Pitkä juttu, mutta yritän selittää lyhyesti. Seurustelin joskus pari vuotta ensirakkautteni kanssa joka petti ja hakkasi kännissä, jätti mut toisen naisen takia mutta halusi sittenkin mut takasin ja jätti taas ja halusikin taas takasin jne, leikki siis tunteillani. Rikkoi myös kerran puhelimeni kun yritin soittaa apua kun hän oli väkivaltainen. Erottiin lopulta mikä oli todella vaikeaa, olin tosi riippuvainen miehestä enkä olisi halunnut erota vaikka olikin hirveä. Suhteesta mulle jäi muistoksia pysyviä vammoja fyysisesti ja niin myös henkisesti. Löysin kuitenkin uuden ihanan miehen aika pian eron jälkeen. Kerroin väkivalta kokemuksista vasta kun seurustelin jo uuden miehen kanssa.
Olen nyt seurustellut 3 vuotta uuden miehen kanssa ja olen kohta 23 vuotias. Ensimmäiset puolitoista vuotta oli ihanaa, mutta sitten alkoi alamäki. Mies kävi käsiksi, heitti päin seiniä ja lattiaa, painoi päätäni lattiaan, haukkuu huoraksi, huusi myös kerran että ei ole ikinä rakastanut mua enkä oo mitään eikä musta ikinä tule mitään, tietysti itkin ja sanoin että ”et oikeesti tarkottanu tota” niin otti päästäni kiinni ja nauroi korvaani ”tarkotin ihan joka sanaa.” Hän on monta kertaa sanonut ettei rakasta mua ja olen ollut mustelmilla kyljistä ja käsistä, koskaan ei ole lyönyt mutta satuttaa muuten tönimällä heittelemällä ja sanoilla. Kerran hän on kuristanut. Aina kun olen itkenyt itseäni uneen on hän huutanut että ”lopeta se vitun pillittäminen ei tota jaksa kuunnella.” Viime kesän alussa en enää kestänyt tilannetta ja oli pakko kertoa jollekkin, mutten voinut kertoa parhaille ystäville koska tiesin että he pakottaisivat mut pois(mikä on tietty hyvä asia ja ymmärrän sen), mutta kun en halua pois. Rakastan miestä kaikesta huolimatta ja meillä on kivaa silloin kun ei ole riitaa.. Kerroin yhdelle miehen kavereista, sanotaan vaikka Timoksi. Oma mies työnsi mua koko ajan vaan poispäin ja samaan aikaan Timo oli ymmärtäväinen ja oli tukena. Luotin Timoon ja lopulta vähän ihastuin. Melkein koko viime kesä meni riidellessä oman miehen kanssa ja sitten tavattiin Timon kanssa. Timo oli älyttömän kiltti ja tuntui niin hyvältä kun oli joku joka välitti ja kertoi miten upea ihminen olen. Olen siis pettänyt miestäni tämän Timon kanssa. Tavattiin muutaman kerran ja tein lopulta siitä lopun.. nyt siitä pettämisestä on kulunut 4-5kk ja tilanne oman miehen kanssa rauhoittunut. Mies on luvannut lopettaa käsiksi käymisen yms mutta en luota siihen koska on luvannut ennenkin. Mies ei tiedä pettämisestä enkä halua kertoa koska rakastan häntä ja se johtaisi heti eroon ja muutenkin pelottaisi kertoa kun en tiedä mitä hän tekisi jos tietäisi. Menettäisin myös kaikki parhaimmat ystäväni jos joku saisi tietää. Pelkään nyt että Timo kertoisi miehelleni vaikka lupasi ettei kerro koska en halua. Tuntuu niin pahalta kun omatunto painaa joka päivä ja olen ahdistunut, stressaantunut, ja niin hiton surullinen. En vaan voi kertoa, en kestäisi sitä, olen päättänyt yrittää unohtaa mutta pelkään silti että hän saa tietää.
