Minä olen psyykkisesti ollut sairas jo monta kymmentä vuotta, mutta en ole ratkaissut ongelmaani, joka johtuu käytöksestäni silloin kuin minun oletetaan olevan psyykkisesti sairas. Monet kerrat olen kärsinyt tavastani alkaa selvittää suhdettani kanssaihmisiini heille itsellensä, koska he tietävät minun olevan psyykkeeltäni sairas.

Olen ollut koko syksyn huonossa kunnossa ja aika lailla linnoittautunut kotiin, kun ulos lähteminen pelottaa. En saa aloitettua kotihommia ja unohtelen paljon asioita. Psykoterapeuttini otti puheeksi että tarvitsisin apua kotiin, ja minulle ehdotettiin että pyytäisin lääkäriä hakemaan tuettua asumista kotiin. Ilmeisesti sellainen palvelu jossa joku ohjaaja kävisi esim. kerran viikossa…

Hei ja tiedoksi kaikille 📣 Huolipurku ryhmächatissa voi nimettömästi ja vertaistuellisessa hengessä pohtia arkipäivän ongelmia, purkaa stressiä, miettiä tulevaisuutta omalla alallaan tai löytää uutta intoa arkeen. Chatiin voi osallistua kerran tai kaikille kerroille, osallistuminen ei vaadi rekisteröitymistä. Jokaisella chat-kerralla on taiteilijan arkeen liittyvä teema, joka johdattaa keskusteluun. Keskustelua ohjaa kaksi…

Lapsille on kerhoja yms. Missä on äitien kerhot, kaipaan uusia ystäviä

Mulla on jotenkin vainoharhanen olo. Tuntuu, et mua seurataan koko ajan ja kaikkialla. 

Mun elämä: Herään. Menen töihin. Itken siellä kun muut ei huomaa. Tulen kotiin. Itken. Käyn suihkussa. Yritän käydä nukkumaan, mutta itken. Lopulta nukahdan, ja herään 2-4 tunnin yöunien jälkeen taas töihin. Viikonloput muuten sama, mutta työt jää pois. Ei kavereita, ei edes yhtä. Ei ketään kelle puhua. Raha-asiat oon myös…

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 6 kuukautta sitten. Syy: selkeytetty tajunnanvirtaa
• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 6 kuukautta sitten. Syy: Lisäyksiä
• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 6 kuukautta sitten. Syy: lisää avautumista
• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 6 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

On sellanen olo että haluan vaan ampua itteni. Oon mitätön ja en kuulu yhteiskuntaan. Koskaan ei tapahdu mitään hyvää mulle, eikä ikinä ole onnea matkassa.  On vaan pelkkää vastoinkäymisten joukkoa. En oo koskaan onnistunu missään tai saavuttanu mitään. 

Minulla on iteroitu Temesta lääkitys, jonka ennen sain hakea aina 40 päivän välein. Nyt lääkäri oli tehnyt muutoksen siihen, eikä sanonut minulle mitään. Nyt saan hakea lääkkeen 90 päivän välein, mutta lääke on nyt minulta loppu ja oletetaan että minä pärjäisin nyt 50 päivää ilman lääkettä. On tämä terveydenhuolto systeemi…

Eli minun.  Minut pahoinpideltiin vapaalla ollessani parisen viikkoa takaperin. Ensin en ollut moksiskaan, sitten poliisikuulustelun ja tunnistusrivistön tunnistuksen tehtyäni iski pelkotilat päälle. Ruokahaluttomuus. Unettomuus. Kaikki kolahdukset rappukäytävässä. Kellariin meneminen. Koirille turhaan räyhääminen. Alkoikin pelottaa, että Se Pahoinpitelijä tulee oven taakse ja yrittää väkisin asuntooni. Kostaa. Jääkiekkomailan laitoin oven pieleen.  En…

Kovasti pitäisi hoitaa kaikki asiat, mutta kaikki alkanut tuntua enemmän tai vähemmän pakkopullalta. On enimmäkseen epäonnistunut olo ja välillä jopa toivoton. Vinkkejä jaksamiseen?