Olen 26-vuotias nainen ja mieheni samanikäinen, perusterve pariskunta. Olemme yrittäneet lasta yli vuoden ja haimme juuri tutkimuksiin julkiselle puolelle. Tuntuu, että ”pää” ja ajatukset leviää tämän asian kanssa, lähipiiristä tulee jatkuvasti lapsiuutisia. Ei ole ketään kenelle voisin jakaa ja purkaa ajatuksiani ja kokemustani.

Hei, täällä samankaltaisia kokemuksia. Olen 27 vuotias ja mieheni vuoden vanhempi. Meillä on alla yksi keskenmeno yli vuosi sitten. Keskenmenon jälkeen raskaus ei vain millään ala. Olemme käyneet lapsettomuustutkimuksissa ja mitään vikaa ei ole löytynyt. Ensimmäinen raskaus alkoi muutaman kuukauden yrityksen jälkeen.

Hoitoihin pääsyn esteenä on minun painoni, pitäisi saada 7 kiloa pudotettua että pääsisimme hoitoihin. Eniten ärsyttää että paino on kertynyt vielä raskauden aikana ja keskenmenon jälkeisen alamäen vuoksi.

Lähipiirin jatkuvat vauvauutiset saavat joka kerta aikaan kunnon romahduksen. Täälläkin tuntuu että pää hajoaa. Itse olen pystynyt puhumaan joillekin lähipiirissäni, mutta kun he eivät ole kokeneet vastaavaa niin eivät voi ymmärtää. Kommentit että ajattele positiivisemmin ja älä stressaa ei paljon mieltä lämmitä.

Olen välillä miettinyt että jos pitäisi taukoa yrittämisestä ja käyttäisi ehkäisyä, kun tuntuu että henkinen jaksaminen murenee kuukausi kuukaudelta. Mutta sekin tuntuisi ajan haaskaukselta.

Välillä saan itseni tsempattua parempaan mielentilaan, mutta seuraavat vauvauutiset saavat aina mielialan murenemaan.

Täällä myös yksi 26-vuotias pariskunta. Lapsettomuutta takana 1v 8kk. Matkalle mahtunut kolme kemiallista raskautta ja yksi kohdunulkoinen raskaus joka päädyttiin leikkaamaan. Menetin leikkauksessa toisen munanjohtimeni. Kohdunulkoinen oli kesäkuun lopulla, ja toivun kokemuksesta yhä. Lapsettomuustutkimuksia tehty ja näissä kaikki ok. Koeputkihedelmöitys edessä ensi keväänä, ellei sitä ennen tärppää.

Lapsettomuushoitoihin hakeuduttamme alkuvuodesta oli yllätys, ettei näin nuorille aloitettukaan vuoden yrityksen jälkeen hoitoja. Yritystä pitikin olla takana kaksi vuotta, ennen kuin hoidot aloitetaan. Kuulemma kevyemmät hoidot eivät meidän tapauksessamme ole järkeviä, sillä tutkimuksissa ei löytynyt mitään lapsettomuuden selittävää tekijää, eivätkä ne siten lisää lääkärin mukaan onnistumisen mahdollisuutta luomuna yrittämiseen verrattuna. Tästä syystä siis edessä suoraan koeputkihedelmöitys ellei raskautta kuulu ennen ensi vuotta.

Viimeiset vajaa kaksi vuotta ovat olleet melko raskasta aikaa. Vauvauutisia on tullut vastaan niin ystäväpiirissä kuin työyhteisössä. Joka kerta viiltää sydämestä kuulla vauvauutisia, vaikka olenkin onnellinen heidän puolestaan. Äitiys on suurin haaveeni, ja minulle ei ole elämälle ikinä ollut oikeastaan muita tavoitteita. On raastavaa, kun se suurin ja ainoa iso toiveeni ei toteudu. Mieheni ottaa asian paljon kevyemmin. Hän menee tulee kun on tullakseen asenteella, vaikka toki häntäkin nämä vastoinkäymiset ovat surettaneet. Minulle ei ole lähipiirissä ikäisiäni, joita lapsettomuus olisi koskettanut. Voin puhua asiasta ystävilleni, mutta tuntuu etten saa silti kaipaamaani tukea. Juurikin näitä rentoudu, älä stressaa kommentteja tulee paljon.

