Ensimmäisen lapsen toive
Olen 30-vuotias nainen, mieheni 29-v. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 9 vuotta, ja itse olen melkein tämän koko ajan haaveillut lapsesta. Mieheni sen sijaan ei ole ollut valmis isäksi ennen kuin vasta n. 8kk sitten ilmoitti että nyt olisi siihen valmis, hän halusi ensin edistää uraansa ja muutenkin elämäntilannetta. Iso helpotus minulle oli toki sekin että mieheni lopulta oli asiaan valmis. No nyt olemme yrittäneet 8 kk ajan toistaiseksi onnistumatta, sellainen vaikutelma on että mieheni taisi kuvitella tämän tapahtuvan nopeammin. Lapsitoive on suurin toiveeni elämässä tällä hetkellä. Tiedän toki että vuoden yritys on tavallinen aika, mutta silloin kun yrittää tuntuu aika pitkältä. Joka kuukausi kun menkat alkaa, on hyvin apeaa aikaa. Yleensä siitä tunteesta on noustu ja alkanut uusi toiveikkuuden aika, välillä tosin vaikeaa ajatella mitään muuta tavoitetta arkielämässä kuin raskautuminen. On helppoa sanoa ohjeeksi että ota rennosti ja anna tulla kun tulee, mutta ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Kipeältä tuntuu kun joku kaveri, jonka kanssa en ole asiasta puhunut, tiedustelee miksei jo hankita lasta kun naimisissakin ollaan. Tai kertoo miten helppoa on raskautua ja ihmettelee miksi se on joillekin ”niin vaikeaa”. Myös leveily nopealla hedelmöittymisellä tuntuu pahalta, vaikka ongelma on varmaankin omani (ja toisaalta kertojan tahdikkuuden puute). Toivoisin kuulevani vertaisajatuksia.
Hei.
Olemme mieheni kanssa 31 ja 32, yritystä luomuna takana reilu pari vuotta. Olemme käyneet julkisella tutkimuksissa, mitään syytä ei ole löytynyt. Tyroksiinin syömisen aloitin, kilppariarvo oli vähän pielessä lisääntymistä ajatellen. Luomuna yritystä vielä ehkä tämän vuoden loppuun, sitten aloitetaan hoidot. Itse olisin ollut valmis jo aloittamaan ne, mutta mieheni halusi vielä yrittää. Makaan tätä kirjoittaessa sängyllä lämpötyynyn kanssa kuukautisia kärvistellen. Välillä tuntuu, että menkat ainut muistutus, että minulla edes on kohtu. Se, miksi se ei toimi niinku pitäisi...
Löysin Simpukan lapsettomien lauantain soittolistan, muka voimabiisejä. Itkulista se on.
Heippa, voimia sinne kivitasku! Itsekin noin kuukausi sitten aloitin tyroksiinin (arvot mitättömästi vajaatoiminnan suunnalla, vain raskautumista ajatellen tyroksiini on perusteltu eli kait vähän sama kuin sinulla). Tuntuu hyvältä että voi itse tehdä jotain, joka voi lisätä mahdollisuuksia. Lisäksi olen aloittanut C-vitamiinin käytön 500-1000mg/vrk. Miehelle tehdään sperma-analyysi ensi viikolla yksityisellä ja katsotaan sitten mitkä fiilikset, ehkä jos kovasti henkisesti ahdistaa niin satsataan vielä munatorvien aukiolotutkimukseen. Tavallaan nyt kuitenkin ollaan vasta alkutaipaleella, koska kilpirauhastoimintakin on vasta nyt optimaalinen (huomasin muuten heti ekasta tyroksiinin jälkeisestä kierrosta että luteaalivaiheen pituus näyttää normaalimmalta, en tiedä olisikohan tyroksiini syynä jo näin nopeasti, pitäisi varmaan olla useampi kierto että voisi luotettavammin arvioida). Mutta joo, yhdyntöjä ei oo kyllä nyt ollut muuta kuin hedelmällisen ikkunan aikana, vähän alkaa tuntua työltä nimittäin.
Juu, myö käytiin läpi myös se munatorvien aukiolotutkimus. Itse tutkimus oli odotettua helpompi keissi, mutta sen jälkeinen hartiakipu oli ihan sietämätön, jouduin pitämään saikkupäivän.
Tänään soitin polille, tiedustelin miten se homma alkais, millanen aikataulu. Ollaan päätetty tosiaan miehen kanssa, että vuoden loppuun asti yritetään ja koitetaan yrittää myös sillain tosissaan, että tikutan kierrot kunnolla jne. Hoidot aloitettaisiin lääkärin mukaan ovulaation induktiolla ja inseminaatiolla.
Tyroksiinin lisäksi olen syönyt jo varmaan vai kauemmin vuoden päivät minisunin mama-monivitamiinia, lähinnä foolihapon takia.