Olen myös viime aikoina joutunut katsomaan vierestä kun alkoholisti isä melkein kuolee tulipalossa ja yrittää juoda itseään hengiltä, yritän auttaa kaikin mahdollisin keinoin mutta mikään ei auta, niin avuton olo.
Mulle on tullut välillä sellasia ajatuksia että parempi kun olisin vaan poissa, kun on vaan niin surullinen että sattuu ja tuntuu ettei enää jaksa. Tuntuu että oon aivan yksin pääni sisällä vaikka mulla on ihmisiä ympärillä. Otin syksyllä lopputilin töistäkin kun ei vaan enää jaksanut. Häpeän, pelkään. En tiedä mitä tehdä ☹️ haluaisin puhua jollekkin psykologille mutta paraneeko kaikki sillä? Miten täysi-ikäinen edes pääsee vastaanotolle, minne pitäisi soittaa? Timo halusi pistää välit poikki kanssani kun päätin lopettaa tapailun, joten en hänellekkään enää voi puhua. Sekin satuttaa koska Timosta tuli mulle todellä tärkeä.
Nään hirveästi painajaisia siitä että joku hakkaa mua tai että menetän kaikki tai joku on todella vihainen mulle. Iltaisin on vaikea saada unta.. olen niin lopussa. Vihaan puhua koko aiheesta koska haluaisin vaan unohtaa kaiken pahan, haluan vaan olla onnellinen mutta saan vaan turpaan kaikilta. Olen nuori ja elämä edessä mutta mun elämänilo on katoamassa ☹️
Voi sinua. Olisi parasta, että se miehesi olisi poissa luotasi. Apua voit hakea vaikka ihan terveyskeskuksen kautta.
Mene paikkakuntasi terveysaseman sivuille, sieltä löytyy "mielenterveyspalvelut" ja yhteystiedot. Apua löytyy aikuisille kyllä.
Teillä ei ole yheisiä lapsia ja ei ilmeisesti myöskään yhteisiä taloudellisia sitoumuksia. Sinuna ottaisin suhteesta vähintäänkin aikalisän. Sinun täytyy voimistua ja saada etäisyyttä tilanteeseen, jotta pystyt näkemään asian paremmin ja mies ei pysty vaikuttamaan päätelmiisi. Tällä hetkellä tilanne syö itsetuntosi ja mielenterveytesi.
Väkivaltaan turvautuva harvemmin muuttuu omin päin. Voi olla aikoja, jolloin tilanne on rauhallinen, mutta lopulta henkilö tarttuu taas tuttuihin keinoihin. Väkivallalla on myös tapana eskaloitua. Miehesi tulisi hakea apua, vaadi hänelä sitä http://www.miessakit.fi/fi/toimintamuodot/lyomaton_linja
Ja tuosta sinun suhteestasi. Minä pystyn ymmärtämään, että olet tilateessa päätynyt hakemaan itsellesi lohtua ja mielihyvää. Sitä taas en tiedä, pystyykö miehesi vai seuraisiko asian tietämisestä lisää heittelyä, ravistelua, haukkumista ja mitätöintiä, joutuisit ehkä lopullisesti altavastaajaksi, koska olet pettänyt, mitä miehesi pitää ehkä pahempana, kuin omaa toimintaansa (itse olen eri mieltä). Salaaminen ja syyllisyyden kantaminenkaan ei ole helppoa. Suo siellä, vetelä täällä.
Mitä mun kannattaisi tehdä tässä tilanteessa? ☹️ olisi kiva kuulla jotain mielipiteitä asiasta
joku toinen kirjoitti 3.1.2016 15:33
Mene paikkakuntasi terveysaseman sivuille, sieltä löytyy "mielenterveyspalvelut" ja yhteystiedot. Apua löytyy aikuisille kyllä.
Teillä ei ole yheisiä lapsia ja ei ilmeisesti myöskään yhteisiä taloudellisia sitoumuksia. Sinuna ottaisin suhteesta vähintäänkin aikalisän. Sinun täytyy voimistua ja saada etäisyyttä tilanteeseen, jotta pystyt näkemään asian paremmin ja mies ei pysty vaikuttamaan päätelmiisi. Tällä hetkellä tilanne syö itsetuntosi ja mielenterveytesi.
