Ihailtavaa itsetuntemusta Kisulitassu2! 🙂👍

nojuu aloitin adhd lääkkeen voxran 150mg en huomaa mitään paitsi olen ärtyneempi välillä tuijotan vaan eteeni ilmeettömänä ihmiset ärsyttävät ulkona johtuu kesäsäästä kun kaikki pomppii ulkona sinne tänne ja tunkee käsillään tönien. huomaan miten muutkin ärtyvät kun kävin luontaistuote kaupassa myyjää vitutti olla töissä ja sosiaalityöntekijäni oli ärtynyt ja myös toinenkin ja heitä ärsytti minäkin ja työnsä joten todella hauskaa. Aloin itsekkin tiuskia jopa vartijakin tiuski minulle, koska hän hermostui etten muista kelle menossa ja muistin vain yhden nimen ja en jaksanut selittää oli tarpeeksi kamalaa muutenkin. Jotenkin tuntuu taas siltä kukaan ei tajua minua jossain sosiaalityöntekijä. Hirvesti se kyseli ja tuntuu hän ei tajua enkä minäkään. Jotenkin heillä kauhea kiire saada asioita minulle tehtyä ,mutta minusta tuntuu se on ihan sama en minä tässä muutu mihinkään en halua heidän sääntöjään en ymmärär miksen voisi olla vain pari päivää viikosta jossain kuntoutuksessa no en tiedä haluanko sitäkään. Jotenki kauhea pelko sitoutua juuri kyllähän minä tulen sieltä lintsaamaan hän alkoi puhumana poissaoloja ei saa olla mitä hittoa luuleeko ihminen joka tulee kuntoutukseen jaksaa muka aina olla paikalla kyllähän siinä tulee jossai vaiheessa päivä hän ei pysty siitä taas rangaistaan puheilla pitää sitoutua.
Inhoan kaikkea ajtusta sitoutumisesta sitoudu nyt tähän harrastukseen silloin en varmasti ule edes paikalle. eilenkin sitouduin ja maksoin etukäteen tanssitunnista olin niin loppu paikalle päästyä melkein paikalle helteestä etsien mestaa joten meninkin hakemaan limua ja syötävää. AJattelin vitut ei mulla hauskaa ois ollu huojua siellä, kun olen jo ihan naatti tänne tultua. Sitoutua ajatus tuo paineita et pääse tästä irti, entä jos en halua tätä mitäpä vietänkin aikani toisella tapaa.
Niitä hermostutti ajatus siitä ,kun en keksi koskaan mitään ideoita mitä haluan no en tiedä mitä haluan koskaan ole tiennyt. Ikinä ollut mitään erityistä mitä haluisin tehdä ja aina sama kysymys jokakerta se alkaa jo ärsyttämään ja he sanoivat äryneenä tässä käy niin menet vain johonkin mitä me sanomme. Ajattelin no menen jos haluan tai menen ja se edistä mihin kuten ennenkään. Olin kerran 5kuukautta työpajalla en siinä ajassa perantunut millään tavalla. Olin sairaana 4kertaa noitten kuukausien aikana aina väsynyt stressiä oli liikaa tunnollisuutta. Ärtymystä väsymyksestä ja etten jaksa sen jälkeen muuhun, kun syödä. Todella monesti se heidän tietämättömyytensä on aina palautunut minuun päin he tiuskivat tai muljauttelevat silmiään pitävät minua rasitteena. Aika moni sosiaalityöntekijä ei tiedä ollenkaan millainen on asperger persoona he vain katsovat miltä näytän. Etenkin kun pukeudun hyvin ja olen nätti nainen he ihmettelevät ei minussa voi olla mitään vikaa. Heti alkkiksen näköisenä he ymmärtäisivät.
Miksi se aina palautuu siihen mitä minä voisin keksiä tehdäkseni työtä en voi valehdella haluan olla puutarhuri ,koska en halua olla sitä. Tiedän heidän päähän tulee ajatus no hän halua mitään alaa no vähän vaan tuntunut tässä elämän aikana en sovi mihinkään enkä saa mitään loppuun asti en ole jaksanut niin onko sillä väliä mitä teen.

Hei!

