Mulla on tuo homofobia edelleen. Hyväksyn homouden, siitä ei ole kyse. Mutta jotenkin kyllä tekee pahaa nähdä kun kaksi samaa sukupuolta olevaan suutelee. Tai jos näen kaksi naista yhdessä, ajattelen, että onkohan noilla lapsia ja miltä lapsista tuntuu, ku n on kaksi äitiä.

Konkreettisesti teen nyt seuraavaa. Kutsun kaksi homoystävääni kyläileen ja hiihtämään enkä oksenna vaikka he suutelisivat toisiaan. Ei mua.
Jos näen kaksi lesboa ja lapsia heidän kanssa, yritän olla ajatettelematta ovatko he hyviä vai huonoja vanhempia.

Kesään mennessä yritän opetella hyväksymään thaimaalaiset marjanpoimijat.
Sitä en tiedä mitä tekisin sille pelolle etten uskalla juurikaan puhua värilliselle ihmiselle. Oletan ettei valkoinen ole väri. Kun olen tämmöinen suoraan puhuja, niin minusta ehkä heidän kanssaan puhuessa voisi nostaa syytteen rasismista. Jos toinen osapuoli on sillä tuulella. Vaikka mie sanon valkoisillekin aika suoraan asiat. Esim jalkapallojoukkueen Ropsin pelaajista voisin opetella puhumaan sivistyneemmin. Vaikka heistä puhunkin vaan itsekseni pelin jälkeen, en katsomossa huutele rasistisia huutoja.

Tutustutaan niihin ihmisiin, joista meillä on ennakkoluuloja. Vain siten voimme selvittää, olimmeko oikeassa luullessamme heistä jotain, vaikkemme tunne heitä.

Koska monesti ennakkoluulot eivät osu oikeaan, ne ovat turhia. Ennakkoluuloja viljellessämme aiheutamme hallaa ennakkoluulojen kohteen lisäksi itsellemme. Jätämme tutustumatta johonkuhun ihmiseen vain siksi, että pidämme omia ennakkoluulojamme tärkeämpänä kuin tätä ihmistä.