Olen seurustellut vuoden nykyisen kultani kanssa ja mielestäni olemme hyvä pari, kuuntelemme toisiamme, puhumme asioista… Meillä menee hyvin vaikka ei aina ole ollut kovin helppoa. Sairastan keskivaikeaa masennusta, aikaisemmin oli vielä vaikea, ja syön lääkkeitä siihen. Joskus on huonoja päiviä, kuten kaikilla.
Olemme päättäneet hakea yhteistä asuntoa ja aikaisintaan maaliskuussa olisi muutto tiedossa. Olen todella iloinen ja onnellisempi kuin aikoihin päätöksestämme. Rakkautemme on vain vahvistunut vuoden aikana ja olemme tulleet entistä läheisimmiksi. Minua kuitenkin hiukan jännittää, joka on varmasti aivan normaalia, mutta kuitenkin. Kaikista suurin tunnetila on ilo, saan muuttaa yhteen rakastamani miehen kanssa ja aloitamme uuden vaiheen niin suhteessamme kuin elämissämme.
Voin luottaa poikaystävääni täysin, hän ei koskaan törttöile tai loukkaa minua. Alkoholia hän käyttää todella kohtuullisesti, minä olen absolutisti. En siis jännitä että jotain pahaa tapahtuisi miehen suunnalta, vaan jännitän millaista tuleva yhteiselomme sitten onkaan? Haluan hänen olevan onnellinen ja aion tehdä kaikkeni sen eteen. Silti kuitenkin hiukan jännittää. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Hei,
Onnea tuleville suunnitelmille! Hienoa, että pohdit omaa rooliasia toisen hyvinvoinnille - muista myös oma hyvinvointisi. Ihmisiä ollaan ja väistämättä petytään välillä itseemme ja toisiin, sen älä anna lannistaa arjessa alkuihanuuden mentyä ohitse.🙂🌻
Tervettä jännitystä tämä taitaa ollakin, kyseessä kun on ensimmäinen "oikea" suhteeni, eli missä osapuolet ovat tasa-arvoisia ja puhutaan asioista. Usein olemme molemmat ihmeissämme miten entisessä suhteessani olin alistettu ja henkisesti täysin kuollut. Minulle on uutta kulkea mieheni vierellä, eikä nöyränä lampaana perässä kuten ennen!
Odotan kovasti yhteiseen kotiin muuttoa, yhteistä arkea. Olemme jo kovasti suunnitelleet ja keskustelleet asioista, olemme todella innoissamme molemmin puolin yhteisestä elämästä saman katon alla. Toivotaan että asunto löytyisi pian!