Heippa
Kuinkas onnellisia te muuten olette???
Niin meitä ihmisiä on monen laisia mutta yritä puhua asioista ja kertoa puolisolle
mitkä asiat haluaisit tehdä toisin ja mitä haluaisit että puolisosi tekisi / sanoisi??!!
Mutta toiset ihmiset on vaan sellaisia että ne ei vaan halua puhua mainitsemista asioista.
Mut yleensä ne on miehiä jotka ei puhu.
kaunista alku vuotta sinulle

Luke kirjoitti 30.1.2011 12:12

luke.30.1.2011. Kertokaa mitä voisin tehdä olemme avoliitossa 13 vuotta ei lapsia kaksi aikuista,meidän perhe.jo alusta alkaen olen sen huomannut et minä olen se joka tarvitsee enemmän läheisyyttä,hellyyttä,sexsiä puhumista ja sitä et sanoo esim.rakastan sinua.rakastan häntä ja hän on minulle kaikkein tärkein ihminen,siksi varmaan tuntuu pahalta kun kaikki on aneltava toiselta läheisyys,hellyys,sexsi.ja kun joskus kuulis et vaimo sanois ensin rakastan sinua.

tämmöistä tuo on meilläkin, mutta silti tiedän, että vaimoni rakastaa minua, kaikki eivät vain sitä tosiaan sano.
nm. 21 v. naimisissa

Sinä siis rakastat 🙂👍. Rakastaako vaimosi sinua? Ilmaiseeko hän sen jollakin tavalla? Pitää huolta? Muistaa jotenkin? Nauttiiko seksistä? Nauttiiko siitä että ilmaiset tunteesi? Jos hän kommunikoi eri tavalla, niin eikös se riitä. Ja pientä oppimista puolin ja toisin....

Jos taas epäilet koko rakkautta tee koe. Pidättäydy omasta huomioimisestasi. Älä kosketa, älä sano, älä anele... jos se ei aiheuta "heräämistä" tai muutosta voi olla enemmästä kyse. Ja siitähän kannattaa sitten puhua ääneen.

Voisiko olla että sanasi ja tekosi ovat kärsineet inflaation? Tarkoitan vaan että jos on koko ajan hokemassa tai hellittelemässä, niin kyllähän se voi kyllästyttää jotakin. Minä itse pidän hellittelystä yms. eikä sitä mielestäni voi olla liikaa :0) Kaikki me ollaan kuitenkin erilaisia. Kokeileppa joskus viikon taukoa ja katso miten vaimosi reagoi.

Hei!

Olen Mepan kanssa samaa mieltä: hellyyttä ei ole koskaan liikaa. Mutta...

Sinuna kuitenkin lakkaisin anelemasta. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Kaikki hellyydenosoitukset, mitä ikinä keksitkin, tee vain siksi että itse haluat niitä antaa, älä odota vastausta. Kuulostaa kornilta, mutta pyyteettömyys vaan on jotenkin jutun juoni. Jos toinen huomaa sinun haluavan teollasi jotain, voi siitä tulla vallan välikappale.

Olen joskus lukenut tälläisen fraasin jostain: rakkaus kestää 1000 päivää, sen jälken parisuhteessa alkaa valtataistelu.

En pystynyt koskaan sanomaan ääneen ex-miehelleni, että rakastan häntä, vaikka tunsinkin rakastavani häntä. Olisin tuntenut itseni liian avoimeksi ja haavoittuvaksi, jos olisin sanonut nuo maagiset sanat. Voi olla, että eletty lapsuus on vaikuttanut siihen, että en pystynyt puhumaan tunteistani ääneen hänelle. Koin hänen kyselynsä painostavana. Hän ei halunnut minulta hellyyttä eikä läheisyyttä, minä kyllä kerjäsin niitä häneltä. Toivoin, että hän ymmärtäisi minun osoittavan rakkauttani kun tulen hänen lähelleen, mutta ehkä hän koki lähestymiseni puolestaan tungettelevana, kun en kerran puhumisen kautta vastannut hänen tarpeisiinsa. Olen ajatellut, että koska hän halusi olla omissa oloissaan, niin en siksi voinut sanoa hänelle ääneen rakastavani häntä. Tai ehkä jonkun toisen kanssa noiden maagisten sanojen sanominen onnistuisi luontevammin.

