Moi Kathy! Mulla on hyviä uutisia: Voi selviytyä!🙂 mua on käytetty hyväks 15-vuotiaaks asti mut ku yläaste loppu,ni muutin pois kotipaikkakunnalta.välille mahtuu _paljon_ tapahtumia,muttanäin lyhyesti,elin kaks vuotta kuluttavaa elämää,join,polton Vihasin kaikkia ja itseäni etenkin,17-vuotiaana sain Jumalan armosta silloisen poikaystäväni kanssa oppia tuntemaan Jeesuksen,joka paransi sisimpäni haavoja ja rakastaen Auttoi eteenpäin.18-v menimme naimisiin,saimme 3 lasta,toisen lapsen jälkeen sairastuin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön,jonka pahimmat oireet ovat ahdistuksen tunne ja masennus.viime syksynä sain rohkeuden kertoa vanhemmille hyväksikäytöstä ja tekijästä joka oli siis oma veli!vanhemmat järkyttyi mutta koska veljeni on lisäksi narsisti ja äärettömän etevä manipuloimaan,on hän saanut vanhemmat puolelleen.mutta en syytä heitä siitä,olen kuitenkin tullut huomaamaan että ihmiset pettävät ja jättävät mutta Jeesus pysyy aina kanssani ja lohduttaa kun on vaikeaa,johdattaa kun en osaa kulkea ja rakastaa kun koen yksinäisyyttä,tuo rauhan ja turvan.päivän kerrallaan mennään,elämä on,tuskinpa vaihtaisin taakkaani kenenkään toisen taakkaani.kyllä säkin saat elämästä kiinnija tulet kokemaan onnea ja iloa.elämä on lahja ja ainukertainen,sun elämä.tee hyviä valintoja niinsaat nauttia vanhuuteen asti niistä!🙂 joudun muuten minäkin syödä lääkkeitä koko elämäni,mutta otan asian niin,että onneksi on apua saatavilla!🙂 voimia ja jaksamista!🙂

Voi selviytyä! Voimia prosessiin, sitä tarvitaan! Oman selviytymisprosessin alkamisesta on ensi vuonna 10v aikaa. Siis siitä hetkestä kun päätin pistää stopin hyväksikäytölle ja puhua jollekin. En tiennyt millaisen prosessin ja jopa voisin sanoa Pandoran lippaan se aukaisisi, mutten enää kestänyt kantaa sitä taakkaa itse. Vaihtoehtoja oli kaksi: kuolema tai jollekin avautuminen. 12v murrosikäiselle likalle aika rankka päätös näin jälkeen päin ajatellen.

Matkaan on mahtunut monenlaista vaihetta: itseinhoa, itsemurhayrityksiä, paniikki- ja masennusjaksoja sekaisin onnenhetkienkin kanssa. Ihan viimeisin päätös oli kohta 1,5v sitten ottaa etäisyyttä kaikkeen ja lähteä ulkomaille. Täällä ollessani olen eheytynyt ja tullut siihen lopputulokseen että vihaamalla en voita mitään. Olen henkisesti antanut anteeksi hyväksikäyttäjälleni. Unohtaa en voi enkä ymmärtää, mutta viha on poissa. Isäni kuuli vasta pari kuukautta sitten mitä minulle lapsuudessani tapahtui. Hänelle se oli mielettömän rankkaa kuultavaa, ja hän on nyt saman prosessin alussa jota minä olen käynyt 10v. Toivon vain että isälläni se ei veisi yhtä kauaa..

Jälkiä jättämättä tämä kaikki ei toki kuitenkaan ole tapahtunut. Olen epävarma, pelkään luottaa ihmisiin ja etenkin miehiin miettien aina motiiveja jos joku onkin mulle mukava. Ajoittaisia oman kehon inhoamisia on vieläkin, mutta siihen pitää vain oppia näkemään itsensä kauniina kaikesta huolimatta. Tärkeintä on muistaa ettei se missään nimessä ollut sun tai ulkonäkösi syy että sun viattomuuteesi on kajottu! Muista se, niin pääset pitkälle! GOOD LUCK 🌻🙂🌻

On olemassa vertaistukea... samaa kokeneiden kanssa voi kokea ymmärretyksi tulemista ja saa tukea hyväksikäytöstä selviämiseen.
Kannattaa tutustua sivustoon
http://www.sininentuki.info/foorumi/index.php

Hei!

Seksuaalisesta hyväksikäytöstä aiheutuu uhrille monia seurauksia, joista hän kärsii vielä pitkään, jollei hän saa apua. Oireina ovat muun muassa ahdistuksen ja vihan tunteet, pelot, syömis- ja uniongelmat jne. Näistä aiheista on tulossa liveryhmä ensi viikon torstaina 14.3.13 klo 16 - 18, jossa on teemana Seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö - tukea uhrille. Ryhmä on siis tarkoitettu nimenomaan seksuaalista väkivaltaa kokeneille. Liveryhmässä tukihenkilöinä toimii kolme Välitä!-hankkeen (seksuaaliväkivaltatyön verkostohanke) työntekijää.

Tulkaa mukaan rohkeasti keskustelemaan!

Lämpimin terveisin
Enni, Välitä-hankkeesta🙂