Heippa
En kyllä ole sielunkumppanisi sillä meillä menee eukon kanssa kivasti
tälläkin alalla tosin olen eukolle sanonut että et ikinä minua pysty pitämään
tyytyväisenä ja minä elän aina puutteessa mutta olen onnellinen jos kohtuulisesti
pystyt pitämään onnellisena sillä seksi on upeata kun kumpikin toista rakastaa
ja haluaa.
Mutta olen kuullut vastaavia asioita kuin sinulla.
Mutta kysyisin sinulta miksi olit alistetussa / väkivaltaisessa suhteessa 10 vuotta ???
Sillä toisen alistavassa / väkivaltaisessa suhteessa kyllä pitäisi hakea apua
tai lähteä pois.
Kuinkas nyt olet jaksanut ???
Kaunista syksyä sinulle

Hei! Minulla on kokemusta seksuaaliseta hyväksi käytöstä mutta se hyväksikäyttö ei tullut parisuhteessa vaan isäni teki sen. Minulla on edelleen vaikea puhua siitä ja olen yrittänyt vain unohtaa asian, mutta olen huomannut että se asia vaivaa ja seuraa vain minua. Isäni sai siitä tuomion ja kärsi sen mutta silti tuntuu ettei hän ymmärrä kuitenkaan mitä teki nuorelle tytölle. Elän onnellista parisuhdetta.. minulla on töitä ja lapsi mutta tunnen etten silti ole täysin kunnossa.. Itkeskelen paljon ja olen masentunut vaikka pitäisi olla iloinen et asiat ovat nyt hyvin.
En ole pystynyt kertomaan asiasta puolisolleni.. jotenkin kai hävettää ja pelkään.. En tiedä mitä tekisin.

nainen 87 kirjoitti 18.1.2012 20:14

Hei! Minulla on kokemusta seksuaaliseta hyväksi käytöstä mutta se hyväksikäyttö ei tullut parisuhteessa vaan isäni teki sen. Minulla on edelleen vaikea puhua siitä ja olen yrittänyt vain unohtaa asian, mutta olen huomannut että se asia vaivaa ja seuraa vain minua. Isäni sai siitä tuomion ja kärsi sen mutta silti tuntuu ettei hän ymmärrä kuitenkaan mitä teki nuorelle tytölle. Elän onnellista parisuhdetta.. minulla on töitä ja lapsi mutta tunnen etten silti ole täysin kunnossa.. Itkeskelen paljon ja olen masentunut vaikka pitäisi olla iloinen et asiat ovat nyt hyvin.
En ole pystynyt kertomaan asiasta puolisolleni.. jotenkin kai hävettää ja pelkään.. En tiedä mitä tekisin.

Minun isäni ei sitä muista - olin kapaloiän ja alle kouluiän välillä, ei tunnusta jos muistaa.
Omalla tavallaan on tapahtuneen myöntänyt, mutta asiaa ei voi suoraan tarttuen käsitellä. Tuo kokemus, että joku perus-lego-ydinpalikka ihmisyydestä ja minuudesta on vielä kateissa, ja voi olla että jääkin kateisiin, ja on vaan hyväksyttävä tietty 'vajaus' elämässä, kun terapiaa asian tiimoilta sain 3 vuotta joka päättyi juuri vaiheeseen jossa tunnelukot alkoivat aueta mutta jotenkin piti itsensä kursia kokoon kun Kelan säätämä 3v maximiaika tuli täyteen. 5 vuotta Kelan säännösten mukaan oltava terapioidenvälillä ennenkuin saa tukea terapian jatkamiseen. Ja sekin on anottava joka vuosi vuosi kerrallaan,lääkäriltä tarvitaan B-lausunto jossa hän perustelee miksi terapia on tarpeellinen.

Hei nainen87, jos et tiedä sellaisesta kuin Delfins niin googleta ja hakeudu sitä kautta aluksi vaikka puhelimitse yhteyteen, hyväksikäyttö on todella kuin syvä 'railo' - en tiedä onko oikea sana kuvaamaan - sielussa. Todella vaikea tavoiteltava joka voi viedä vuosia saavuttaa syvä tasapaino asian suhteen.

Minulla hyväksikäytön kokemus juontuu ala-asteelle, jossa rehtorina toimi pahasti sairas henkilö. Jouduin kyseisen rehtorin lähentelyn kohteeksi. Tarkkaa muistikuvaa tapahtuneesta minulla ei ole ja tuon asian unohdin pitkäksi aikaa. Muistan vaan pahan oloni, kuinka en uskaltanut asiasta kertoa äidilleni yrityksistä huolimatta, inhoni kyseistä ihmistä kohtaan ja pelon. 😞

Minullakin on kokemuksia. Isosiskoni avopuoliso käytti usein hyväksi. Siitä on jäänyt pahat arvet ja nyt aikuisena en siedä mitään läheisyyttä. Jos joku yrittää koskea niin tulee kauhea paniikki ja revin itseni pois tilanteesta. Vaikeinta on varmaankin se, kun joku läheinen, johon luulit luottavasi, käyttää hyväksi. Sitä on erittäin vaikea käsitellä eikä traumasta varmaankaan koskaan pääse kokonaan eroon.