Yksinhuoltajan elämää ja kriisejä
Hei. Olen 23- vuotias 2-vuotiaan pojan totaaliyksinhuoltaja, ollut alusta asti. Pärjäämme hyvin, vaikka vauva-aika olikin raskasta, kun meillä on vielä iso koirakin ulkoilutettavana joka päivä.
Tutustuin viime joulukuussa mieheen jonka kanssa seurustelin tähän päivään asti. Muutin 3 kuukautta sitten Turkuun. Tarkoituksena oli, että tämä olisi ollut tämmönen väliaikainen asunto, josta sitten oltaisiin miehen kanssa muutettu yhteen. Toisin kävi..
Mulla ei ole täällä ystäviä. Sukulaisia tosin on ja heitä aina välillä näen, mutta ei ketään ystävää, ja se jotenkin tuntuu aika pahalta myös. Mutta se ei tällähetkellä ole se suurin murhe. Sillä tein raskaustestin, joka oli positiivinen. Odotan siis toista lasta (viikolla 4 vasta) miehelle, joska kanssa en ole enää tekemisissä. Mies tietää raskaudesta. Ei halua olla lapselle isä, mikäli päätän pitää tämän.
Olen todella epätoivoinen ja murheissani. En osaa tehdä päätöstä, pitääkkö lapsi vai ei. Esikoinen tarvitsee minua vielä todella paljon, on itsekin vielä ’vauva’, vaikka 3-vuotias hän olisi, kun vauva syntyisi. Mutta silti. En halua, että hän kärsisi uudesta tulokkaasta.
Itseäni en jotenkin osaa ajatella tässä tilanteessa, paitsi siltä kantilta, että jos itse väsyn, en pysty pitää huolta kummastakaan. Ja siinäkin tapauksessa esikoinen kärsii, mikä painaa tässä eniten.
Jostain syystä myös abortin teko tuntuu todella pahalta. Vaikka se on vain helppo toimenpide itsessään.
Mä olen umpikujassa ja mietin näitä itku kurkussa yksinäni. Olen pojan nähden yrittänyt olla skarppi ja olla miettimättä tätä tilannetta päivisin.
Tosi kuristava tunne kurkussa. 😑❓ 😯🗯️
Sun varmaan kannattaisi jutella vielä tulevan lapsen isän kanssa ja ehkä myös ystävät voisivat auttaa oikean päätöksen tekemisessä? Itse sinua sen enempää tuntematta suosittelisin keskeytystä, jos sinulla ja lapsen isällä ei varmasti yhteistä tulevaisuutta ole. Luulen sen olevan sinun oman elämäsi kannalta paras vaihtoehto. Toki, jos et siihen pysty ja päätät pitää lapsen, on siinäkin omat hyvät puolensa, kuten se että lapsesi saa sisaruksen. Olisi mukava kuulla minkälaiseen ratkaisuun olet päätynyt vai onko tilanne edelleen auki?
Oletko miettinyt, että voisit antaa vauvan adoptioon?
Hei.
Tein abortin reilu kaksi viikkoa sitten. Todella raskas päätös oli. Asiasta on tosi vaikea puhua edes ääneen. Tein sen oman jaksamiseni ja esikoisen vuoksi. Nyt olemme kaksin.
Välillä tuntuu, että tein oikean ratkaisun, välillä, että täysin väärän.
Välillä minulla on tosi voimautunut olo, että kyllä me pärjäämme kaksin, niinkuin aina ennenkin ollaan pärjätty. Mutta nyt asumme uudella paikkakunnalla, eikä minulla ole täällä oikein ketään. Tai on, sukulaisia. Mutta hekin tuntuvat jotenkin vierailta tällä hetkellä.
Iltaisin yksinäisyyden tunne yllättää. Päivällä sitä ei kerkeä miettiä, kun touhuaa tuon taaperon kanssa.
Olen miettinyt, että muuttaisin takaisin Espooseen mistä tulinkin viime toukokuussa. Espoossa minulla on muutamia ystäviä ja perhe. Täällä on niin orpo olo. Toivon todella, että nämä negatiiviset fiilikset menisivät pian ohi, jottei ne pääse vaikuttamaan poikaani.
Hei!
Tiedän mitä yksinäisyys on tuollaisten kriisien jälkeen.
Voisi olla hyvä että muuttaisit takaisin Espooseen 🙂
Muuten toivon sinulle kaikkea hyvää - olet todella ihana äiti lapsellesi ja muista pitää huolta itsestäsi.