väsymystä. En vaan tajua kun selitän, että väsymys on ihan järkyttävää, että mietin vaan sitä että kun makaan sängyllä tekemättä juuri mitään niin olo on normaali, mutta jos pitäisi jonnekkin lähteä edes kauppaan tai viemään roskat niin ei, en jaksa.
Enkä edes haluaisi olla tällainen, haluaisin mielellään tehdä kaikkea ja yritänkin mutta se on vaikeeta kun väsyttää.

Minulla on sellainen lämpötyyny tai mikälie. Sillä olen hartioita yrittänyt parantaa, mutta ei. Ehkä se tuo sellaista hetkellistä apua, mutta se ei kovin kauaa kestä.
Hartiat oikein rutisee aina kun jumppaan niitä.
Verikokeisiin yritän silläkin kun jos tulehdusarvot on koholla niiden takia niin väsymys voisi siitäkin johtua.

Täällä on harmaa sää ja tihkuttaa vettä. Millainen sää siellä on? 🙂

Huomenta Bee

Täällä paistaa aurinko, on vähän liiankin lämmintä, luvattu +25 iltapäivälle. Ukkonen jyrisi illalla, kaiku oli mahtava tuossa neliömäisessä sisäpihan holvissa.

Laukut on pakattu, lähtö itkua vailla. (piiloaforismi kätkettynä tekstiin 😉 )
On kyllä oikeastikin ikävä lähteä, ehdin tutustua ja ystävystyä täällä muutamiin paikallisiin ihmisiin.

Illalla olen jo siis uudessa ympäristössä.

Ehkä sinun pitää opetella ajattelemaan positiivisesti, että noin tilastollisestikaan ei joka ainoa oire voi olla pahanlaatuisesta sairaudesta johtuva.
Toisaalta, hoitajasi tekee vakavanlaatuisen virheen , jos ei kuuntele, mitä kerrot. Voihan olla, että yhdeksän oiretta on ohimenevää, vaan yksi, nyt ehkä se niskaongelmasi, on todellinen ja vaatii toimenpiteitä.

Kannattaisiko sinun vastaanotolla kertoa, että olet tietoinen siitä, että sinulla on taipumusta tarkailla itseäsi ja omaat hypokondrisia piirteitä, mutta silti haluat, että tätä nimenomaista oiretta tutkitaan, koska se on jatkunut jo pitkään. Ole tiukkana, ei sinua muuten kuunnella.
Ja kokemuksesta - kerro vain ja ainoastaan tästä yhdestä vaivasta kerrallaan.

Alä suhtaudu "kuolemanvakavasti" niskaoireeseen, se on inhottava ja invalidisoi kertakaikkisesti, mutta ei ole vakavan laatuinen tai parantumaton.
Vaikuttaa kovasti elämänlaatuun, jo siksi että koko ajan särkee, eikä saa nukuttua kunnolla. Mene siis saaman siihen apua.

Kyllähän kaikenlaiset psyyken vaivat on helppo laittaa somatisoinnin piikkiin, ja sitä tehdään.

Minulla oli vuosia sitten rankka poskiontelon tulehdus päällä, lääkäri, nuori kandi, totesi sen itse ultraäänellä vastaanotolla.

Kun kysyin, sopiiko saamani antibiootti yhteen mielialalääkitykseni kanssa, kandiparka meni vaikean näköiseksi ja sanoi, että hän haluaa vielä kysyä diagnoosista kokeneemmalta kollegalta.
Kymmenen minuuttia neuvottelua jossain sivuhuoneessa, lopputuloksena minulta nypättiin se ab.-resepti pois hypppysistä "koska iso osa näistä paranee aivan itsestään." ?!?!?!
Ajateltiin kai, että ei minulla sitten kuitenkaan ole mitään "oikeaa" tulehdusta, kuvittelen vaan, kyllähän se masennus saa poskiontelotkin särkemään.

Meninpä sitten suoraan yksityiselle lääkäriasemalle, vaiva todettiin ja sain lääkkeet. Niin tympeä olin, että vein ja vaaadin merkittäväksi epikriiseihin tk:ssa diagnoosin ja saadun lääkityksen.
Hoitovirhehän se on, jättää todetttu vaiva hoitamatta.

Vaan vastaavanlaisten sattumuksien kautta minusta on ehkä tullut "tiukka täti" siinä suhteessa, että osaan nykyään vaatia tarvistsemani hoidon. Ei kannata riidellä tai ryhtyä "hankalaksi potilaaksi" mutta on hyvä tietää oikeutensa ja pitää puolensa.

Siis. mars mars soittamaan terveyskeskuksen ajanvaraukseen. Sano että ON
kiireellinen asia, kohtalaisen kiireellinen, ja vaiva on jatkunut, ei parane itse hoitamalla.

