Yhteinen velkavankila vai oma tyhjä elämä

Yhteinen velkavankila vai oma tyhjä elämä

Käyttäjä harakiri93 aloittanut aikaan 22.01.2019 klo 16:53 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä harakiri93 kirjoittanut 22.01.2019 klo 16:53

Kaikki alkoi omalta osaltani 2017 keväällä kun avopuolisoni tuli töistä kotiin. Hän työskenteli myymäläpäällikkönä tavarakaupassa. Töistä tullessaan, näin heti, että kaikki ei ole kunnossa. Kertoi saaneensa potkut, koska on kavaltanut yrityksestä useamman kuukauden ajan rahaa. Kertoi ikäänkuin heränneen siihen hetkeen, kun esimiehet olivat tulleet työpaikalle ja alkaneet selvittämään tilannetta. Selitti varkautta, että hänellä on päässä jotain vikaa eikä ole sitä omana itsenään tehnyt. Avopuolisollani oli outoja muistinmenetyksiä ja oli esim. tavannut äitinsä kahvilla vaikka ei oikeasti ollut nähnyt tätä useaan vuoteen. Selviä muistikuviakaan ei ollut, kun rahaa oli varastanut, mutta pystyi kuitenkin kertomaan, millä tavalla rahaa oli vienyt.

Mitään akuuttia rahan tarvetta ennen tätä kaikkea ei ollut ollut. Velkaa ei ollut, laskut oli maksettu ajallaan ja kummallakin oli ihan hyvä palkkainen vakityöpaikka. Minä olin huolehtinut meidän raha-asiat pidemmän aikaa jo,avopuolisoni siirsi palkan minulle ja jätti itselleen vain käyttörahaa kuukaudeksi. Tavarakaupasta kavalsi n. 10 000 euroa, jotka suurimmaksi osaksi käytti tiliotteen mukaan pelaamiseen. Mitään isompaa ei ollut ostanut, enkä minäkään ollut huomannut, että olisi jostain tullut ylimääräistä rahaa. Avopuolisoni oli halukas korvaamaan kaiken takaisin, hoitamaan asiat kuntoon ja käymään terapiassa säännöllisesti, jossa kävikin kesään 2018 asti kunnes alkoi yrittäjäksi. Tässä vaiheesa sai diagnoosiksi epävakaa persoonallisuushäiriö dissosiatiivisin oirein. Terapia jäi vähän puolihuomaamatta pois kun kyseinen hoitojakso päättyi ja olisi pitänyt aloittaa psykoterapia. Ajatuksissa oli kuitenkin, että alkaa taas käymään terapiassa säännöllisesti, mutta kiireisenä yrittäjänä ei oikein löytänyt aikaa siihen sillä hetkellä. Elämä jatkui, enkä minä huomannut mitään erityistä avopuolisoni käytöksessä niinkuin en ollut huomannutsitä aikaisemminkaan.

Nyt 2019 alkuvuodesta käräjät kavalluksesta lähestyivät ja niitä odotettiinkin, että asia saataisiin viimeinkin käsiteltyä loppuun. Kunnes eilen avopuolisolle oli tullut useampi kirje kotiin. Kyselin niistä ja puolivahingossa näin yhden, jossa oli maksuhöiriömerkintä. Aluksi kielsi kaiken ja sanoi, ettei tiedä mikä se on, mutta pikkuhiljaa kertoi kaiken. 2018helmikuussa avopuolisollani oli puhdistunut luottotiedot ja siitä lähtien hän oli ottanut vippejä, jotka oli käyttänyt pelaamiseen. Lainaa oli kertynyt vajaassa vuodessa 30 000 euroa. Ennen tuota avopuolisollani ei ollut mitään rahaongelmia ja ainut laina oli 2000e opintolaina. Kertoi, että oli ajatellut, että voittaa vielä niin paljon, että saa maksettua kaiken pois. Halu saada elämä takaisin raiteilleen on kova, terapiaan on menossa jaja yrittää saada lainat velkajärjestelyyn, ettei menisi ulosottoon. Firman asiat näyttäisi olevan jokseenkin kuitenkin kunnossa, ainakin tämän hetken tiedon mukaan.

Oma tilanteeni on kestämätön. Olen aina haaveillut, että lähtisin pidemmälle reissuun ja ehkä muuttaisinki joksikin aikaa ulkomaille. Avopuolisoni freelancer sopimus päättyy 2,5vuoden päästä ja olimme ajatelleet, että olisimme tuona aikana saaneet hoidettua kavalluksesta tulleet kulut pois ja kerättyä pääomaa, että lähtisimme yhdessä reissuun. Rakastan tuota avokkiani niin kovasti ja elämä ilman häntä tuntuu kuin ei olisi elämää ollenkaan. Yhdessä ollaan oltu kohta 7 vuotta ja päivääkään ennen tätä en ole miettinyt, että minulla ois yksin parempi. Kuka edes pystyy jättämään mielenterveysongelmista kärsivän kumppanin jos rakastaa sitä enemmän kuin itseään?Kokonaan tätä asiaa ei voi selittää pelkillä mt-ongelmilla, mutta niistä se ainakin heijastuu. Halu parantua on kova ja aikoo varmasti tehdä kaiken sen eteen, tätä en epäile. Muista asioista ei ole valehdellut ikinä, tai ei ainakaan ole jäänyt kiinni. Ehkä luottamus palautuisi ajan kanssa tietyillä ehdoilla. Aika näyttää kuinka tässä käy, mutta tässä hetkessä ei ole kuin katkeruus, viha ja epäusko, mutta myös rakkaus toista kohtaan, joka kärsii varmasti tästä tilanteesta itseänikin enemmän.

Toivottavasti tekstistä saa jonku tolkun, eikä ole kovin sekava. Oli pakko päästä avautuun jonnekkin ja olisi kiva kuulla myös teidän ajatuksia tästä tilanteesta.