Raskasta on kerätä aina menkkojen jälkeen musertunut mieli kokoon ja positiiviseksi kohti uutta yritystä. Tuntuu, että elämä on viimeiset vajaa kaksi vuotta mennyt eteenpäin kierron pituisissa sykleissä. Ensin tulee masentuminen ja suru alkaneista menkoista, sitten pitää taas kasata toiveikkuuden rippeet kasaan uutta yritystä kohti. Sitten loppu kierrosta jännitystä onko tärpännyt, kunnes sama sykli alkaa taas alusta.

Hei, kiva että kerroit teidän tarinanne. Kuulostaa kyllä todella oudolta, että hoitoihin pääsyä varten pitää odottaa kaksi vuotta. Itse olen siis 27 ja meille ei mitään tuollaista sanottu. Ajan laskeminen kylläkin aloitettiin uudestaan viimeisimmästä raskaudesta. En kyllä tiedä miten kohdun ulkoinen raskaus, vaikuttaako se. Mihin sairaalaan pyritte hoitoihin? Itse olisin TYKSiin menossa.

Meillä ei myöskään ole tutkimuksissa mitään löytynyt, mutta alustavasti kyllä puhuttiin ensin inseminaatioista. Eli ei oltaisi menossa suoraan koeputkihedelmöitykseen. Voiko käytänteissä oikeasti olla noin isoja eroja?

Kuvailemasi tuntemukset kuulostavat ihan samalta mitä itsekin koen. Äitiys on aina ollut ainoa ja suurin haaveeni elämälle, ja nyt se ei tunnu millään onnistuvan. Kaikki muut tuntuvat saavan vauvoja sormia napsauttamalla ja osa jopa vahingossa niitä haluamatta.

Itselläkin elämä tuntuu olevan täysin kuukautiskierron rytmittämää vuoristorataa. Tällä hetkellä vaikuttaisi taas menkat olevan alkamassa, joten pohjamudissa ollaan. Joka kierto sitä kuitenkin saa itsensä tsempattua taas uskomaan uudestaan.

Ryhmäkeskustelujen palautekysely auki!✨

Mikä Simpukan ja Helminauhan ryhmäkeskusteluissa Tukinet-alustalla toimii? Missä olisi parantamisen varaa? Mitä toivoisit jatkossa? Toivomme sinulta palautetta ryhmäkeskusteluista 💛

Kyselyyn vastataan nimettömästi. Vastaaminen vie noin 5 minuuttia. Kysely on avoinna 13.12.2023-14.1.2024.

Linkki palautekyselyyn:
https://q.surveypal.com/Palaute_Simpukan_Ryhmakeskustelu_Tukinet

Muistutus vertaiskeskustelujen palautekyselystä! ⭐

Mikä Simpukan ja Helminauhan ryhmäkeskusteluissa Tukinet-alustalla toimii? Missä olisi parantamisen varaa? Mitä toivoisit jatkossa? Toivomme sinulta palautetta ryhmäkeskusteluista 💛

Kyselyyn vastataan nimettömästi. Vastaaminen vie noin 5 minuuttia. Kysely on avoinna 13.12.2023-14.1.2024.

Linkki palautekyselyyn:
https://q.surveypal.com/Palaute_Simpukan_Ryhmakeskustelu_Tukinet

Hei!

Täällä reilu 4 lapsetonta vuotta takana. Olen kohta 24. Minulla on endriometroosi ja kilppariarvot matalat. Saatiin myös reilu vuosi sitten viimein lapsettomuus tutkimuksiin julkiselle lähetä. Hankalan elämän tilanteen vuoksi, vaan nyt on kohdun ultraunsen jne. jälkeinen käynti venynyt. Jännittää kauheasti varata seuraava aika, kun valmiiksi surullinen olo näistä vuosista. Oon aina toivonut lasta ja nyt alkaisi olla elämän tilanne oikea, mutta sitä ei vaan tunne tulevan. Mielelläni entisestä liitosta lapsia, joten vika todennäköisesti minussa. Vaikka meillä suvussa tosi iso lapsia perheitä ja itselläkin neljä sisarusta, mutta itse on selkeästi saanut tässä lotossa huonommat nappulat. Toivon lasta todella paljon mieheni kanssa, mutta tuntuu vain vuodet vierivät ja tyhjä syli olevan. Taustalla yksi tosi nuorena tehty abortti, jota kadun todella paljon. Sen jälkeen ei oo ikinä enään tärpännyt. Toivottavasti vielä saan kokea oman lapsen kasvattamisen.

Voimia kaikille samanlaisissa tilanteissa painiville!