Minulla ei ole todettu ADD:tä, mutta olen epäillyt jotain sen sorttista viimeisenä parina vuotena. Lähdin vähän vanhempana jatkamaan opintoja ja huomasin että opiskelu oli muuttunut itselle melko ylivoimaiseksi. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen tyhmempänä olen alkanut itseäni pitää. En pärjää samalla tavalla niinkuin muut.javascript:void(0); Joudun tekemään monta kertaa enempi töitä saman tuloksen saamiseksi. Se on turhauttavaa ja raskasta. Olen siis alkanut epäillä, että minulla voisi olla ADD.

Koulustä selviän juuri ja juuri. Koska en ole yhtään kunnianhimoinen, numerotkaan eivät ole kummoisia. Tehtävävien teko venyy ja venyy. En saa itseäni istumaan niin kauaa, että ne tulisivat tehtyä. Keksin siihen väliin kaikkea muuta kivaa.Toisin on, jos jokin aihe kiinnostaa, silloin kyllä jaksan istua koneella tuntikausia. Ne eivät kyllä valitettavasti liity koulutehtäviin.. javascript:void(0);

Unohtelen asioita, en tahdo jaksaa keskittyä ihmisten puheisiin, etenkään jos ne eivät kiinnosta minua. Ohjeita en pysty noudattamaan, koska en muista minuutin päästä mitä sanottiin. Pienikin paineen ja stressin tunne saa aivoni totaalisesti pysähtymään, menen lukkoon. Esitelmien pito on aina yhtä kamalaa.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä kaoottisemmaksi kotini on tullut. Sotkua ja tavaroita ja vaatteita siellä täällä, pitkin lattioitakin. Lasken ne vaan kädestä minne sattuu. Tavarat on usein hukassa. Unohtelen tavaroita lähtiessäni. Eräänkin kerran laskin hetkeksi lompakkoni pyörän päälle avatakseni ulko-oven lukosta. Samantien unohdin lompakon siihen pyörän päälle jossa se vietti sitten koko yön javascript:void(0);

Keskittyminen ja tarkkana olo ei luonnistu minulta ollenkaan. Luentojen kuuntelu esimerkiksi. Minuutin kaksi jaksan seurata aihetta, sitten kiinnitä huomioni muihin ihmisiin ja itse esitelmän pitäjään, seuraan hänen ilmeitään ja eleitään ja mietin omiani. Kerran kuuntelin luentoa AC-yhteyden kautta omassa kodissani tietokoneelta ja silloin pystyin keskittymään huomattavsti paremmin, kun ei ollut häirötekijöitä mukana.

Itsetuntoni on huonontunut iän myötä, koska sitä on alkanut vertaamaan itseään "normaaleihin" ihmisiin. Sitä kokee olevansa tyhmä. Huomaan myös, että jos joudun pinnistelemään ymmärryksen äärirajoilla vähänkään kauemmin, väsyn ja alan haukotella.

Ja sitten se yksinäisyyden tunne, kun tuntuu ettei keneenkään voi luottaa eikä uskalla olla täysin oma itsensä kenenkään seurassa. On sellainen tunne, että eihän kukaan ei halua tällaista ystäväksi eikä kaveriksi. No, tiedän, että se tunne on vain minussa, mutta siltikin..

Olenkin vakavasti miettinyt lääkäriin menoa, vaikka lähetteen saaminen ei näytä kovin helposti irtoavan. Olisi itselle kuitenkin helpotus saada diagnoosi. Ehkä sitä oppisi hyväksymään itsensä paremmin juuri tällaisena. javascript:void(0);

Hyvää kevättä kuitenkin kaikille!
javascript:void(0);

Tervehdys 🙂

En halua ottaa kantaa sen enempää lääkkeisiin mutta aina kannattaa miettiä hyödyt ja haitat ja se mahdollisuus että lääke ei sovi, vaihtaminen onnistuu ja kokeilu. Aina se ensimmäinen lääke ei auta, ne ovat niin henkilökohtaisia että kannattaa jutella niistä haitoista aina lääkärin kanssa. 🙂👍

Vertaisten löytäminen on tärkeä asia jo siinä vaiheessa jos epäilee että itsellä olisi add/ad-hd. Senolen oppinut että näissä vertaisryhmissä, facessa ym. kaikki ovat suvaittsevaisia niillekkin jotka epäilevät häiriötä joten rohkeasti ryhmään mukaan 🙂👍

