Olen kohta ollut avomieheni kanssa 6- vuotta yhdessä. Olemme asuneet melkein saman ajan saman katon alla. Tammikuussa muutimme uudelle paikkakunnalle,josta en tunne ketään. Vieläkään. Koko tämä aika on ollut raskasta. Meillä on ollut paljon epäonnea. Auto hajonnut 2 kertaa ja se on yhä korjaamatta. Tiskikone hajosi ja paljon muuta negatiivista on sattunut.
Meillä on ollut tiukkaa rahasta koko tämä vuosi. Mies ei oikein saa palkkaa työstään,kun on ns. tutullaan töissä ja firmalla menee huonosti.
Mieheni on tällä viikolla jättänyt tulematta kotiin yöksi kahdesti,josta ei ole ilmoittanut. Minä kun kyselin asiasta,hän kertoi nukkuneensa työmaalla kuorma-autossa,koska hän sai nukutuksi pidemmät unet, kuin kotiin tullessa.
Kerroin hänelle myös,että olisin toivonut,että hän kuitenkin ilmoittaisi minulle, jos ei tule kotiin yöksi. Hän ei kuulemma jaksa aina ilmoitella menoistaan.

Nyt olemme keskustelleet whatsupissa koko viikonlopun. Hän avautui minusta kun minulle on ollut vaikea puhua mistään,kun en kerro mikä esim.minua ahdistaa tai suututtaa. Tiedostan tämän ja olen hänelle puhunut nyt tästä ongelmastani ja olemme sopineet että keskustelemme,kun hän tulee kotiin. Mutta hän ei tullut viimekään yönä. On kuulemma kaverillaan juomassa.

Selvästi hänellä on murheita,mutta hän itse halusi keskustella ja hän teki oharit minulle. Olen ollut murtunut koko aamun. Heräsin yöllä ja satuin katsomaan puhelintani. Hän oli jättänyt yksinkertaisen viestin, että on kaverillaan juomassa. Ei mitään muuta.

Olen nyt niin yksin asian kanssa. Minulla ei ole kavereita,joihin turvautua. Edes perhesuhteeni eivät ole sillä tasolla,että voisin heille soittaa.
Hän ei nyt vastaa edes viesteihin, taitaa olla nukkumassa tähän aikaan.

Entiedä edes miten ero sujuisi, jos tänään pääsisimme vihdoin keskustelemaan ja tähän päätyisimme. Olemme asuneet reilu 6kk uudessa asunnossamme. Meidän pitäisi asua vuosi,ennen kuin asunnon voi irtisanoa tai sitten maksaa suuret summat ennenaikaisesta irtisanomisesta.
Minulla ei ole edes rahaa muuttaa. Eikä ole kyllä
hänelläkään. Hänellä on kyllä kavereita joiden luokse mennä, minulla ei.

Olen ollut hyvin masentunut viimeiset 2 kuukautta. En ole apua hakenut. Olen ollut niin pohjalla,että olen miettinyt itsemurhaa useasti.
Edellinen työpaikkanikin oli ahdistava,joka lisäsi masennustani. Nyt kuitenkin sain töitä täältä uudelta paikkakunnata. Toiminimiyrittäjänä kuitenkin,joten tämä on ollut iso harppaus kaiken tämän ahdistuksen keskellä. Firman omistajat ovat olleet hyvin positiivisia suhteeni ja ovat antaneet minulle itseluottamusta vaikka en ole vielä aloittanut työskentelyä. Huomenna minulla on ensimmäinen työpäivä ja olen itkenyt 3 päivää putkeen. Huomenna pitäisi loistaa,olla se positiivinen asiakaspalvelija, hauska työkaveri..

Minun pitäisi varmaan hakea ammattiapua itselleni. Mieheni on oikeassa siinä,että pidän itselläni kaiken negatiivisuuden ja tuskan. Olen varmaan patoutunut. En vain tiedä mistä hakisin apua. Minulla ei ole nyt varaa psykologiin. Ja itken helposti jos joudun kertomaan tunteistani muille.

Toivottavasti täältä löytyisi joku jonka kanssa jutella edes hetki.