Pakkoajatukset, rikkinäinen levysoitin
Todella pitkään ahdistuneisuudesta kärsineenä ja siitä eroon päässeenä en ihmettele vaikka ahdistunut ihminen miettiikin joskus itsemurhaa. Kävihän tuo aika useinkin mielessä.
Minulle tosin jäi oire joka ihmetyttää: pakkoajatukset jotka liittyvät itsemurhaan. Eniten niissä ihmetyttää se että minä todellakin nautin elämästäni, ei mitään syytä satuttaa itseäni.
Nämä pakkoajatukset voimistuvat ja niitä tulee huomattavasti tiheämmin jos olen ottanut alkoholia. Ja ne lähtevät pois saman tien jos otan tuopin tai kaksi olutta. Elikkä humaltuneena niitä ei tule lainkaan. ”Jälkitauti” onkin sitten kokonaan eri asia. Tuolloin en kykene ajattelemaan yhtikäs mitään järkevää kun päässä takoo: ”haluan pois tästä elämästä”, ”tapan itseni”, ”hirtän itseni”. Nämä ovat vieläpä aina vakiolauseita, aina samoja fraaseja.
Siitä olen täysin varma, etten tule toteuttamaan tällaista. Mutta ihan kohtuuttoman rasittavaahan tuo on.
Lääkityksistä olen hankkiutunut eroon sen verran kauan aikaa sitten ettei kyse ole niiden vieroitusoireista ja laittomia päihteitä en harrasta.
Auttaisi todella paljon jos pääsisin selville siitä mikä tällaisen ilmiön voi aiheuttaa. Voiko kyse olla jostain dopamiinin tai serotoniinin kaltaisesta välittäjäaineesta?
Jos tällaiset itsemurha-ajatukset tulevat mieleesi väkisinkin, miksi ne saavat sinut ahdistumaan?
Sanoit, että olet joskus pyöritellyt mielessäsi itsemurhaa. Voisiko kyse olla siitä, että tiedostamattasi pelkäät itsemurhatoiveiden palaavan mieleesi uudestaan? Usein, kun alamme pelätä joitain ajatuksiamme, nämä kyseiset ajatukset palaavat mieleemme uudelleen ja uudelleen.
Pelko on niin voimakas tunne, että asiat joihin se kohdistuu, tulevat mieleemme usein. Etenkin sellaisina hetkinä, kun meillä on aikaa ajatella asioita. Vietätkö paljon aikaa itseksesi?
Kärsin samasta ongelmasta.
Nuorempana tämä tapahtui, mutta nyt pari päivää sitten joku löi sen taas päälle.
Onnekseni löysin tämän: http://ocdfree.tumblr.com/howtoovercomeintrusivethoughts
Englanniksi tuo on, mutta jos joku haluaa voin suomentaa.
Auttanut tässä paljonkin, mutta edelleen on vaikeaa, mutta hyväksyn sen asian,
että vielä jonkun aikaa voi olla vaikeaa.
Kiitos! Omaan ahdistukseeni kuuluvat pakkoajatukset. Ja ne ilmenevät juuri kuten linkittämässäsi tekstissä kerrotaan: täsmälleen ne asiat, joita eniten pelkään, inhoan tai häpeän, täyttävät mieleni välillä pitkiksi ajoiksi. Omat pelkoni kohdistuvat täysin ylivoimaiseen väkivaltaan, jota en voi mitenkään välttää tai hallita, tulipaloihin ja väärien tekojeni aiheuttamaan häpeään. Parempina aikoina minua vaivaavat harrastuksiini tai seksiin liittyvät mieliteot, jotka eivät jätä mieltäni rauhaan. Etenkin nyt, vaikeassa taloudellisessa tilanteessani, mieliteot korostuneet.
Tuolla chattien maailmassa monet ovat kertoneet minulle ahdistavista ajatuksistaan ja muistoistaan. Olen vähitellen ottanut tavakseni todeta, että minkä eniten haluaa unohtaa, sen varmimmin muistaa. Ajatukseni on siis samansuuntainen edellisessä tekstissä linkitetyn tekstin kanssa. Analyysi, tai sanoisinko että vatvominen, ei auta. Toisaalta en oikein usko, että omaa ajatusmaailmaa voi oikein hallita tahdon voimalla. Siinä on vain yksi ajatus toista vastaan.
Arvelen, että pakkoajatusten rikkinäinen levysoitin voi viedä kaikki voimat. Jos niin ei kuitenkaan ole käynyt, niin ajatuksiin voi vaikuttaa pikemminkin toiminnalla kuin toisilla ajatuksilla. Se ei tarkoita, etteikö vaikeita muistoja pitäisi käsitellä terapiassa, jos terapeutti ja potilas toteavat sen tarpeelliseksi. Toimintaa ja tekemistä ei siis mielestäni pidä käyttää tukahduttamiseen vaan ahdistavan ajatuksen pitämiseen joissain aisoissa.
Oma aseeni pakkoajatuksia vastaan on siis persoonan monitasoisuus ja se, etten näe ajatuksilla ja teoilla radikaalia eroa. Yhtäältä tulee pakkoajatuksia ja toisaalta niitä ajatuksia, joilla yritän hillitä pakkoja. Sitten on vielä sekin osa minua, joka lähtee kävelylle tai remontoimaan, että saisi edes hetken levätä. Kävely muuten ei ole kovin hyvä konsti minulle. Se ei vaadi tarpeeksi keskittymistä. Tai ehkä se on liian kevyttä. Ehkä juoksun rasitus auttaisi paremmin. Liikunta toki sinällään on hyväksi.