Myös tutkimalla eri yhdistysten kotisivuja saattaa löytää oman tavan saada tietoa ja tukea 🙂

Itsellä alkaa olemaan vauhti päällä, mutta niin monesti tämä on ihan kivaa, tulee tehtyä kaikenlaista ja käytyä monessa eri paikkaa 🙂

Saatetaan törmätä jossain ryhmässä facessa tai jos lähdette addilaisten tapaamisiin niin jopa vaikka siellä 😉
Sitä ei koskaan tiedä 😀

Aurinkoisia mieliä kaiken pohdinnan keskellä, matka voi joskus väsyttää mutta jossain kohtaa alkaa naurattaa 😀

Kyppe

Kuulostaa tutulta kyllä väsyn ja haukottelen tunneilla myös katselen vain mitä muut tekevät ja toisten ilmeitä ja opettajien. Siihen aika meneekin tunnin kuluttua aina huomaan en tajunnut taaskaan jotain ja se jää päähän mietityttämään mitä se tarkoitti. Saatan miettiä kotona miksi enäänmennä edes,kun en ymmärrä joka kerta jää jokin juttu auki ja tulee epätoivoine pakko ajatus en osaa kokeessa mitään tai olen hiton tyhmä. Näin saan itselleni masentuneen olon ja lanniSTuneen. Ei ihmekkään ol2n sitten jättänyt kesken op7ntoja. Myös sekin on masentavaa että jotenkin tuntuu se opiskelu muille helpompaa no ei kaikille.

Moikka
Oiskohan teidän opiskelussa mahdollista käyttää jotain keinoa pysyä skarppina tunnilla.
Keinoja on erilaisia ja joistain voi sopia ihan opettajan kanssa mitä voisi hyödyntää.

Tuo keskittymiskyvyn puute on tosi yleistä kaikilla ikäryhmillä ja yhdistyksiltä voisi löytyä neuvoja niihinkin. Moni addi kokee itensä tyhmäksi kun ei pysy kärryllä, niin minäkin olen tuntenut, nyt tiedän mistä se johtuu eikä sitä tarvii enää ajatella, koittaa löytää tarvittaessa vain eri keinoja itselleen. No nyt en opiskele, ehkä joskus vielä, se on kivaa vaikken mikään hyvä olekkaan koskaan, suoiodun sellai hienosti kokeistä läpi, käytännön testeissä ja näytöissä menee aina hyvin, kirjoittamine on aina haastavaa.

Toivotan kaikille aurinkoista kesää, se ei vielä ole ilmaantunut mutta huonommaksi se ei voi mennä 😉 parempaa luvassa 🙂👍

Kyppe

Moi kaikki. Tää on eka kerta, kun kirjotan mihinkään nettiin, mut nyt vaan on tultu siihen pisteeseen et tarvin apua. Ulkopuolisen silmin 🙂 oon nyt 26v nainen (vaikka tyttönä itteeni vieläki pidän....) ja oon lapsesta saakka kärsiny siitä oudon ja erilaisen maineesta, miks ei mikään onnistu niinku muilla, miks en saa elämäö edes vielä tän ikäsenä hallintaan. Miks en vaan osaa elää? Vajaa viikko sit sain siihen vastauksen, todennäkönen adhd + mielenterveysongelmia. Oon mä noista mielenterveyteen liittyvistä kauan tienny jo, oon ollu masentunu ja ahdistunu jo teinistä,onneks masennus ei nykyään oo jatkuvaa eikä niin pahaa. Koskaan en oo oikeen osannu hakee enkä pyytää apua, eli en siis oo koskaan mitään lääkkeitäkään syöny. Terapiassa akuuttipolilla kävin muutaman kerran itsetuhoisten ajatusten takia, ei onnannu. Ei oikeen kemiat kohdannu sen tyypin kans... no mut kuitenkin. Oon ollu parisuhteessa jo melkeen 3vuotta ja tilanne on niin kärjistyny,et pakko oli lähtee lääkärille selvittää että mikä vaivaa. Alotin just 4:n ammattikoulun, kaikki muut on jääny kesken. Tuntuu taas, et ei oo mun juttu ja lintsaanki koko ajan, ahdistaa enkä vaan pysty menee sinne. Kaiken lisäks, mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Masentaa, ku tuntuu et en opi mitään. Valvon yöt ku mietin seuraavaa päivää ja sinne menoa. Opettajille oon jutellut, ja lääkäri lupas jo syksyn aikana pääsyn neurologille. Mut tää ala, lähihoitaja, on niin henkisesti ja fyysisesti raskas et senki takia harkitsen et kannattaisko keskeyttää. Siis edes vuodeks. Siihen saakka, et oon saanu itteni kuntoon. Ei tää näinkään voi jatkua, et meen sillon kun huvittaa/ei ahdista ihan niin paljoo. Toivottavasti joku vielä lukee tätö ketjua,ja jakso lukee tän mun vuodatuksen..
voimia muillekin, pärjäilkää ♡