Olen alkanut miettiä, että pitää varmaan alkaa varustautumaan siihen ettei lapsia tule saamaan niin ei pettyisi niin suuresti.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 10 kuukautta, 1 viikko sitten. Syy: en haluakaan kirjoittaa tekstiä, olisin halunnut poistaa
Täällä myös toiveita. Kolme vuotta yritystä ja kolme keskenmenoa takana, ei lapsia. Nyt käyty yksityisellä hedelmällisyystutkimuksissa ja odotan vastaanottoaikaa, niin saadaan kuulla, mitä olisi mahdollista tehdä.
Olen jo neljänkympin yli ja pelottaa, että lapsi jää saamatta. AMH 0,9 ja FSH 8,5 enkä tiedä aloitetaanko näillä lukemilla hoitoja. Ferritiini alhainen (vähän yli 20), muut arvot viiterajoissa.
Ärsyttää tuttavien tarinat, että "minullakin on tuttava, joka sai x määrän keskenmenoja ja nyt hänellä on y kappaletta lapsia - ei kannata luovuttaa" tai sitten nämä kannustavat heitot, että "minun kaveri lopetti yrittämisen ja heti tuli raskaaksi, kun lopetti stressaamisen". Puhumattakaan oman ikäisistä, jotka kehuvat omalla hedelmällisyydellään ("heti ekalla kerralla nappasi, en olisi uskonut!").
Hei,
Olen yli 40-vuotias, sopiva isäehdokas tuli ensimmäistä kertaa elämääni reilu vuosi sitten. Ei sitten muuta kuin vihdoin viimein yrittämään lasta, joka on ollut aina toiveeni. Viime hetkillä on elämässä aiemminkin yritetty monenlaisia asioita. Sitä paitsi tulin itse maailmaan ihan viime hetkillä.. No niin, ei ole helppoa tämäkään, jollei vielä käynyt lukijoille selväksi. Ei ole spontaanisti tapahtunut mitään liikettä. Nyt on tarkoitus aloittaa hoidot, jos vain puoliso suostuu. Hän miettii vain taloudelliselta kannalta hoitoja ja se risoo tässä kohtaa. Toisaalta, miksen maksaisi itse kaikki hoitoja, niin sitten ei tarvi pohtia enempää.
Minua kiinnostaa kuulla, Tapadii, mikä on tilanteesi nyt, jos käyt täällä lukemassa viestejä silloin tällöin. Pääsitkö ja menitkö hoitoihin ja oliko AMH- ja FSH-arvosi sopivat hoitoihin tässä samassa iässä mitä itsellänikin?
- Muokattu kirjoittajan toimesta 7 kuukautta, 3 viikkoa sitten. Syy: tekstin selkeyttäminen
Ryhmäkeskustelujen palautekysely auki!✨
Mikä Simpukan ja Helminauhan ryhmäkeskusteluissa Tukinet-alustalla toimii? Missä olisi parantamisen varaa? Mitä toivoisit jatkossa? Toivomme sinulta palautetta ryhmäkeskusteluista 💛
Kyselyyn vastataan nimettömästi. Vastaaminen vie noin 5 minuuttia. Kysely on avoinna 13.12.2023-14.1.2024.
Linkki palautekyselyyn:
https://q.surveypal.com/Palaute_Simpukan_Ryhmakeskustelu_Tukinet
Muistutus vertaiskeskustelujen palautekyselystä! ⭐
Mikä Simpukan ja Helminauhan ryhmäkeskusteluissa Tukinet-alustalla toimii? Missä olisi parantamisen varaa? Mitä toivoisit jatkossa? Toivomme sinulta palautetta ryhmäkeskusteluista 💛
Kyselyyn vastataan nimettömästi. Vastaaminen vie noin 5 minuuttia. Kysely on avoinna 13.12.2023-14.1.2024.
Linkki palautekyselyyn:
https://q.surveypal.com/Palaute_Simpukan_Ryhmakeskustelu_Tukinet
Hei,
olen 40-vuotias nainen ja mieheni kanssa tavanneet 3 vuotta sitten. Olemme olleet hoidoissa 2 vuotta, takana 4 alkion siirtoa ja 2 keskenmenoa. Alkion siirroista kaksi viimeisintä on näyttänyt verikokeissa negatiivista. Omia alkioita pakkasessa 2. Jos ei toivottua tulosta tule niistä, niin todennäköisesti jatketaan lahjasoluilla.
Vaikeinta on arki ja asian käsittely. Ulkoa tulevia ärsykkeitä voi väistellä vain jonkin verran, eikä toisaalta halua lukita maailmaa uloskaan. Mutta ihmisten tahdittomuus loukkaa ja repii aina haavaa auki.
Mitä keinoja teillä on sietää tai käsitellä aihetta, jotta ette murru tällaisissa tilanteissa tai pystytte elämään arjessa mahdollisimman hyvin? Harmittaa ja ahdistaa myös miehen puolesta, joka tietenkin on huolissaan ja tukee aina kun tällaisia tilanteita tulee. Sitä haluaisi olla vahva ja osata käsitellä tilannetta paremmin, koska hoitojenkin osalta pitäisi olla zen ja stressitön 😅
Milliliisa, onko teidän tilanteeseen tullut edistystä tai muutosta? Olisi ihana kuulla mitä sulle kuuluu 🥰