kun haluaa kuolla

kun haluaa kuolla

Käyttäjä tirppis aloittanut aikaan 16.02.2013 klo 20:24 kohteessa Ryhmächattejä koskevat keskustelut
Käyttäjä tirppis kirjoittanut 16.02.2013 klo 20:24

miten tästä jaksaa jatkaa elämää eteenpäin ? kärsin mieheni pettämisestä, valehtelusta, kaikki tuli puun takaa, vakuutti suhteen olevan ohi vuosi meni taas uudestaan sama rumba jatkui. sain pahat ahdistuneisuus, paniikkikohtauksia, työ kärsii, sairaslomia, ja nyt masennus vaivaa.. en osaa puhua lääkäri suositteli psykologille, en halua puhua, miten ventovieras ihminen saisi minut tästä suosta nostettua ? olen niin masentunut, etten aina jaksa edes sängystä nousta, en koe enää elämän iloa, en nauti tästä elämästä. etsin syitä itsestäni ja ajattelen että kaikki on minun vikani, ja ansaitsen kuolla. se olisi niin paljon helpompaa minulle, ei enää tätä jumalatonta tuskaa, kipua sisällä, ei enää näitä itkuisia olotiloja, olisin poissa,saisin levon ikuisen. olen itsekäs tiedän sen kun ajattelen tälläistä, mutta en enää välitä. aina pistänyt muut edellen itsäni ja nyt ajattelen vain itseäni. muut selviävät, minä en . … enkä enää jaksa edes yrittää, en jaksa uskoa sanoihin että aika parantaa jne. paskat. minä haluan kuolla ja odotan vain sopivaa ajankohtaa… sillä sitten on minun hyvä olla. tiedän sen.

Käyttäjä Dweia kirjoittanut 16.02.2013 klo 22:26

Aamen. Sit saisi kauan kaivatun rauhan. Olen yrittänyt itsemurhaa ja olikin ihan hiuskarvan varassa, että jäin henkiin. Vielä suurempi ihme oli, että mitään aivovaurioota ei tullut. Siitä päivästä kun koomasta heräsin, olen surrut sitä, että en kuollut. Terapiassa eilen sanoin, että haluan ehdottomasti kuolla. Olen ollut tästä syystä myös mielisairaalassa, mutta mitä ihmettä se auttaa? Ei niillä ole tarjota minulle mitään. Ainut, mitä murehdin, on rakkaat kissani. Kyllä, olen itsekäs, mutta sitä en olekaan koskaan ennen elämässäni ollut. Kukaan ei näe tuskaani, kaikki vähättelevät sitä. Rauhan saan, kun kuolen. Sitä tilaisuutta odotan.

Käyttäjä degard kirjoittanut 16.02.2013 klo 23:24

Kuulostaa aika tutulta tuo sinun teksti. Olen itse ajat sitten lakannut välittämästä muista ja siitä mitä he ajattelivat jos olisin kuollut. Pystyisin helposti tekemään sen perheelleni.

Olen pari kertaa käynyt lähellä kuolemaa, mutta olen silloin juuri huomannut elämän kauneuden. Ne asiat joita arvostaa palaa mieleen.

Mielestäni on mukavaa käydä juttelemassa jollekkin, se auttaa vaikka mitään uutta asioihin ei tule.

Haluasin myöntään itselleni, että pahin on jo yli sillä oireeni ovat vähentyneet huomattavasti. Mutta joskus masennus vie taas voiton. Olen kuitenkin päättänyt, että en koskaan jää sängyn pohjalle, vaan yritän elää kaikista peloistani huolimatta. Yritän omalla tavallani ja joskus olen nähnyt jopa iloisia päiviä, joskus olen mennyt nukkumaan hymy suin. Mutta vastoinkäymiset tuntuvat niin pahalta. Itsemurha ajatukset valtaavat pään ja maailma romahtaa. Mutta olen vielä elossa 🙂

Minulla masennus johtuu enimmäkseen, ettei elämäni ole omanlaista. Haluan asioita joita minulla ei ole. Yritän kuitenkin hommata näitä elämääni. Vastoinkäymisiä on paljon, mutta en ole luovuttanut vielä. Koita sinäkin tehdä elämästäsi omanlaisesi. Tee niinkuin itse haluat. Koe sitä mitä itse haluat. Lähde etsimään intohimoasi. Koita olla välittämättä ahdistuksesta, se on ainakin minulla auttanut. Yksi asia mikä auttaa vielä on aika. Minulla masennusta ja ahdistusta on kestänyt jo vuoden, mutta olen jo paremman puolella.

Käyttäjä tirppis kirjoittanut 17.02.2013 klo 16:50

en näe päivänvaloa, en koe elämässä enää mitään hyvää. ja olen todella sitä mieltä ettei paikkani enää tässä maailmassa ole. olisi kaikille niin paljon helpompaa kun minua ja tätä masennusta/ahdistuneisuutta ei olisi enää. tätä on kestänyt yli vuoden, kävin juttelemassa, paskat se mitään auttanut. nyt olen senkin lopettanut kun en koe saavani siitä enää mitään. ei tätä olotilaa kukaan muu voikkaan ymmärtää ja on helppo sanoa että nouse ylös ja ryhdistädy kun ei se vaan niin mene. ja kuinka houkuttelevalta ajatus pois pääsystä tänään taas tuntuu. en kadu koskaan tätä tekoa ja kyllähän sitten jäljelle jääneet vaan pärjäävät ja oppivat elämään tämän kanssa, minä saan nyt olla se itsekäs ja tehdä elämälleni mitä haluan, on se sitten vaikka kuolema. sillä se on keino päästä tästä pahasta kivusta ja tuskasta eroon.

Käyttäjä Dweia kirjoittanut 17.02.2013 klo 18:27

tirppis

Koen ihan samoin. Minun ei kuulu olla täällä. Ei ole mitään mielekästä miksi tätä jatkaa. Muille pystyn tekämään tämän kyllä. Joo, olen itsekäs, mutta kyllä he selviävät. En näe miksi tätä paskaa pitää enää yhtään jatkaa. Kissani huolettavat minua ja heti, kun olen testamentannut ne tai lopettanut ne, on minun vuoroni. Olen niin monta kertaa yrittänyt uskoa elämän kauneuteen ja niin monta kertaa pettynyt. Enää en aio pettyä.

Käyttäjä Dweia kirjoittanut 25.02.2013 klo 14:45

Vielköhän tirppis on hengissä?