interrupted_ kirjoitti 17.9.2014 0:55

Moi kaikki. Tää on eka kerta, kun kirjotan mihinkään nettiin, mut nyt vaan on tultu siihen pisteeseen et tarvin apua. Ulkopuolisen silmin 🙂 oon nyt 26v nainen (vaikka tyttönä itteeni vieläki pidän....) ja oon lapsesta saakka kärsiny siitä oudon ja erilaisen maineesta, miks ei mikään onnistu niinku muilla, miks en saa elämäö edes vielä tän ikäsenä hallintaan. Miks en vaan osaa elää? Vajaa viikko sit sain siihen vastauksen, todennäkönen adhd + mielenterveysongelmia. Oon mä noista mielenterveyteen liittyvistä kauan tienny jo, oon ollu masentunu ja ahdistunu jo teinistä,onneks masennus ei nykyään oo jatkuvaa eikä niin pahaa. Koskaan en oo oikeen osannu hakee enkä pyytää apua, eli en siis oo koskaan mitään lääkkeitäkään syöny. Terapiassa akuuttipolilla kävin muutaman kerran itsetuhoisten ajatusten takia, ei onnannu. Ei oikeen kemiat kohdannu sen tyypin kans... no mut kuitenkin. Oon ollu parisuhteessa jo melkeen 3vuotta ja tilanne on niin kärjistyny,et pakko oli lähtee lääkärille selvittää että mikä vaivaa. Alotin just 4:n ammattikoulun, kaikki muut on jääny kesken. Tuntuu taas, et ei oo mun juttu ja lintsaanki koko ajan, ahdistaa enkä vaan pysty menee sinne. Kaiken lisäks, mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Masentaa, ku tuntuu et en opi mitään. Valvon yöt ku mietin seuraavaa päivää ja sinne menoa. Opettajille oon jutellut, ja lääkäri lupas jo syksyn aikana pääsyn neurologille. Mut tää ala, lähihoitaja, on niin henkisesti ja fyysisesti raskas et senki takia harkitsen et kannattaisko keskeyttää. Siis edes vuodeks. Siihen saakka, et oon saanu itteni kuntoon. Ei tää näinkään voi jatkua, et meen sillon kun huvittaa/ei ahdista ihan niin paljoo. Toivottavasti joku vielä lukee tätö ketjua,ja jakso lukee tän mun vuodatuksen..
voimia muillekin, pärjäilkää ♡

Moikka
Minä luen 😉 ja lukee muutkin 🙂
Joskus asiat menee siihen pisteeseen että on pakko tehdä jotain, ilmeisesti sullakin. Mutta siinä kohtaa on askel uuteen suuntaan ja valoisampaan, näin omalla kohdallani ainakin. Sitten tulee itsetutkiskelu, vuoristorata asioiden hyväksyntään ja pettymyksiin kunnei aiemmin kukaan ole huomannut tai auttanut, miksi itse en ole tajunnut... PAljon tunteita läpikäytäväksi...kerron siis omasta kokemuksesta... mutta kaiken tämän jälkeen tulee iso huokaus ja helpotus kun alkaa ymmärtämään itseään.