Väkivaltaan turvautuva harvemmin muuttuu omin päin. Voi olla aikoja, jolloin tilanne on rauhallinen, mutta lopulta henkilö tarttuu taas tuttuihin keinoihin. Väkivallalla on myös tapana eskaloitua. Miehesi tulisi hakea apua, vaadi hänelä sitä http://www.miessakit.fi/fi/toimintamuodot/lyomaton_linja
Ja tuosta sinun suhteestasi. Minä pystyn ymmärtämään, että olet tilateessa päätynyt hakemaan itsellesi lohtua ja mielihyvää. Sitä taas en tiedä, pystyykö miehesi vai seuraisiko asian tietämisestä lisää heittelyä, ravistelua, haukkumista ja mitätöintiä, joutuisit ehkä lopullisesti altavastaajaksi, koska olet pettänyt, mitä miehesi pitää ehkä pahempana, kuin omaa toimintaansa (itse olen eri mieltä). Salaaminen ja syyllisyyden kantaminenkaan ei ole helppoa. Suo siellä, vetelä täällä.
Kiitos vastauksesta. Kerran juteltiin mieheni kanssa pettämisestä ja kysyin häneltä jotakuinkin näin "mitä jos sun tekos olisi ajanut mut pettämään?" Ja mies vastasi siihen ettei voisi antaa anteeksi ja se on täysin eriasia kun käsiksi käyminen... joten oot oikeessa siinä että joutuisin altavastaajaksi. Tietenkään mikään ei oikeuta pettämään en sitä sano mutta mies ei ikinä tulisi ymmärtämään miten mua satutti sen sanat ja teot. Ja niinkun sanoin jo en halua loukata miestä, koska itseäni on petetty ja tiedän miltä se tuntuu.
Unohdin myös aiemmin kertoa että mieheni oli joskus Timolle kertonut että on ihastunut toiseen naiseen ja Timo kertoi minulle vasta kun alettiin luottaa toisiimme.
Mies on aina väkivalta tilanteissa syyttänyt mua, että se on mun oma syy että mitäs olen niin tyhmä ja haukkunut myös rumaksi. Mies myös tietää edellisestä suhteestani ja mitä olen kokenut ja silti kehtaa tehdä noin ☹️
Nyt kun tilanne on rauhoittunut ja riitoja ei ole ollut pariin kuukauteen niin musta on alkanut tuntua ihan kamalalta tuo pettämis asia... miten elän sen asian kanssa. Ei ole yhtään tapaistani tehdä tuollaista ja haluaisin vaan unohtaa sen. Pidän itseäni ihan kamalana ihmisenä.
Puhelinkeskusteluapua ja etsimiäsi neuvoja saat palvelunumerossa, täällä
https://www.naistenlinja.fi/
Et ole kamala ihminen, et ollenkaan. Sinun tilanne on ja on ollut vaikea, ihminen on joskus eksyksissä, hakee suuntaa ja on erehtyväinen. Kun luen kirjoituksiasi, näen paljon asioita tapahtuneen takana, jotka tuovat ymmärrystä tapahtuneelle. Yritä löytää keinot myös ymmärtää itseäsi ja antaa itsellesi anteeksi. Olet antanut miehellesi anteeksi mielestäni paljon pahempia asioita. Laitan sinulle yhden linkin, koita josko tällainen harjoitus auttaisi http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/loppuu_se_piehtarointi_ohjeet_vaarasta_syyllisyydesta_vapautumiseen
Kiitos joku toinen. Tänään heti herätessä oli ihan hirveä olo, tuntui niin yksinäiseltä ja arvottomalta. Mulla kun ei ole enää ketään kelle puhua nyt kun Timo pisti välit poikki niin ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kun soittaa apua itselleni. Selitin puhelimessa vähän tilanteestani ja sanoivat siellä että pääsen juttelemaan psykologin kanssa, mutta aikoja on vasta parin viikon päästä... se tuntuu älyttömän pitkältä ajalta ☹️
Kukaan ei ikinä uskoisi jos kertoisin tästä tilanteesta, kaikki pitää mua ilosena, vitsailevana ja kilttinä ihmisenä. Ja miestäni pidetään hyvänä miehenä... Sekin vie voimia kun joutuu esittämään että kaikki on hyvin ja hymyillä vaikka oikeasti tekisi mieli itkeä.
