Yksinäisyys miehen kuoleman jälkeen
Mieheni kuoli noin puoli vuotta sitten auto-onnettomuudessa. Illalla miehen työauton sijaan pihaan kurvasi poliisiauto. Olen vieläkin ihan rikki ja hukassa oman itseni kanssa. Lasten takia jaksan herätä ja pyörittää arkea.
Iltaisin tulee isku vasten kasvoja. Ei ole enää sitä, jonka kanssa jakaa arki ja nämä illat. Mulla oli kahdeksan vuotta paikka tässä maailmassa, mieheni vierellä, lopulta saman katon alla kahden lapsen kanssa. Nyt mä olen äiti…ja en muuta. Pelkkää itkua illasta toiseen. Mulla on niin ikävä ja haluaisin vaan sen ihmisen tänne takaisin. Tai edes päästä elämässä eteenpäin. Löytää se oma paikka. Että olis vaan hyvä olla.
Hei! Olen pahoillani tilanteestasi. Suru on varmasti raskasta, eikä sitä kokemattomana voi kovin pitkälle kuvitellakaan.
Toivottavasti sinulla on arjessasi muita läheisiä usein viettämässä hetkiä kanssasi. Sehän se tietysti on, että hekään eivät voi korvata sitä kaikkea puutosta, minkä rakkaan menettäminen tuo mukanaa, läheisyys, läsnäolo, illat, yhdessä tekemiset, pienet tärkeät asiat mihin sai toiselta kommentin jne. Mutta uskon, että läheiset ihmiset voivat kuitenkin auttaa hetkessä eteenpäin. Tuskaa ei voi kukaan poistaa, mutta hetken voi rinnalla kulkea ja siten ehkä hiukan keventää taakkaa. Olisi varmasti tärkeää nytkin, että joku toisi välillä ruokakassin ja laittaisi teille ruokaa tai tekisi jotain muuta arkiaskaretta. Suru ja taakka kun eivät lopu hautajaisiin.
Saatko mistään vertaistukea? Jaksaisitko sellaista? Toivotan voimia sinulle tähän hetkeen ja tulevaan.
Sydänpaikallaan, tulet vielä olemaan sitä muutakin. Nyt on surun aika ja päivittäisen selviämisen aika. Hyvä kun sinulla on lapset siinä huolehdittavana, mutta muistathan hakea itsellesi nimenomaan itsellesi apua. Osaatko pyytää apua? Moni lähelläsi varmaan auttaisi, kun tietäisi ja uskaltaisi auttaa, mutta kun emme ole ajatustenlukijoita oikein kukaan.
Onko sinulla läheisiä tai sukulaisia lähipiirissä tukemassa? Myös muita tuen antajia on olemassa, perheneuvola ja muut.
Tulet vielä nousemaan tuosta ja muistamaan miehesi lämmöllä ja saat nähdä että elämä jatkuu ja rakkauskin vielä voi kohdallesi tulla sitten kun sen aika on. 🙂👍 Lämmin halaus täältä virtuaalisesti.
Yksin tässä on jäänyt, mutta tiesin sen jo silloin. Katselin sitä ihmismäärää seuraavana päivänä ja totesin, ettei yhtäkää teistä näy tämän viikonlopun jälkeen. Niin kävi.
Käyn terapeutilla kerran kuussa ja meillä käy kaksi kertaa kuussa perhetyöntekijä, enempään ei ole kuulemma tarvetta.
Multa on kuollu monia kavereita ja ystäviä, isovanhemmat, joista yksi erittäin läheinen mummu, mutta tämä...tämä menetys oli jotain niin allensa musertavaa. Tekis vaan mieli huutaa, laittaa ranttaliks koko elämä, mutta lasten takia on jaksettava. Heillä täytyy olla hyvä äiti niinkuin tähän asti.