Saisiko täältä tukea selviytyä vuosien on-off-suhteesta? Että pääsisi lopullisesti irti. Minä olen se jätetty. Olimme jo edellisen eron jälkeen pitkään erossa, yli vuoden. Seksisuhde kyllä jatkui melkein koko tuonkin ajan. Olen todella rikki. Vaikka helpompaa tämä on jo kuin aiemmin. Viimeksi olin varma, että toinen ei enää halua minua enää ikinä takaisin. Mutta jotenkin siinä sitten kuitenkin kävi niin. Tai ei siis hän minua halunnut, mutta tuli takaisin ei-imartelevista syistä kuten yksinäisyys. Hän siis on jatkuvasti sitä mieltä, että ei toimi, en ole oikeanlainen ja jättää. Minä olen tehnyt joka kerta päätöksen, että nyt myös riittää. Mutta tämä jättäjä on joka kerta myös se, joka tulee takaisin. Olen välillä yrittänyt ihan tosissani pitää hänet kaukana, mutta hän on ollut silloin todella sinnikäs, enkä vain sitten lopulta ole enää jaksanut vastustella.

Tämä edellinen kerta, en tiedä edes mitä se oli. Hänen puoleltaan ei kuulemma edes ollut mikään suhde. Oli jopa yllättynyt, kun minä olin sen niin käsittänyt. Olimme ihan jatkuvasti yhdessä, viestittelimme joka päivä, puhuttiin matkoista, puhuttiin yhteisestä tulevaisuudesta (tosin hän ei sittenkään ollut kuulemma puhunut siitä niin kuin minä sen ymmärsin). Niinkö eronneet käyttäytyvät? Oli pahoillaan siitä, että oli minun antanut ns vahingossa ymmärtää väärin ja että ei ollut tarkoitus antaa mennä niin pitkälle. Ja oli yllättynyt, että minuun sattuu. Että eikö tähän nyt olisi jo tottunut? No niinpä….

Olemme aiemmin asuneet yhdessä vuosia. Tämä todella pitkittynyt ero on nyt kestänyt vuosia ja vuosia. Elämä tässä menee hukkaan, kun elää jatkuvaa tuskaa läpi uudestaan ja uudestaan. Enkä enää mikään ihan nuori ole. Keski-ikäinen ja mukana tällaisessa teininäytelmässä.

Minun on vaikea ymmärtää toisen logiikkaa siinä, että ei halua minua, mutta sitten tulee kuitenkin aina takaisin ja repii minut rikki. Minä olen hänelle siitä sanonutkin, että en halua hänen tulevan tähän ellei sitten ole tosissaan. Hän haluaa aina pysyä ystävänä. Minä en pysty, vaan tarvitsisin taukoa yhteydenpidosta. Hän ei ole pahemmin sitä kunnioittanut, koska ”ei se ole ongelma”. No, ei ehkä hänelle. Hänen tunteensa minua kohtaan ovat kuolleet jo kuulemma vuosikausia sitten. Takaisin tulee omien sanojensa mukaan yksinäisyyden ja epätoivon takia. Todella imartelevaa. Ja rikkovaa.

Tiedän olevani aivan tajuttoman tyhmä. Olenkin vihainen nimenomaan itselleni, kun annan tehdä näin, vaikka tiedän itsekin, että ei toisella ole mitään tunteita ja vain leikittelee minulla. En ymmärrä silti sitä. Etenkin, kun olen kieltänyt tekemästä niin. Miksi hän toimii niin? En varmaan ikinä tule sitä tietämään.

Nyt yritän olla vahvana, mutta olen näitä lupauksia tehnyt niin tuhottomasti itselleni, että ei kyllä usko kauheasti kanna. Minäkin olen yksinäinen ja ehkä tarvitsisin jotain kanavaa, jonne voisin tulla purkamaan, jos tässä nyt vielä huonosti olisi käymässä. Tosin nyt tämä toinen on kyllä ollut jo pari vuotta hyvin varma tästä erosta ja tämä viime kuukausien ”suhde” oli jotain, en tiedä mitä ihmettä se edes oli, hänelle ei mitään ilmeisesti. Eli ehkä minun ei edes tarvitse olla enää vahvana, vaan toinen pysyy nyt kaukana.

Ja vaikka asuimmekin vuosia aiemmin yhdessä, niin tämä ”jättämisleikki” alkoi jo kuukausi seurustelun aloittamisesta. Silloin jätti ensimmäisen kerran. Palasi kyllä puolessa tunnissa takaisin. Sitten näitä on tullut tasaisin väliajoin. Muutaman vuoden välein ja nyt tämän varsinaisen on-off-suhteen aikana niitä on ollut ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Ensimmäisen kerran sanoi jo vuoden jälkeen, että ei enää rakasta. Ja silti ollaan vielä 15 vuoden jälkeen samassa tilanteessa. Hän ei kyllä kaikkia jättämisiä ole edes ottanut itse erona. Minulle ne ovat olleet eroja täysin. Ovat tuntuneet todella pahoilta. Ollaan oltu yhdessä ja sitten toinen vain ns. häviää, muuttuu kylmäksi ja sanoo, että tämä oli nyt tässä. Mikä se on, jos ei ero? Sitten muutaman kuukauden päästä tulee taas takaisin. ”Mutta mehän ollaan erottu”. Sitä olen saanut kuulla usein. Että sitä voi tulla ja leikkiä minulla ja jättää kuin nallin kalliolle, kun leikki on ohi, koska ”eihän me olla edes yhdessä”. Minut on jätetty varmaan ainakin 10 kertaa tämän ”suhteen” aikana. En pysty edes laskemaan kertoja.

Antakaa minulle voimaa päästä tästä yli. Minä olen todella yksinäinen ihminen. Minulla ei ole ketään kenelle puhua, ei ketään kehen tukeutua.