Se niskajumi pahenee nukkuessakin, kun niskan lihakset eivät rentoudu, siksi unikaan ei ole kunnollista.

Taksi tulee just kohta, ja on rodattava laukut alas, neljä kerrosta kapeita kiviportaita, ei hissiä. Siinäpä tämän päivän lihastreeni.

Yritän päästä kurkkaamaan kuulumisiasi viimeistään viikonloppuna. Siihen saakka: parempaa vointia.
Soita terveyskeskuseen jo tänään.
Muista leipoa kakku äidille. 🌻🙂🌻

terveisin : amy

Oi kyllä siellä sää hellii sinua! 🙂 Onhan se varmaan harmillista, kun pitää maisemaa vaihtaa juuri kun on tullut tutuksi niin paikka kun ihmisetkin.
Täällä taas hieman harmaa sää, mutta ei kovin kylmä.

Aamulla kävin 8 aikaan verikokeissa sekä sydänfilmissä. Sain lähetteen psyk.polilta labroihin, onneksi! Siinä taisi olla 10 eri koetta sekä tuo sydänfilmi joten luulisi syyn löytyvän väsymykselle jos se jotain fyysistä on. Toivoisinkin, että syy olisi jotain fyysistä, koska henkinen uupumus olisi vaikea hyväksyä koska en koskaan ole ollut henkisesti näin väsynyt tai tuntenut tällaista väsymystä niin siksi se tuntuu oudolta jos syy on henkinen.
Ei tainnut sydänfilmissä he tietää kenelle pitäisi ilmoittaa asiasta ja itsekin saan tulokset tietää vasta ensi viikolla.
Kymmenen putkiloa verta otettiin, ei onneksi huipannut sen jälkeen vaikka piti paastota 12 tuntia ennen kokeita.

Tiedän, että hoitoa saa sillon kun sitä itse osaa vaatia, mutta se on välillä tosi vaikeaa vaikka yleensä suoraan sanonkin jos joku minua häiritsee.
Huh, aika inhottavan kuuloinen oli tuo sinun poskiontelo-episodi... Eikai poskiontelontulehdus nyt huvikseen siellä näy vaikka olisi psyykkisiä sairauksia, aika ammattitaidoton oli kyllä.
Oma perheenjäseneni on tällähetkellä opiskelemassa lääkäriksi niin pitää varmaan sitten sanoa ettei väheksy mielenterveys ongelmaisien oireita vaan ottaa ne vakavasti, tietenkin rajansa kaikella, mutta silti.

Millainen on uusi paikka? Onko yhtä mukava kun edellinen? 🙂

Mukavia ja aurinkoisia päiviä sinulle! 🌻🙂🌻

Huomenta vaan!
Valvoin tuossa aika myöhään, kello taisi olla lähemmäs kolmea. Juttelin ystäväni kanssa. Hassua miten henkilöt ottaa yhteyttä sitten vasta kun on kumppanistaan eronnut... pariin vuoteen ei mitään kuulunut. En kuitenkaan jaksa vihata vaikka yritän pitää puoleni nyt ja ottaa asian esille sitten kun sen aika on.
Heräsin nyt yhdentoista aikaan tai vähän vaille se näköjään on, mutta kuitenkin.

Eilen oli kyllä paljon tekemistä vaikka silti tuntuu etten ole tehnyt mitään. Väsymys on niin kova tai ei minua tavallaan nukuta, mutta väsyttää.
En edes tiedä mitä kirjottaisin, kun en nyt mitään ihmeitä ole tehnytkään. Tätä samaa vaan kokoajan. Eli valitan kuinka väsyttää vaikka ei nukuta.
Tämä nyt kuulostaa siltä, etten yritä mitään tehdä mutta kyllä teen! Paljonkin.
Haluaisin tehdä enemmän, mutta kroppa ei jotenkin jaksa, en tiedä.
Millaista on henkinen väsymys? Miltä se tuntuu? Jos verikokeissa ei mitään löydy niin entäs sitten, mitä minun sitten pitää tehdä? Hyväksyä ettei mitään fyysistä ole vaikka minusta tuntuu siltä?

Täällä taas harmaa sää. Eilen meinasi vähän ukkostaa, mutta meni aika kaukaa sitten kuitenkin.