Mutta tuo sinun ajatus että et luovuta vaan hoidat itsesi kuntoon kuullostaa hyvälle, ajattelet kuitenkin ettet halua luovuttaa 🙂👍

Mulla on tällähetkellä asiat kohtalaisen hyvin, mielekäs työ vaikka sosiaalisesti väsyttävääkin, elämässä muutenkin jonkinmoinen balanssi, olen kylläkin vähentänyt paljon ärsykkeitä kotona ja pidän mahdollisimman vähän asioita esillä jotka saattavat häiritä kotona rauhottumista, siis yksinkertaisesti asun yksinkertaisesti vähän niinkuin hotellissa kotonani. Tällä vähennän tarkkaavaisuuden ja impulsiivisuuden haittoja ja koitan vain rauhoittua ja kun haluan tehdä jotain niin silloin läheden kotaoa pois, normaalisti urheilemaan/liikkumaan. Rytmitän myös paljon asioita ja aikataulutan, samoin kaikki kalenterissa ylhäällä ja puhelimessa muistutuksena, nämä sopivat minulle 🙂
Itselleen sopiva elämä on vaikeaa löytää ja vie aikaa mutta kärsivällisyyttä koitellaan kun sitä ei ole 😀

Pirteää syksyä ja mukavaa matkaa itsensi tutustumiseen. Olisi kiva lukea myös sun kuulumisia ja miten asiat etenevät. Itse aloitin muinoin tämän päiväkirjana ja voin palata aiempiin tapahtumiin ja ajatuksiini, samalla olen saanut muilta vertaistukea joka on tärkeää, on vieläkin ja toisten kokemukset ja ajatukset tukevat vieläkin 🙂

Kyppe 🌻🙂🌻

Terve vaan taas. Kyppe onkin jo tuttu, kirjoittelin tänne varmaan n. vuosi pari sitten 🙂 Mukava huomata, että voit ilmeisen hyvin ja olet remmissä mukana 🙂

Sitten:

interrupted_ kirjoitti 17.9.2014 0:55

Moi kaikki. Tää on eka kerta, kun kirjotan mihinkään nettiin, mut nyt vaan on tultu siihen pisteeseen et tarvin apua. Ulkopuolisen silmin 🙂 oon nyt 26v nainen (vaikka tyttönä itteeni vieläki pidän....) ja oon lapsesta saakka kärsiny siitä oudon ja erilaisen maineesta, miks ei mikään onnistu niinku muilla, miks en saa elämäö edes vielä tän ikäsenä hallintaan. Miks en vaan osaa elää? Vajaa viikko sit sain siihen vastauksen, todennäkönen adhd + mielenterveysongelmia. Oon mä noista mielenterveyteen liittyvistä kauan tienny jo, oon ollu masentunu ja ahdistunu jo teinistä,onneks masennus ei nykyään oo jatkuvaa eikä niin pahaa. Koskaan en oo oikeen osannu hakee enkä pyytää apua, eli en siis oo koskaan mitään lääkkeitäkään syöny. Terapiassa akuuttipolilla kävin muutaman kerran itsetuhoisten ajatusten takia, ei onnannu. Ei oikeen kemiat kohdannu sen tyypin kans... no mut kuitenkin. Oon ollu parisuhteessa jo melkeen 3vuotta ja tilanne on niin kärjistyny,et pakko oli lähtee lääkärille selvittää että mikä vaivaa. Alotin just 4:n ammattikoulun, kaikki muut on jääny kesken. Tuntuu taas, et ei oo mun juttu ja lintsaanki koko ajan, ahdistaa enkä vaan pysty menee sinne. Kaiken lisäks, mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Masentaa, ku tuntuu et en opi mitään. Valvon yöt ku mietin seuraavaa päivää ja sinne menoa. Opettajille oon jutellut, ja lääkäri lupas jo syksyn aikana pääsyn neurologille. Mut tää ala, lähihoitaja, on niin henkisesti ja fyysisesti raskas et senki takia harkitsen et kannattaisko keskeyttää. Siis edes vuodeks. Siihen saakka, et oon saanu itteni kuntoon. Ei tää näinkään voi jatkua, et meen sillon kun huvittaa/ei ahdista ihan niin paljoo. Toivottavasti joku vielä lukee tätö ketjua,ja jakso lukee tän mun vuodatuksen..
voimia muillekin, pärjäilkää ♡

Interrupted, Voisit ehkä keventää taakkaasi siten, että tekisit vähän eri tahtiin kuin muut? Ajan tässä takaa sitä, että et heittäisi kokonaan hanskojasi tiskiin, voi olla vaikea sitten taas aloittaa. Kerron tämän oman kokemuksen syvällä rintaäänellä: aloittaminen on joskus himpun vaikeaa 😳. Syötkö mitään lääkkeitä?

