Hei. olen ollut pitkässä avioliitossa miehen kanssa ja tuo ilmiö on tuttu, kaiketi kuuluu joka ihmisen ihmissuhteeseen joinain vuosina - tarkoitan tuo jonkinlainen toiseen tottuminen ja suhteen tylsistyminen - eli kun puolisoa ei tunnu kiinnostavan - ja kun yhteistä uutta kivaa ei oikein tahdo olla. Se on haaste kehittää parisuhdetta. Meillä ihmisinä on ite kullakin omat vaiheet; kun toisella on joku muu vaihe, ei innostusta yhteiseen suhdetta rakentavaan kivaan meinaa millään kekisä. Tilanne on tavallinen.
Rohkeutta ja voimia jaksaa satsata suhteen kehittämiseen!

Itse olen seurustellut 4 vuotta mieheni kanssa ja vuos ollaan oltu naimisissa, nyt päätin muuttaa erilleen miehestäni, koska yhteistä aikaa ei ollut ja se vähä yhteinen aika mieheni oli humalassa. Sairastan masennusta ja yksinäinen olen yksin ollessani ja yhdessä ollessa, en tiedä onko syy minussa/masennuksessani vai missä?
Meillä on yhteinen lapsi jonka kanssa asun, toivoin erilleen muuton lähentävän meitä ja vähentävän mieheni juomista, mutta ainakaan vielä ei näytä siltä, no ollaan asuttu kyllä vasta 18. päivää erillään. Asioista kannattaa aina keskenään puhua, vaikka tuntuisi et se ei auttaisi, toisella on oikeis tietää mitä ajattelet suuhteeestanne ja yhteisistä asioista. Voimia eeteenpäin, toivottovasti saatte asiat toimimaan.