Olen lasteni luona toipumassa pienestä operaatiosta jossa väsyin niin paljon etten jaksanut tulla kotiin. Täällä minua passataan ja olo on hyvä.

Lasteni kanssa olen myös puhunut tilanteestani ja olen hyväksymässä eläkkeen hauan, jos sitä ensi viikolla suositellaan. Myyn taloni ja muutan lähemmäs lapsia ja saan myös aikuisia ystäviä vävyjen ja miniöiden vanhemmista.
Työttömyyskorvaukselle en suostu jäämään. Jos olen tehnyt liki 40 vuotta töitä, en uraani halua lopettaa työttömänä.

Odottelen nyt mitä ensi viikon tarkastuksissa sanotaan ja suostun, että ammattilaiset päättävät kohtaloni.

Jos eläkettä ehdottavat, niin käytä se mahdollisuus ja jos sen vielä saat, niin nauti.
Parempi jäädä silloin eläkkeelle, kun sen sattuu saamaan, vaikka aiemminkin.
Olen ollut jo nelisen vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä, tänä vuonna tulee kuusikympiiä mittariin. Tekemistä aina löytää ja ihmisten kanssa pääsee juttelemaan, kun lähtee liikkeelle.
Täälläpäin sanotaan, sitten ne kiireet ja menot, vasta alkaakin, kun eläkkeelle pääsee.

Ohitusleikkaukset vielä kuitenkin rajoittavat sitä liikkeelle lähtöä aika kauan. En minä jaksa jonnekin lähteä vaan pelkästään hakemaan ihmisten seuraa, kun juuri ja juuri jaksan tehdä tarpeelliset päivittäiset työt.

Olen nyt flunssassa ja se vie voimani kokonaan. Kai pitäisi mennä päivistykseen mutta pelkään joutuvani sairaalaan enkä saa sitten mentyä hakemaan apua.

Fysioterapia oli turha käynti. Tein vaan muutamia taivutuksen.
Työterveyshoitaja kyseli samat asiat mitä on jo aikaisemmin kirjoitettu muistiin.
Vielä on lääkäri, mikä on samaa kyselyä.
Sitten kuitenkin on loppupalaveri mihin tulee työnantajakin. Myös turhaa, kun yrityksessä ei ole muuta työtä mitä jo teen.
Ihmisen nyöryttämistä ja en taida enää minnä mihinkään vaan menen töihin sairausloman loputtua ja vaikka sitten kuolen.

Samalla lailla näyttää etenevän kuin mullakin mutta omassa palaverissa ei ollut työnantajan edustajaa paikalla. Eihän sillä ollut mitään syytä tulla kun oli jo ilmoittanut ettei firma mulle osa-aikaista työtä anna.

Se mitä loppupalaverista muistan niin lopuksi sanottiin että mun pitää laittaa eläkehakemus. Lääkärinlausunto menisi virkateitä eläkelaitokseen. Tein niin kuin sanottiin kun en muutakaan silloin älynnyt. Myöhemmin tajusin että olisinhan voinut jättää asian silleen, etten jätä hakemusta ja ilmoittautunut työvoimatoimistoon.

Kun eläkelaitokselta tuli vastaus siinä luki että mulla on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Siis oikeus, enkä sitäkään tajunnut oliko hakumukseni hyväksytty vai ei ja kysyin asiaa kelasta, josta ilmoitettiin että eläke on myönnetty. Oudosti se vaan ilmoitettiin, että on myönnetty oikeus eläkkeeseen. Ihan kuin saisi vielä silloin itse päättää haluuko eläkkeelle vai ei mutta päätös se silti oli. Aloin saada työeläkeyhtiöstä eläkettä, vieläpä takautuvasti siitä päivästä jolloin sairausloma oli loppunut.

Eläkepäätöksessä oli maininta miten paljon saan tienata eläkkeen lisäksi ettei se vaikuta eläkkeen määrään ja siitä käsitin että voin hakea työtä edelleen mutta empä ole mihinkään kunnon työhön enää kelvannut. Sellaiseen mistä saa palkkaa. Kaipa olen niin sairaan näköinen etteivät uskalla ottaa työhön kun on terveitäkin tarjolla.

Moi!
Oletteko huomanneet, että tänään keskiviikkona 18.3 klo 18-20 Tukinetissä on Mieli Maasta Live masentuneille. Illan teemana on katkeruus. Arvelin, että tästä ketjusta saattaisi löytyä teemasta kiinnostuneita 😐

Voimia teille kaikille!

Kristina_M
🌻🙂🌻

Huomasin kyllä teemaryhmän mutta ei taida tilannettani mitenkään auttaa, jos menisin muiden seuraan kertomaan miten katkeroinut vanha akka olen.

