Lamauttava ahdistus ja halu kuolla
Olen aikuinen, joka on kärsinyt vuosia ahdistuksesta. Välillä se on niin lamauttavaa, että tuntuu että fyysisesti ei saa henkeä ja aivan kuin puristuisi kasaan.
Koen olevani täysin arvoton ihminen, huono, ruma, lihava ja tarpeeton ihminen, jonka kuolemista ei kukaan edes huomaisi. Jota kukaan ei kaipaa.
Kyllä, minulla on silti parisuhde, joka on kestänyt jo kymmenen vuotta. Välillä on hirveän vaikea yrittää esittää normaalia ihmistä, kun toinen ei ymmärrä yhtään. Joskus harvoin kun päästän esiripun laskemaan niin hän vain kehoittaa reipastumaan. Meillä ei ole seksiä kuin ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, en ymmärrä miksi hän on tämmöisen ihmisen kanssa edes. Epäilen, että hän ei vain osaa olla yksin koska on aina hypännyt suhteesta toiseen ja lähtee vasta kun löytää uuden. Neljä vuotta sitten sain hänet kiinni siitä, että oli tinderissä ja viestitteli muiden kanssa. Tämän jälkeen en ole pystynyt luottamaan ja hän on paljon kännykän ääressä ja joka kerta mietin, että onko sillä taas joku uusi ja kohta se varmaan lähtee. Olen miettinyt paljon itse lähtemistä, mutta en uskalla koska en kelpaa kellekään muulle ja olisin sitten loppuelämäni yksin. Nyt saan edes vähän joskus huomiota..
Olen työelämässä, vihaan työtäni, mutta otan kaikki ylimääräiset työvuorot koska tarvitsen rahaa (olen pahasti velkaantunut )ja työ on ainoa paikka jossa on pakko välillä kasata itsensä toimimaan.
Olen asunut 18v eri paikkakunnalla, kuin mistä olen kotoisin ja nyt olen tänä vuonna päättänyt muuttaa takaisin lapsuuden kaupunkiini. Tämä pelottaa minua vaikka haluan muuttaa, koska pelkään että en enää aikuisiällä löydä kavereita sieltä. Välillä olen miettinyt peruvani muuton, mutta se ei ole enää mahdollista..
Päivittäin voin niin huonosti että googlaan erilaisia itsemurha -tapoja ja haluan vain pois. Haluan kuolla, minä en jaksa enää tätä huonoa oloa.
Hei, miten sä voit just tänään? ihan just tällä hetkellä? nuo ahdistuksen, masennuksen ja kuolemanhalun tunteet on mullekin tuttuja, välillä jokapäiväisiä ja välillä vähemmän. näyttää myös siltä, että ei ne koskaan mene pois. jollain lailla vuosien mittaan sitä vaan sitten on mennyt eteenpäin. ehkä se, että ihan pienissä hetkissä joskus saattaa tuntua toiselta. tulee mieleen, että on sittenkin jotakin mielenkiintoisia asioita, joihin haluaa tutustua. lukea vielä muutaman kirjan. kuunnella vielä muutaman biisin. Sinunkin tekstistäsi tulee mieleen, että ehkä tarvitsisit ja kaipaisit nähdyksi ja kuulluksi tulemista... eikö nykyinen parisuhteesti palvele tuota tarvettasi? vai onko esteenä nuo omat arvottomuuden ajatukset? no tässä toisen ahdistuneen pohdintoja, mut jostain syystä sun teksti resonoi.
Hei!
Kiitos viestistä ☺️
Tänään just nyt on lähinnä tosi väsynyt olo. Välillä on hyviä päiviä ja välillä on tosi huonoja päiviä. Sitten on semmosia siltä väliltä olevia kun mikään ei tunnu miltään. Pahoina päivinä saan lohtua lähinnä siitä, että suunnittelen miten kuolisin 😔 Minulla on kuitenkin koira, jolle olen sen pentuna ottaessa luvannut että hoidan. Koira toki on jo 13v että sitä päivää odotellessa, että hänestä aika jättää..
Parisuhteen puolella tein ratkaisun ja sanoin haluavani erota, siitä on nyt kolme viikkoa. Tiedän sen tarkoittavan sitä, että lienen yksin lopun elämäni mutta en halunnut enää olla suhteessa, jossa en halua olla. Jos toisen kosketus ahdistaa ja toivot kokoajan että hän ei tule lähelle, niin ei siinä liene mitään järkeä.
Mä oon tosiaan semmonen hyvin hajuton ja mauton ihminen, joka jää yleensä aina muiden varjoon taka-alalle. Olisi ihanaa jos joku joskus huomaisi minutkin..
Miten sinä voit?
Koira on hyvä olla olemassa. <3 Sori, kun katosin. Arki vie. Millainen tilanne sinulla on tällä hetkellä?
Aloittajan viesti oli kyllä kun olisi omasta elämästään lukenut.
Myös meillä parisuhde lopulta päättyi eroon koska tunsin oloni niin arvottomaksi ja inhottavaksi. Mies löysikin samantien uuden ja paremman naisen joka vain vahvisti tietoani siitä etten koskaan ole riittävän hyvä kenellekään.
Myös töissä tuntuu etten enää osaa mitään ja olen siellä vain viemässä jonkun toisen osaavamman henkilön työpaikan. Työpaikan vaihtokin tuntuu mahottomalta kun osaamista ei ole mistään riittävästi.
Ehkä kannattaisi vain poistua ja jättää eläminen niille jotka siitä osaa nauttiakin.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 1 kuukausi, 3 viikkoa sitten. Syy: kirjoitusvirhe