Hei, laitoinpa tälläisen keskustelun aiheena kokeeksi. Onko kenelläkään kokemusta siitä että on ahdistuneena ottanut käyttöön itsensä satuttamisen helpottamisen keinona henkiseen kipuun ja on jäänyt siihen koukkuun eikä osaa löytää enää järkeviä keinoja purkaa pahaa oloa? Olipa pitkä kysymys sori. 

Tänään olen hyvällä mielellä. Ulkona paistaa aurinko ja kevät on tullut keskuuteemme. Ihan terve en ole, mutta nykyinen sairauteni on siedettävää, enkä kärsi siitä enää niin paljoa kuin ennen vanhaa kärsin. Olen saanut sielulleni vähän rauhallisemman olotilan, mutta pelkään sen olevan ohimenevää.

Kyllä ahdistus on kamalaa. Olen kärsinyt siitä yli kymmenen vuotta. Suurin osa ollut hyviä jaksoja mutta nyt huono jakso menossa. Miten ihmisellä voikin ajatus jäädä koukkuun yhteen asiaan niin ettei siitä pääse irti? Ja sitten se ahdistus alkaa kasvaa  Ja kun yhdestä pääsee irti niin hetken päästä tulee toinen huolen…

Löysin tämän sivuston tässä viime viikolla, kun asiat omassa elämässäni ns. räjähtivät käsiin. Minulla on viime vuonna todettu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja useasti huomauteltu myös masennusoireistani. Sain viime syksyllä akuutisti ilmaantuneeseen erittäin pahaan ahdistukseen Escitalopram-reseptin, ja sen avulla selvisinkin tuosta pahasta tilanteesta viime vuoden puolella. Lääkärin ohjeen mukaan pienensin annostuksen 10mg…

Onko täällä muita, jotka kärsivät pakkoajatuksista. Minulla on ollut niitä koko ikäni. Ensimmäinen minkä muistan oli pelko suomutaudista, kun näin lapsena ohjelman telkkarista, olen pelännyt HIV tartuntaa, nyt kiusakseni olen saanut seksuaaliset pakkoajatukset. Vatvon menneitä ja nykyisiä. Olin joskus lastenhoitajana noin 10 vuotta sitten vatvon, että olenko tehnyt jotain vaikka…

Hei…   Pahoittelen nyt jo sekavaa tekstiä…   Elikkäs, mulla on jaksamisen kanssa ollut ongelmaa. Mulla meni alkukesästä hyvin ja lopetin lääkityksenkin toukokuussa. Nyt kuitenkin asiat on alkaneet mennä alamäkeen. Siihen eniten vaikuttanut parhaan ystävän sairastuminen psyykkisesti. Haluan olla tukena, mutta omat voimavarat ei riitä yksinkertaisesti. Oma syömishäiriökäyttäytyminen pahentunut ja…

Tunsin tarvetta avautua jossain pahasta olostani. Olen epätoivoinen, ja usko elämän jatkumiseen alkaa hiipua. Vuosia olen nyt yrittänyt selviytyä ja jaksaa. Välillä on ollut hetkittäin helpompia kausia, jolloin olen varovasti ollut jopa toiveikas tulevaisuudestani. Sairastuin alunperin masennukseen uupumisen ja kroonisen stressin seurauksena. Olen muuttanut monia asioita elämässäni, ja yrittänyt elää…

Hei mitä tvstä olet löytänyt mikä innostaa ulos luontoon? Juuri päättyi Eränkävijät, joka joka kerta herättää haaveita jonnekinpäin Lappia menemisestä. Hyvin tehty ohjelma, jossa mun näkökulmasta koirilla päärooli:) 

Tiesitkö, että liikkumalla vaikutat välittäjäainekylvyn aivoissasi? Mitä useammin liikut, sitä useammin teet hyvää aivoillesi ja hidastat aivojen rapautumista. Liikkumisen tulisi olla sisäistynyt elämäntapa. 

Olen 22-vuotias opiskelija Helsingistä. Tällä hetkellä elämä tuntuu tosi vaikealta, on vaikeaa löytää mielekkyyttä asioista, itselle tärkeät asiat ovat muuttuneet mahdottomiksi saavuttaa, ja elämänprojektin pienet rakennuspalaset ovat räjähtäneet pois. Ongelmani ei vamasti ole yhtä vakava kuin muilla kirjoittajilla, mutta toivon että kirjoittamalla voin edes tarjota jollekin samassa elämäntilanteessa olevalle vertaistukea.…