Oma taustani: korkeakoulut käyty, sosiaalisten tilanteiden pelko on todella voimakas, add:tä on epäilty ja diagnosoitukin, mutta en ole siitä itse ihan varma, kun olen ollut lahjakas opiskelija, joskin helvetin eristäytynyt sellainen.

Tsemppiä kuitenkin. Täällähän meitä palstalla on muitakin maailman tuskaa lapioimassa sun kanssas 🙂 -minäkin helvetin säännöllisen epäsäännöllisesti, mikä onkin niin sanotusti mun juttuni 😋.

Hei olen adhd jolla on asberger piirteitä, myös ahdistushäiriö ja epävakaa. Onko muilla ahdistusta?

Hauskaa joulua ja vauhdikasta uutta vuotta 😀

Loppu vuosi mulla mennyt kun olen koittanut vältellä tietokonetta mahdollisimman paljon ja pitkään jatkunut pimeys vaikuttaa aktiivisuuteen, olen koittanut valmistella asioita ensi vuoteen niin että mulla olisi tietynlainen rytmi asioissa taas.

elina75 kirjoitti 9.10.2014 15:54

Hei olen adhd jolla on asberger piirteitä, myös ahdistushäiriö ja epävakaa. Onko muilla ahdistusta?

Moikka Elina75
Mulla on myös asperger piirteitä, mutta ahdistushäiriötä ei ole todettu, paniikkihäiriö kyllä. Näin pimeellä tosiaankin tuntuu että saamattomuus alkaa ahdistamaan. Ehkä jonkin tason ahdistus, mutta masennusta pahemmaksi ei ole koskaan mennyt.
Mainitsemasi asiat tuntuvat olevan yllättävän yleisiäkin yhdessä, joskus jokin diagnoosi jää pois kun aletaan hoitamaan adhd:ta.
Onko sulla ollut hyötyä adhd-lääkkeistä ahdistuksen suhteen tai epävakaan?

Yleensä koitan ainakin itse vastailla tänne jotain mutta olen näköjään onnistunut unohtamaan 😀

Kyppe 🙂

Hei Kaikille!

Odottelen tässä omaa diagnoosia, mutta tiedän että sieltä kolahtaa joko ADD tai ADHD diagnoosi jokatapauksessa. Kävin perjantaina lääkärissä, ja lähetettä eteenpäin testeihin odottelen.

Olen 39 vuotias ja vauhdikkaasti elämääni elänyt nainen. Jokapaikassa täytyisi olla mukana ja osallistua täysillä. Tämän vuoksi löydän yleensä paikkanu yhdistysten puheenjohtajana tai muuten "kantavana voimana# koska ihmiset huomaavat hyvin pian että minulta "homma hoituu". Minulla ei ole asioiden/tekemisten loppuunsaattamisen ongelmaa. Olen varmaankin perfektionisti, mutta minulla on sietämätön tarve hoitaa asiat loppuun mahdollisimman nopeassa aikataulussa. Pikkuhiljaa olen oppinut etten nyt ihan jokapaikaan lähde tukkaputkella, mutta jatkuva levoton mieleni kuitenkin haaveilee jo mihin kaikkeen voisin läheteä mukaan ja mitä ja miten siellä asioita veisin eteenpäin ja niitä toteuttaisin. Olen sis välillä ylityöllistetty, ärtynyt kaikkiin vaatimuksiin mitä minuta odotetaan

Haaveilua esiintyy erittäin paljon, työmatkoilla haaveilen ja työstän kaikenlaista, lenkillä sama juttu, ajatuset harvailevat ties missä. Lapsena minulla oli mielikuvitusystäviä joiden kanssa juttelin ääneen, olen muutaman kerran kaupassa huomannut ja kerran minulle jopa huomautettiin että mitä minä ääneen täällä itsekseni juttelen! Miten noloa!!
😳 No tämä kärjistyy vain silloin kun minulla on esim. viikon kuluttua jokin esiintyminen ja sunnittelen sitä päässäni etukäteen.

