Yksinäisen osa

Yksinäisen osa

Käyttäjä Onnellinenonneton aloittanut aikaan 14.10.2015 klo 16:33 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Onnellinenonneton kirjoittanut 14.10.2015 klo 16:33

Olen taas elämäni taitekohdassa ja mietin, onko yksinäisyys osa, josta ei koskaan pääse irti. Simänräpäyksessä koko pohja elämästä on pois. Ihminen, jota rakastaa ja jonka kanssa on kuvitellut voivansa jakaa elämän kaikkinensa, ei ymmärrä ollenkaan omaa osuuttaan arkipäivän ongelmatilanteissa.Kaikki on hyvin niin kauan kuin olen hiljaa, myötäilen, en kerro omista huolistani, iloistani tai suunnitelmistani – riidat pysyvät loitolla. Mutta jos jossain vaiheessa avaan suuni, kun en jaksa koko ajan olla hiljaa -erityisesti itseäni koskevissa kommenteissa- olenkin menneisyyden patoumia mukananai kantava ja hänen niskaansa kaatava kummajainen.
Ymmärrän hyvin ,että toista ihmistä on vaikea muuttaa, vain omaa suhtautumista voi yrittää jotenkin ohjailla. Aina vain ei jaksa – voimat ovat kovin lopussa.

Käyttäjä tuskainenmies kirjoittanut 14.10.2015 klo 22:38

Voi niin tiedän tuon tunteen kun kaikelta tipahtaa pohja. Oman tarinani voi lukea parin ketjun päästä. Tosin jos vielä yrität tuota suhdetta pelastaa niin siihen en osaa auttaa. Ainakaan omaani en kyennyt pelastamaan, mutta tuon tyhjyyden tunteen tunnen enemmäin kuin hyvin. Ei ole oikein ettet voi olla oma itsesi ja et voi kertoa omia mielipiteitäsi. Tuo ei ole mikään suhde vaan palvelijasuhde. Tuon osaan kertoa omasta kokemuksesta.

Käyttäjä carbondale kirjoittanut 06.11.2015 klo 18:02

Tekstisi oli myös minulle valitettavan tuttua. Olen vasta muutama viikko sitten herännyt siihen, että minä todella olen toisen silmissä aina se "paha". Jos jostain yritän puhua, kääntyy se lopulta aina jotenkin syytökseksi minua vastaan. En tiedä enää mistä uskaltaa sanoa ja miten, jottei vaikuttaisi siltä, että haastan riitaa.

Olen hukassa. Ja yksin. En voi oikein edes puhua päiväni kulusta, koska pelkään sanovani jotain, mikä sytyttää riidan. Myös päivärytmini on hiljattain vaihtunut, joten en oikein enää näe edes ystäviäni, jotka ovat suurin osa vuorotöissä. Minulla ei ole aavistustakaan, mistä aloittaisin tämän olotilan purkamisen...

Käyttäjä Eeva4 kirjoittanut 06.11.2015 klo 23:47

Kaikki mitä kirjoitit oli kuin omasta elämästäni; halaus!
Koen myös suurta yksinäisyyttä avioliitossani jota hoidan niin paljon kun jaksan. Keskusteluyhteys puuttuu tuntuu kun kolmen lapsen lisäksi mieheni on se neljäs kakara jolle pitää puhua kauniisti ja parempi miettiä sanansa tarkkaan jos ei jaksa vihanpitoa ja mykkäkoulua monta päivää.
Koen kuitenkin että omaa minää en aio kadottaa jos keskustelu on toiselle aina rankkaa ja loukkaantuu pienimmistä asioista en ole siitä vastuussa. Varasin ajan terapeutille joka toivottavasti saa miehen oman näkemyksen avartumaan... Ero jatkuvasti mielessä, koitan minkä voin yksin en siihen pysty.

Käyttäjä Viivukka kirjoittanut 08.11.2015 klo 12:36

Hei Onnellinenonneton!

Olen jo jonkin aikaa elänyt samanlaisessa tilanteessa ja tänään tarinaasi lukiessani purskahdin itkuun. Itkin helpotuksesta, kun huomasin, etten ole yksin tässä tilanteessa.
Kohtalontovereita tuntuu olevan liiankin kanssa.
Itkin myös surusta tajutessani, miten huonossa tilanteessa avioliittoni on ja kuinka yksin olen tässä liitossa. Omia ystäviä minulla ei ole, vain miehen kautta tulleita kavereita.

Keskusteluyhteyttä ei tunnu olevan, liekö koskaan 30 vuotta kestäneessä liitossamme kunnolla ollutkaan. Elän elämääni kuin varpaillaan hipsutellen, varoen jokaista sanaani, miettien, millä sanamuodolla tai äänenpainolla asiani esittäisin, ettei mieheni pahoittaisi
mieltään tai peräti suuttuisi. Harvoin onneksi suuttuu, mutta antaa minun kuitenkin ymmärtää, että hänen mielestään haen riitaa.
Arkeen liittyvät asiat ovat oikeastaan ainoita asioita, joista puhumme edes vähän. Haluaisin joskus kyllä puhua muustakin, kuin esim. mitä ostetaan kaupasta, pitäisikö pestä pyykkiä tai mitä töitä mökillä olisi tehtävä.
Tunteista meillä ei saisi puhua ollenkaan. Ja yksinpuhelua saan harrastaa, jos nyt enää edes viitsin yrittää kertoa tunteistani ja ajatuksistani. Kysymyksiini miehen tunteista/ajatuksista saan vastaukseksi vain loputonta hiljaisuutta.

Voimat alkavat olla täälläkin lopussa. Jopa niin lopussa, etten jaksa edes etsiä ulospääsyä tilanteesta.

Voimia Sinulle jaksamiseen. <3