Nyt käytännön vinkkejä kaivataan!

Kirjoitin tänne aikaisemmin ja pohdiskelin sitä, miten vaikeaa on aikuisena 27-vuotiaana tuntea, että joutuu ikäänkuin salassa elämään parisuhteensa kanssa. Tässä nyt muutama lainaus aiemmasta tekstistäni että taustatiedot edes vähän aukeaa:

”Oon tässä monta vuotta kamppaillut sen kanssa, että lapsuudenperheessäni vallitsee tosi vahva puhumattomuuden kulttuuri. Itse olen lesbo ja kun n viisi vuotta sitten sanoin siitä äidilleni puhelimessa, yllätyksekseni tieto olikin hirveä järkytys hänelle.- – – Tämän jälkeen ollaan puhelimessa vaihdeltu kaikkia kuulumisia muuten ihan normaalisti paitsi että kaikki puheenaiheet mitkä liittyy millään tavalla sateenkariväestöön (euroviisut, pekka haavisto, tasa-arvoinen avioliittolaki, homot, lesbot, transihmiset, minun mahdolliset ihmissuhteet, pride… lista on pitkä) on tiukasti vaiettuja . ”

Nyt on sitten tilanne se, että ollaan naisystävän kanssa muuttamassa yhteen ja minulla ei ole oikein mitään keinoja kertoa tästä. En itse yksinkertaisesti saa otetuksi tätä puheeksi, en haluaisi sitä tehdä puhelimessa mutta naamatusten vielä vähemmän. Yhteenmuuttoon on nyt 3kk aikaa ja luulen että rakentavinta olisi ilmaista asia ennen yhteenmuuttoa mielummin kuin sen jälkeen. Toivon hirveästi että olisin jossain vaiheessa osannut tai pystynyt tai saanut ilmaista sen asian, että seurustelen koska nyt tämä tulee olemaan ihan hirveä pommi. En halua että tällainen iloinen ja onnellinen (vaikkakin vähän stressaava) tapahtuma varjostuu jollain valtavalla perhekriisillä. En tiedä miten tämän ilmaisisin luontevasti ja sillä tavalla ilmoitusluontoisesti että kävisi heti ilmi etten ole hakemassakaan mitään hyväksyntää eikä ole tarvetta kenenkään ilmaista ainakaan päin naamaa minkäänlaista mielipidettä. Keskenään selkäni takana saavat minun puolesta juoruta kuinka haluavat..

Enkä halua tuoda esille sitä, miten paljon minua satuttaa se, etten tällaisena ja tämän itselleni hirveän rakkaan ja tärkeän ihmissuhteen kanssa kelpaa koska muiden mielipiteillä ei oikeastaan pitäisi olla väliä. 

Minua kiukuttaa koska olen aika varma että suurin osa sukulaisistani on jutuistani ja esim somestani kyllä huomannut että naisen kanssa seurustelen, mutta ei ilmeisesti ole korrektia kysyä asiasta koska ”kaapista ulos tuleminen on jokaisen oma asia ja sen saa tehdä omassa tahdissaan”, ja sitten sisaruksiltani udellaan heidän mieskuvioistaan yms mutta minulta ei sitten vaan kysytä koskaan mitään niin en pääse kertomaankaan. 

Olisi ihanaa saada kertoa itselle rakkaasta ihmisestä muillekin, ilman että tarvitsee ”hieroa seksuaalista suuntautumistani kaikkien naamaan”, koska pelkään että niin se tulkitaan jos naisystävästä mainitsen. 

Todella turhauttavaa ja keinoton olo. Elänkö vielä nykyaikana todellakin tällaista kaksoiselämää vanhuuteen asti??