Ongelma 1: ahdistus, nyt tammikuussa on aivan liian hiljaista, minulla ei ole minkäänlaista projektia hoidettavana, ei kotona eikä töissä, edes kesälomaa ei lyöty lukkoon, joten mitään rutiininomaista asiaa ei ole valmiiksi hoidettuna. Koen itseni hyödyttömäksi enkä ole koko viikonloppuna mitään aikaan. Ympärillä on paljon asioita joista olen laittanut eteenpäin kysymyksiä, mutta minulle ei vastata (normi ihmiset ei näin viikonloppuna vastaile) mutta minua se ärsyttää kun asiat eivät mene eteenpäin! Tämä ahdistaa, mutta tunnetila muuttuu samantien kun joku vastaa ja saadaan taas asiaa eteenpäin ja suljettua laatikkoon ja todeta että asia on kunnossa ja hoidettu 🌻🙂🌻

Ongelma 2: Olematon keskittymiskyky. Töissä pitäisi välillä jaksaa lukea (pitkiä) ohjeita, minähän en niitä jaksa lukea vaan kyselen työkavereilta. Ne ovat varmaan jo ihan hermostuneita mun kyselyihin, mutta en vain pysty keskittymään ohjeisiin. Ohjeet = Myrkkyä. 😯🗯️
Haaveilenkin opiskelusta, mutta tämän olemattoman keskittymiskyvyn kanssa se tulisi olemaan yhtä tuskaa ja hammasten kiristelyä.
Tämän lisäksi minulta löytyy uskomaton kyyky: Lukea kirjaa 2 sivua, miettimällä muita asioita, jonka jälkeen en muista lukemastani yhtikäs mitään. Siksi en lue kirjoja tai ohjeita, Mielenkiintoiset lyhyet uutiset/jutut jaksan lukea hyvinkin.
Yritin lukea yhtä kirjaa piiitkästä aikaa, mutta HALOO! Kuka jaksaa lukea kun 7 eri adjektiivilla kuvataan huonetta tms. asiaa. Haihattelut sikseen ja mennään asiaan. Kirja jäi kesken, pari lukua jaksoin lukea.

Oli mukava lukea teidän muidenkin kertomuksia. Jospa näihin alkaisi saada jotain apua, lääkkeiden muodossa tai muuten, olisi aivan mahtavaa.😍:

Ongelma 1: ahdistus, nyt tammikuussa on aivan liian hiljaista, minulla ei ole minkäänlaista projektia hoidettavana, ei kotona eikä töissä, edes kesälomaa ei lyöty lukkoon, joten mitään rutiininomaista asiaa ei ole valmiiksi hoidettuna. Koen itseni hyödyttömäksi enkä ole koko viikonloppuna mitään aikaan. Ympärillä on paljon asioita joista olen laittanut eteenpäin kysymyksiä, mutta minulle ei vastata (normi ihmiset ei näin viikonloppuna vastaile) mutta minua se ärsyttää kun asiat eivät mene eteenpäin! Tämä ahdistaa, mutta tunnetila muuttuu samantien kun joku vastaa ja saadaan taas asiaa eteenpäin ja suljettua laatikkoon ja todeta että asia on kunnossa ja hoidettu 🌻🙂🌻

Ongelma 2: Olematon keskittymiskyky. Töissä pitäisi välillä jaksaa lukea (pitkiä) ohjeita, minähän en niitä jaksa lukea vaan kyselen työkavereilta. Ne ovat varmaan jo ihan hermostuneita mun kyselyihin, mutta en vain pysty keskittymään ohjeisiin. Ohjeet = Myrkkyä. 😯🗯️
Haaveilenkin opiskelusta, mutta tämän olemattoman keskittymiskyvyn kanssa se tulisi olemaan yhtä tuskaa ja hammasten kiristelyä.
Tämän lisäksi minulta löytyy uskomaton kyyky: Lukea kirjaa 2 sivua, miettimällä muita asioita, jonka jälkeen en muista lukemastani yhtikäs mitään. Siksi en lue kirjoja tai ohjeita, Mielenkiintoiset lyhyet uutiset/jutut jaksan lukea hyvinkin.
Yritin lukea yhtä kirjaa piiitkästä aikaa, mutta HALOO! Kuka jaksaa lukea kun 7 eri adjektiivilla kuvataan huonetta tms. asiaa. Haihattelut sikseen ja mennään asiaan. Kirja jäi kesken, pari lukua jaksoin lukea.