Olisipa minulla ollut tuollainen mies, millaiseksi kuvailet itseäsi, sinussa ei kyllä ole mitään vikaa!

Minä huomasin, että mieheni myös valitteli, että aina arvostelen häntä. Mutta ilmaisin rakkauttani käytännön teoilla.

Nainen saattaa jättää ilmaisematta rakkautta jos kokee, että mies ei esim osallistu kotitöihin. Mutta uskon, että sinä olet osallistuva mies.

Minäkin suosittelisin, että keskityt viikoksi pariksi keskittymällä huolehtimaan ja välittämään itsestäsi (niin oma aikasi ei ainakaan mene hukkaan) vähennät huomiotasi. Jos ei mitään reaktiota kuulu, todella kannattaa ottaa puheeksi.

En ole itse saavuttanut noin pitkää suhdetta kuin sinulla, joten olen huono ehkä sanomaan, mutta toivon, että jotain uudistusta ja piristystä löytäisitte sitten, ettei tarttisi luovuttaa jos ei ole välttämätöntä.

Se on varmaan tosi vaikeaa monen vuoden jälkeen ajatella mitään eroa, kun itse olin vaan 2 vuotta yhdessä niin olen todella todella paskana siitä että kaikki päättyi. Mutta tosiaan en varmaankaan ole siis viisain neuvomaan enempiä.

Olen ollut lähes vuoden kumppanini kanssa, ja olemme muuttaneet asumaan yhteen. Meillä tulee yhteenotto siitä syystä kun perään häneltä jotain näyttöä rakkaudesta ja yhteenkuuluvaisuudesta. Tyhmää minun puolelta kun hän sanoi ettei lupaa minulle muuta kuin että maksaa asumis kulut, ettei aio mennä kihloihin, eikä naimisiin ja ei lepertele eikä liian suurta numeroa tee yhteisasumisesta. Minä taas olen sellainen että kehun ja ihailen sanoen sen ääneenkin, johon hän yleensä sanoo että älä viitsi, eihän tuo pidä paikkaansa. Ikäänkuin häntä ei sais kehua, eikä ihailla.
Leikin varjolla sitten kiusoittelen ja kehun. Kuinka kauan jaksan tällaista yksipuolista hyvän jakamista niin en tiedä.
Rakkaus lisääntyy kun sitä antaa pois, niinkuin kaikki muukin hyvä!
Jaksan nyt vielä kun olen itseriittoinen siten etten tarvitse kenenkään vakuutuksia ihmisarvostani.

Luke 16.1.2011 Hei ja tosi paljon kiitoksia kaikille hyvistä neuvoista ja ajatuksista,minä ainakin haluan taistella tämän suhteen puolesta vaik monesti tuntuu et joutuu yksin taistelemaan en tiedä olenko liian riippuvainen hänestä ja alistun kaikkeen anelen rakkautta,hellyyttä,sexsiä.ja monesti tuntuu et riitatilanteissa pyydän anteeksi vaik ei olis syytäkään.sitäkin toivois joskus et toinen pyytäis anteeksi.voi kun saisin häneen sellaisen yhteyden jossa voitas puhua näistä asioista.elämä olis paljon helpompaa.

Minä kerjäsin mieheltäni aina uudestaan niin kuin uskollinen koira sanattomasti hellyyttä ja syliin pääsyä. Kauan sitä aikaa kestikin. Lopulta tajusin, että en tule sitä koskaan saamaan. Siinä oli sitten mies varmaan ihmeissään, että miten tilanne muuttui erilaiseksi sen jälkeen, kun minä huomasin kyseisen asian. Hän kun oli vain paistatellut suosion valokeilassa tarvitsematta tehdä itse mitään. Nyt hän on sitten ex-mieheni. Tietysti kaikilla asioilla on kaksi puolta niin kuin kolikollakin on. Tilanteeseemme vaikutti myös se, että nukuimme eri huoneissa viimeiset kymmenen vuotta. Hän sanoi vasta paljon myöhemmin, että hän loukkaantui sydänjuuriaan myöten siitä, että siirryin aikoinaan eri huoneeseen nukkumaan raskauspahoinvoinnin takia. Miksi hän ei sitä minulle sanonut silloin, kaikki tuntui olevan hyvin. Siinäpä se on, että meidän pitäisi puhua tunteistamme silloin, kun ne ovat ajankohtaisia.