Hei! Minä olen myös kahden lapsen äiti ja äitikavereita on todella vähän. 🙂

Hei,

Täälllä myös yhden lapsen äiti ja olisi kiva saada uusia ystäviä ja juttuseuraa.

täällä kans yks erittäin yksinäinen äiti. mitenhän me saatais toisiimme yhteyttä. täällä ei vissiin pysty jakaa sähköposti osotetta jne...

Hei,
minä olen myös yksinäinen äiti. Tutustuin yksinäisyyden olemukseen ylen areena-palvelusta syöttämällä hakukenttään sanan "yksinäisyys". Kuuntelin sieltä todella hyviä radio-ohjelmia aiheesta.

Erään radio-ohjelman mukaan yksinäisyyteen etsitään usein helpotusta keskustelupalstoilla huhuilemalla toisia yksinäisyydestä kärsiviä. Kuitenkaan yksinäiset eivät kohtaa tai tapaa toisiaan netin ulkopuolella yrityksistä huolimatta.

Mielestäni ratkaisu olisi hakeutua ihmisten seuraan silläkin uhalla, että se vähän pelottaa ja jännittää. Hyväksy oma ujoutesi! Meitä äitejä on moneen lähtöön. Useilla paikkakunnilla on perhekerhoja, avoimia päiväkoteja, kansalaisopiston kursseja, leikkipuistoja jne, joissa vertaisiaan on mahdollisuus kohdata. Tämä on kannustus teille, mutta myös itselleni siihen, etten jäisi taas kotiin yksin lapseni kanssa.

Voimaa ja rohkeutta, sisaret! 🌻🙂🌻

Taidan joutua yksinäiseksi äidiksi minäkin. Yritettiin muuttaa saman katon alle, mutta eihän tästä mitään tule: senkun tapellaan vaan entistä rajummin. Olen raskaana ja pelkään todella, että huono henkinen tilani vahingoittaa lasta. Mies vaan ei hoida omaa osuuttaan oikein mistään, josta tietty aiheutuu valitusta ja sitten hän valittaa kun minä valitan... Noidankehä on valmis. Mutta enhän VOI olla sanomatta mitään: kohta olen pienen vauvan kanssa ja tarvitsen tukea ja apua, mutta jos toinen odottaa mun olevan jonain piikana hänelle ja kouluikäiselle pojalleen, niin koko ajatus tuntuu siltä et mä KUOLEN! Olen ollut neuvolapsykologin juttusilla, mutta muuton takia siihen tuli nyt melkein kahden viikon tauko. Ehkä saan hiukan henkistä helpotusta asiaan sitten sieltä... Olen ystäville ja joillekin sukulaisillekin puhunut, mutta jotenkin en haluaisi heitä rasittaa tällä enää enempää kun tuntuvat niin kovin ahdistuvan mun puolesta, eikä se todellakaan helpota mun oloa yhtään et muillakin on sitten paha olla... Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti. Kohtalotovereita jos on, niin mielelläni kuulisin... 🙂🌻

Ensi- ja turvakotien liitosta saa maksutonta keskusteluapua ja heillä on myös ryhmiä, joissa voi tavat vertaisiaan.

Täällä ois 3-vuotiaan pojan äiti,joka kaipailis kans uusia ystäviä.Vaikka ihan kirjottelun muodossa.Olen toista vuotta sairaslomalla masennuksen ja ahdistuneisuuden takia.
Mies käy töissä,poika on päiväkodissa.
Lisäksi mieheni harrastaa vetouistelua ja on lähes joka vk.loppu kalassa.Joko kisoissa tai sit ns.harjottelemassa kuten hän asian itse ilmaisee.
Et aikaa ois kirjotella muiden yksinäisten ihmisten kanssa 🙂