Oli mukava lukea teidän muidenkin kertomuksia. Jospa näihin alkaisi saada jotain apua, lääkkeiden muodossa tai muuten, olisi aivan mahtavaa.😍:

Moikka

Nänä sun "ongelmat" eli haasteet on kovin tuttuja! HArva ymmärtää kun sanon että joudun opettelemaan lukemaan romaaneja jos haluan niitä lukea, se on kova työ mutta parhaimmilani olen lukenut 50 sivua kerralla 🙂 No ne on niitä hetkellisiä tsemppauksia. Tietokirjallisuus sopii mulle paremmin, voi lukea sen minkä jaksaa ja laittaa kirjamerkin ja jatkaa toiste, tykkään jopa lukea tietoo 🙂

Kun aloitin tämän viestiketjun, olin opiskelemassa koulunkäynnin-, aamu-ja iltapäiväohjaajaksi, nyt toista lukuvuotta töissä päätoimisesti 🙂 Ala sopii mulle, ihan varma en ole sovinko alalle mutta hyvin olen kelvannut 😀 Lääkkeitä syön mielummin vapaa-ajalla kuin töihin mennessä kun tuntuu ainakin että olen "vikkelämpi" silloin, tietysti jotkin asiat mättää mutta ne on hyväksytty enkä ole huomautuksia saanut 🙂
Eli oikean alan löytäminen on tärkeää tai jos saa työnohjausta tueksi kun diagnoosi on todennettu.

Olen huomannut että iällä ja sukupuolella ei ole merkitystä kun puhutaan samoista haasteista elämässä, sillä olen ollut tekemisissä 5-56 vuotieden kanssa ja vertaistukea saa aina 🙂

Kiva kun kirjoitit ja 🙂👍 eteenpäin!

Kyppe

Moikka

Kevät näyttää tulevan ja vihdoin alkaa mielikin nousemaan talven pimeistä ajoista ja saamattomuudesta enrgisyydn puolelle 🙂👍 (eli etelä-suomessa asustelen. Pohjoisessa taitaa vielä olla talvi? )

Taas on se aika ku pitää järjestellä asiat kuntoon kalenteriin jotta mikään ei unohdu 😉
Olen koittanut pitää mahdollisimman miniminä tekemiset ja välttää kiirettä sekä stressiä.
Nyt kun energiaa taas alkaa kertyään niin ihan kivakin olla mukaa kaikenlaiissa jutuissa 🙂

Toivottavasti ei lähde lapasesa kun hyrräpään hyrrä päässä ottaa kierroksia 😎

Oikein mukava kevättä kaikilleja kertokaahan tänne kulmisia kun jaksatte 🙂👍

T: Kyppe 🌻🙂🌻

Joo pohojosessa on talavi, tänäänki tuli lunta lisää.

Mä sain Adhd diagnoosin pari viikkoa sitten. En oikein ole halunnu hyväksyä sitä, vaikka tiiän, että siitä on varmasti hyötyä. Hain kuntoutukseen....päätöstä odotellessa.

Paljo oon lukenu täältä tuttuja juttuja. Kuten tuo olikohan Kappen kahvinkeittohomma. Mulla aamupalaan saattaa menäö tunti, toista, kun säntäilen sinne tänne ja teen vaikka mitä. Toisaalta olen todella saamaton, nytkin aloittanu siivouksen sunnuntai-iltana...ja eletään keskiviikkoyötä. Joo...iltayöt on mun vahvinta aikaa...aamusta musta ei oo mihinkään. Oon nyt pääasiassa työtön, mutta keskiviikkosin mulla on aina pikku keikkaa. Työpäivä siis tulossa, klo 14 alkaa ja mietin, että ehtisköhän sitä ennen salille. Tänäänkin olin jumppavetimet päällä koko päivän, mutta en saanut aikaseksi liikahtaa mihinkään suuntaan. AIOIN kyllä vahvasti. Sit ku olen 60v olen käyttänyt elämästäni 25v nukkumiseen ja toiset 25v aikomiseen.

Mullekin väläytettiin lääkitystä. Mietin vaan, että miten saamaton sitte oon, jos se rauhoittaa. Toisaalta mä en sitte enää välttis aio niin paljon. Mä oon vähä perfektionisti ja mun pitäis olla hyvä kaikessa mitä teen. No, sais ainaki aamupalan syötyä aikanaan...kertokaa kokemuksia lääkityksestänne!