Oon myös huomannut että syytän kaikesta itteäni, mm. siitä miksi mua hakataan. Kun puhuin siitä miksi menettäisin ystäväni jos joku saisi tietää tästä on siksi, koska oon valedellut heille että kaikki on hyvin ja en ole kertonut asiasta, vaikka olen luvannut jos jotain sellaista taas tapahtuisi edellisen suhteen jälkeen. Ystäväni arvostavat rehellisyyttä ja sitä en todellakaan ole ollut... ☹️ miten he pystyisivät muka ikinä luottamaan muhun. syytän itseäni myös siitä että mun ja Timon välit on nyt poikki, jos en olisi ihastunut Timoon ei tätä pettämis juttua olisi ollenkaan ja olisin Timon kanssa hyvissä väleissä. Syytän itseäni myös siitä jos eroaisimme mieheni kanssa, koska pettäminen. Miten voin edes elää itseni kanssa.
Ahdistaa, pelottaa, itkettää, masentaa, hävettää... en tiedä miten uskallan kertoa edes psykologille tästä kaikesta. Mitä jos itken niin paljon etten edes pysty puhumaan? Itkin jo soittaessani... ☹️ miten oonkaan ikinä voinut saada itseni tähän tilanteeseen, oon pettänyt myös itseni kun lupasin edellisen väkivaltasuhteen jälkeen että jos yksikin mies enää ikinä käy käsiksi niin lähden samantien. Tässä sitä taas ollaan...
HE! !
Mksi odottaa psykologille asti ?
Lähde jo tänään pois.
Väkivaltaan ei ole oikeutta edes pettämisen takia.
Turvakodissa , jos sinne pääset, voi puhua ammattilaisille, he ymmärtävät sinua.
Ei miehestä näe etukäteen, kuka lyö.
Olenkin usein leikilläni sanonut, että vaadin tästälähin kumppaniltani otsaan leiman: olen psyykkisesti terve, en käytä väkivaltaa"
Ensimmäinen askel on raskain ja pisin, mutta sen jälkeen helpottaa.
Me olemme kaikki ihmisinä keskeneräisiä ja teemme virheitä.
Ilmeisesti kumppanisi ei ole ollut ihmisenä sinulle tarpeeksi tyydyttävä joka suhteessa, joten totta kai tulee halu saada rakkautta jota ei omassa suhteessa voi kokea.
Väkivaltainen ihminen ei kykene näkemään vikaa itsessään ja vaikka joskus kykenisikin, luottamus ja toivo on väliltänne särkynyt.
Jussityö, Lyömätön Linja, mitä näitä nyt on, voivat auttaa vain siinä, miten väkivaltainen ihminen kykenee hillitsemään väkivaltaansa.
Ihmisen persoonallisuutta ei sielläkään pystytä muokkaamaan.
Toista ei voi muuttaa, mutta itseä ja omaa elämää voi.
Miksi jäädä heikkoon, huonoon parisuhteeseen ?
Mitä kauemmin väkivallan hyväksyy osana suhdetta, sen syvemmin se rikkoo sen kohdetta ja lopulta saattaa vaurioittaa myös minuuttasi.
itsen löytäminen sellaisen jälkeen on todella haasteellista, ja vuosien kuluessa totut pitämään sitä elämääsi kuuluvana asiana, ja kadotat itsesi suurella todennäköisyydellä, kuten itselleni kävi 30 vuoden avioliiton jälkeen.
Kassit kantoon ja apua saamaan.
Olet rikki jo , koska itkit aikaa tilatessasi.
Älä enää odottele.
Voimia sinulle muutokseen.
hopeahius🙂👍