Tiedän että mielipidettäni ei ole kysytty,mutta tuohon poskiontelon tulehdukseen ja antibioottiin sen verran, että todellakin nykyään on suuntaus se, että antibioottihoitoja on kiristetty. Tässäkään tapauksessa varmaan ei ole ollut takana kenenkään"mielenterveys", vaan se,että koska näitä lääkkeitä on määrätty karkeasti sanoen joka pikku nuhaan (johon se ei edes auta), ja bakteerit ovat kehittäneet yhä uusia voimakkaampia kantoja joihin olemassa olevat lääkkeet eivät enää tehoa!
Kuvitelkaa tilanne; syntyy bakteeri joka on niin resistenssi antibiooteille,ettei mikään olemassa oleva laatu siihen tehoa! Ja naïtä on jo syntynyt, erittäin vaikeasti voitettavia, ns. "tappajabakteerieta".
On havaittu, ettäesim. keskikorvan tulehdus poskiontelon tulehdus ja moni muu johon ennen rutiininomaisesti määrättiin antibiootti, todellakin paranee itsekseen kipulääkkeillä ja esim poskiontelon suolavesihuuhteluilla. Vasta kun tilanne on paha, määrätään antibiootti, ja sekin mahd. lyhyenä kuurina.
Sitä paitsi antibiootit eivät tapa vain sitä pahaa bakteeria (jos tappaa), vaan myös elimistön elintärkeitä bakteerikantoja,jotka suojelevat meitä sairauksilta!
Niskakivuista kuten muistakin haittaavista kivuista pitää mennä valittamaan. Ne vaikuttavat oleellisesti kaikkeen elämänlaatuun niin fyysisestikuin psyykkisestikin, mikä on täysin n o r m a a l i a! Ei mitään hävettävää tai arkailtavaa!
Hienoa aurinkosta kevättä!🙂🌻
Ja PS: tappajabakteerit ovat e r i t t ä i n harvinaisia (onneksi) varsinkin pohjoismaisissa steriileissäja puhtaissa oloissa. Ne tarttuvat lähinnä sairaaloissa, ja silloin kun potilaan eristystä ei ole kunnolla hoidettu ja hygieniamääräyksiä toteutettu. Vaarallismpia ne ovat heikkokuntoisille potilaille joiden immuunipuolustus muutenkin on alhainen ja vanhuksille. Mutta; jos siis joka vaivaan alamme napsia rutiininomaisesti antibioottikuurin, on uhka kyllä todellinen.
Tästä ei nyt kenenkään pidä alkaa maalailla piruja seinille, asia on terveysviranomiasten hallinnassa. Varauduttava ja ennalta ehkäistävähän kuiten on.

Moikka olkinainen! 🙂 Kyllä tänne saa tulla sanomaan mielipiteitä ja keskustelemaan ihan kuka vaan! Tiedän, että niskakipuja ei pitäisi hävetä tai enhän minä niitä häpeä vaan sitä, että joudun kokoajan käymään lääkärillä.
Se kohtelu on muutenkin juuri sitä, että 'ei sinulla mitään ole' - koska olen jo niin usein siellä käynyt. Ärsyttävää.
Mukavaa ja aurinkoista päivää sinulle! 🌻🙂🌻

Nukahdin muistaakseni tosi aikasin tai no aikasin ja aikaisin, kello taisi olla 12-1 yöllä. Nukuin kai ihan ok, näin vaan ahdistavaa unta niin siksi aamulla heräilin kokoajan ja olin kovin ahdistunut.
Mua ahdistaa edelleen. En tiedä, mutta kun mikään ei oikein tunnu miltään. Paitsi että ahdistaa sen minä tunnen, mutta tuntuu ku vaan meen tuolla ja teen asioita niin mikään ei tunnu yhtään miltään, en saa mun päähän edes ajatuksia ja tuntuu etten saa otetta mistään. Mitähän tämäkin on?
Oon aina ollut tosi hötkyilevä ja kaikki tänne heti nyt ihminen. Muistan kun olin työharjottelussa syksyllä ja tykkäsin siellä olla, mutta vedin varmaan jotain roolia siellä koska oikeestihan mulla oli liuta ongelmia ja kaikki tuntui hirveältä suoritukselta. Tuntui etten pystyny tekemään mitään muuta kun;
Aamulla koirat ulos, töihin, töistä kotiin ja koirat ulos, tee ruoka, syö, koirat ulos, suihkuun ja muut iltatoimet, koirat ulos ja nukkumaan. Tuota oli mun elämä sen parisen kuukautta melkein. Okei joillekkin normaalia, tiedän, mutta mua se ahdisti ihan älyttömästi ja kun mun työpaikka ssijaitsi vähän kauempana ja pyöräilin sinne melkein joka aamu niin siihen meni jo se 30min suuntaansa.
Sitten tuli loma (syysloma) ja itkin koko sen loman ajan kun mua ahdisti niin paljon kaikki ja soitin isälle että en jaksa tehdä mitään, mutta tuntuu etten pysty olemaan paikallanikaan. Se oli hirveää. Sitä kai jatkui parista viikosta pariin kuukauteen. En tykännyt.

Okei tässä taas pieni avautuminen. 😀 ihanaa sunnuntaita ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille! ☺️❤️🙂🌻