Yksinhuoltaja parisuhteessa
Se tunne kun joka paikassa mainostetaan isänpäivää ja miusta tuntuu siltä että ois valetta ostaa lapsen 6kk isälle jotain Superisi-pipoja tms. Kun mie koen olevani yksin vastuussa lapsesta ja kodista. Joo hän käy töissä jne mutta kun tulee kotio niin luulis että haluais olla poikansa kanssa. Mutta ei, kun hän haluaa omaa-aikaa 😠 Kyl mie häntä rakastan, kai, vielä. Ei vaan yhtään tunnu siltä että edes olis parisuhteessa… Saati sitten että lapsella ois isä. Lähinnä tyyppi joka asuu meillä. 😞 jos poika herää yöllä tai ei nukaha ns nukkumaanmenoaikana ja tullaan alas ettei mee hermo makuuhuoneessa oloon niin mies suuttuu kun ei saa edes yöllä olla rauhassa. Nukutaan erihuoneissa kun hän ei saa nukuttua kun poika syö niin usein yöllä. Seksiäkään ei ole 8kk ollut.. Viimeks kun ehdotin niin vastaus oli että olen epäseksikäs kun olen niin lihava. Anteeks että sain lapsen ”jo” 3kk sitten ja 5kg on vielä raskauskiloja. Eipä sillä että enää kiinnostas kyselläkään mitn säpinää. Jää alle kymmeneen kun on poikansa kylvettänyt 6kk aikana ja muutenkin aina jotain että ei pysty toista hoitamaan. Ja sitten valittaa kun ei lapsi viihdy hänen kanssaan.. Kumma juttu. On ollut enemmän viikonloppuja poissa kuin kotona. Metsästys ja koirat menee kaiken edelle taas kun syksy. Keittiön siivous on elämääkin tärkeämpää. Mitä siitä et mie en saa nukkua juur ollenkaan muutenkaan…
Ei hän nyt ehkä ihan niin paha ole kun saan tähän kuulostamaan mutta kun ahdistaa.Oonko mie itsekäs vai onko miulla oikeus tuntea näin?
Heippa, ihan ensiksi, jos mies on sanonut että olet epäseksikäs, niin ompas pinnallinen ihminen 😐
Mutta lapsen saanti on suuri muutos, varsinkin miehille yleensä, ajankäytön pitäisi muuttua ja lapsi miehessä kapinoi oman ajan menetystä. Kylvettämisestä tai sen puutteesta en osaa sanoa, kun oma mies sanoi suoraan ettei uskalla pientä vauvaa kylvettää, oli kyllä kaverina kun vauva kylpi, katsomassa lapsen riemua. Ja minusta kylvettäminen oli mukavaa, mies sitten hoiti sinappivaippoja 🙂
Nyt tässä aiheessa on ihana huomata omasta miehestä jotain hyvää, sillä hän kyllä hoiti, teki ja vietti aikaakin.
Nyt kun tyttö on 5v niin miehen on vaikeampi lähteä barbileikkeihin, mutta tekee sitäkin 😀 ja lukee lähes joka ilta tytölle iltasadun!
Asiassa on varmaan otettava härkää sarvista ja puhuttava, yleensä se "minä toivoisin että sinä osallistuisit näihin asioihin enemmän" toimii paremmin kuin "mikset sinä voi koskaan tehdä näitä" Jos puhuminen ei auta niin sitten on meitittävä minkä verran on valmis joustamaan toiveistaan ja pystyykö olemaan tyytyväinen osallistumattoman miehen kanssa.
Kiitos ensin kommentistasi. Pahoittelut miun tekstin sekavuudesta ja jaottelemattomuudesta.
Yllättävän pinnalliselta miustakin.. Ollaan kuitenkin 7 vuotta oltu yhdessä ja mie oon luultavasti muuttanu muotoain siinä ajassa useamman kerran. Eniten kyllä loukkas se kun mies tietää kuinka epävarma olen itsestäni ollut että sanoo silti lapsen jälkeen kun mahas roikkuu noin...
Tavallaan ymmärrän sen että ei osaa suhtautua siihen kuinka paljon elämä muuttui lapsen myötä. Osittain yllätti itsekin mutta johtuuko ehkä miehen asenteesta vai hormooneista mistä lie mutta itse yritän kyllä ottaa tilanteesta ja pienestä tissiposkesta kaiken ilon irti <3 miulla ei ole kiire minnekään ja viihdyn lapsen kanssa kotona ilman ongelmia. Ehkä sekin ongelmana kun miuta ei haittaa vaikka ei paikat tiptop olekaan kunhan lapsi on tyytyväinen ja ite tajuissani toista hyvin hoitaakseni.
Mies on kyllä ollut kotona kun olen ollut pojan kanssa yhtäaikaa kipeänä, hän siis lähinnä silloin hoitanut pyykinpesut, siivoukset jne. Oon yrittäny poikaa hälleki antaa että hoidaha sie ni mie käyn vessassa tai laitan pyykit tms mutta useasti tulee vastaus että äkkiä sit. Tuntuu välillä luovuttavan heti kun poika kinahtaa niin antaa miulle että ei se viihdy.
Sitten loukkaantuu kun en anopille mentäessä, joka asuu 300 km päässä, toista jätä hoidettavaksi ja itse pysy taka-alalla. Joka myös nakkelee niskoja kun syötän lapselle vähäset soseet itse jos on väsynyt tms kun tiedän että sylkee kaiken pihalle kun kyllästyy suu aukinaisena odottamaan että eräs saa lorunsa joka lusikalliselle lärpätettyä erikseen.
Ilmeisesti anoppi yrittää elää ensimmäisen poikansa lapsuutta uudestaan meidän pojan kautta. Aina yrittää opettamalla opettaa jotain epäsanoja pojalle "isäs puhu näin.. Tämä on isäsi lapsuuden kieltä.." Kaikesta eniten korpeaa joka kerta kuultu lause "kohta vanhempas lähtee reissuun ja sinä tulet mummulle hoitoon" kerran sanonu että se päivä tulee ehkä sitten kun poika on koulussa ja ymmärtää mitä tapahtuu.
Tosin olen sitä mieltä että jos lapsia tekee nin niiden kanssa eletään myös. Ehkä yö tai kaksi sitten joskus...
Täytyy yrittää puhua joskus ja muistaa aloittaa noin niinkuin neuvoit 😀
Useasti vain on käynyt niin että vaikka miten asiani esitän niin mies loukkaantuu kun häntä "moititaan". ☹️