🙂🌻
moi,älä oo katkeroitunut,ei auta
etsi itsellesi valonpisaroita

olen käynyt erinäisiä raskaita asioita läpi,burn-outin
meni pitkään-työnnettiin lääkkeitä masennukseen,mut ei se ollut hyvä-syyt oli siis ympäristössä ja minun vastaamisessa ympäristön yhä lisääntyviin vaatimuksiin...
siitä 15v
nyt olen ok
jätin heti lääkkeet ku ei minun kkohdalla mitään sisäsyntyistä juttuu-paineet vaan kasautuin-tai otin kantaaksen liikaa...
nyt ollaan auringon puolella,vapaana-olen hyvin tarkka siitä,mitä painolastia rupeen kantamaan,mitä en
tsemppiä

☺️❤️☺️
minä oon 60-vuotias
pääsin pois oravanpyörästä-siis eläkkeelle
nyt me tehdään miehen kaa mitä halutaan
enimmäkseen ollaan lasten ja lastenlasten tukena
laiskotellaan,ulkoillaan,osallistutaan-mihin nyt osallistutaankin; niihin mielenkiintomme kohteisiin

Eihän siellä vissiin tartte ikää kertoa. Vaikka en minäkään aio osallistua kun olen jo päässyt katkeruuteni yli tai ainakin melkein sillä mistä sitä onkisi töitä tällaisena aikana kun joka neljäs työikäinen on työtön. Taloudellisesti pärjään eli en sen vuoksi työhön halaja.

Käväsin minä ja huomasin etten olekaan niin katkera ihminen. Yksikseen voin olla katkera mutta en sitäkään jaksa olla kovin kauan.
Olen miettinyt tarvisinko jonkun mielialaa tasavaa lääkityksen, kun välillä itkettää ja sitten jo naurattaa oma typeryyteni.

Minä en ole vieläkään saanut päätöstä sairauslomarahasta ja nyt alkaa rahat olla lopussa, kun tässä kuussa tuli iso sähkölaskukin. Ja sen maksoin, kun en muistanut ettei tulekaan palkkaa puolivälissä kuuta.
Olisi joku asia edes kunnossa. Huomenna on lääkäri ja hän sanoo toivottavasti näkemyksensä työkykyyni.

Minäkin olen yli 60v. Ja eläkkeelle "jouduin" vastentahtoisesti jo viiskymppisenä. Se oli kova pala. Mutta kun sen sitten käsittelin itsekseni , terapeutin ja läheisten kanssa niin pääsin vihdoin yli. Kun olin jo sairastunut krooniseen masennukseen yms. niin vielä sen päälle tuli kauhea tunne että ei enää kelpaa mihinkään, on lopullisesti raakki. Peittelin ja salasin eläkkeellä oloa mahd.paljon. Varsinkin joillekkin sukulaisille se olisi ollut taas uusi "naurun" aihe ns. epäonnistumisten ketjussa. Eikä se ollut minun luuloa, vaan tosiasia. Meidän suvussa kun raha ja pärjääminen töissä, uralla, oli se kaikkein tärkein asia. Kulisseja oli vähän jokaisella.
Nyt on kulissi elämä takana eikä tarvi enää näytellä. uskallan rohkeasti sanoa etten ole töissä enää, edes osa-aikaisena, olen eläkkeellä. Mutta vuosia siihen meni ja tekikö ikäkin sen että nyt jo uskaltaa sanoa että on eläkkeellä.
Hain 10v sitten vuokra-firmoilta osa-aikaista työtä, lähinnä tiskaus ja siivous yms.työtä, se helpotti ettei tuntunut niin pahalta kun oli jonkinlainen ote työ-elämään.
Olen kait niitä ihmisiä, jotka eivät osaa vain nauttia ja laiskotella, aina pitää olla jotain tekemässä. Jotenkin tuntuu että jos en tee jotain niin alan ajatella liikaa ja masennun.

Olen myös ihminen joka ei osaa nauttia pelkästä olemisesta vaan aina pitäisi olla jotain puuhaamassa. Nyt jaksaa vain ajatella tekemättömiä töitä.
Meillä oli miehen kanssa pieni perheyritys jossa sai tehdä ympäri vuorokauden töitä ja lapsetkin tuli siinä samalla hoidettua. Kun jäin yksin, myin firman pois.
Ja jo siinä oli opettelemista ettei aina tarvi olla työpaikalla vaan riittää normaali työpanos. Totuinhan minä siihen sitten parin vuoden päästä.

Iloinen yllätys oli heti aamulla, kun Kelan päätös oli jo tehty nettiin. Ja päivärahalla kyllä elän ihan hyvin, jos en vaan mihinkään suurempaan tuhlaile.
Kohta onkin jo lääkärille aika.

Lääkäri oli taas samojen papereiden täyttämistä ja hän ei ottanut oikein mitään kantaa mihinkään. Voimme hakea eläkettä ja se voi sieltä tullakin mutta yhtä voi olla tulemattakin.
Osa-aikaeläkettäkin voitaisiin hakea pariksi kuukaudeksi sairausloman jälkeen.
Mutta työantajaa pitää vielä kuunnella ensi viikolla.

En ymmärtänyt haenko minä nyt itse sen eläkkeen, kun lääkäri tekee b-todistuksen tai odotanko minä jotain ja mitä odotan?
Osaisiko joku teistä sanoa mitä teen? Netistä voi tilata eläkehakemuksia mutta osaanko sen yksin täyttää vai saako Kelasta apua?

Etkö saanut mitään ohjeita lääkäriltä miten menetellä? Aika outoa jos et saanut sillä itse sain loppupalaverista hyvät ohjeet miten eläkettä haetaan. Oletko vielä sairauslomalla?

Kelasta saat ohjeet. En ala neuvomaan kun ohjeet on voinnu muuttua viidessä vuodessa paljonkin.