Voiko yrittää jos rakastaa toista?
Kertokaa kokemuksistanne. Mieheni jäi kiinni uskottomuudesta ja luulin että keskustelimme asiat ja sovimme että yritämme yhdessä, varsinkin kun meillä on pieniä lapsia. Minä yritin antaa anteeksi ja luulinkin jo välillä näkeväni auringon kaikkien pilvisten kuukausien jälkeen. Mutta ilmenikin että suhde ei ollut loppunut (oli kuulema yritetty) ja jatkunut tämän jälkeen kun olimme sopineet, että yritämme jatkaa/aloittaa uudelleen avioliittoamme. Tiedän olevani tyhmä, mutta kun sydän ei päästä irti eikä halua erottaa lapsia isästään ja kaiken tämän jälkeen on taas selvitelty asiaa ja mies kertoi että on rakastunut tähän toiseen naiseen mutta ei halua vaihtaa perhettään häneen eli haluaisi siis jälleen yrittää. Kysyn siis kokemuksia onnistuuko? Jos pääsee siitä toisesta naisesta eroon, niin aika varmaankin haalistaa ja saa unohtamaan tämän ”rakastumisen” joka todellisuudessa on ihastumista sillä sinkku tyttö on varmasti tuonut mukavaa juhlaa arjen harmauteen, jota en rakkudeksi usko. Eli onko mahdollista, kun kolmannesta pyörästä pääsee eroon ja tunteet sinne suuntaan tukahdetettua että kaiken tämän jälkeen vielä voisi onnistua perhe-elämä? Vai olenko vain niin sekaisin tästä kaikesta että jälki ei enää minulle pelaa ollenkaan ja koko kuvio on täysin tuhoon tuomittu? Oletan että en ole ainoa kenelle näin on käynyt, joten kertokaa ihmeessä kokemuksista, niin negatiivistä kuin positiivisitäkin jos niitä on. 😭
Hei!
Elän kanssasi tuskaasi. Kirjoitin itse oman kokemukseni, ehkä lyhennettynä tänne. On muistaakseni sinun otsikkosi alla.
Jos hän tuleekin takaisin, tai otat hänet takaisin. Kuinka pystyt luottamaan. Miten se asia tulee varjostamaan kaikessa teidän yhteisessä elämässä.
Kaikkia mahdollisia kysymyksiä tulee, niin itsellänikin, koko ajan.
Nämä ovat kipeitä asioita. Todella kipeitä. Olen pahoillani puolestasi. Olen pahoillani omasta puolestani. Kenenkään ei pitäisi tulla petetyksi. Ei sellaisen ihmisen taholta, kenen kanssa on elämäänsä rakentanut ja luottanut siihen. 😞
Halusin kirjoittaa vastauksen aiheeseesi, vaikka minulla ei olekaan valitettavasti kokemusta siitä, voiko 'vanha' parisuhde jatkua uskottomuuden ja kolmannesta eroon pääsemisen jälkeen. Lyhyestä virsi kaunis: asun itse erossa puolisostani, hän miettii omalla tahollaan mitä sitten haluaa elämältään ja kyllä, on edelleen yhteydessä henkilöön, jonka kanssa hänellä oli/on suhde.
Olen kuitenkin tässä lukenut monia erilaisia kirjoja, artikkeleita, keskusteluja aiheesta. Suosittelisinkin sinulle, ihan näin ei-ammatillisena neuvona, erilaisia lähteitä mistä saisit ns. työkaluja tilanteeseen. Ja nimenomaan itsellesi.
Hankalinta minusta tällaisessa tilanteessa on juuri se, että miten se suhteessa ollut pääsisi eroon tästä ihmisestä, joka varmasti edelleen tuottaa ilonaiheita hankalaan tilanteeseen. Olenkin miettinyt, että vaikka itse kuinka tietäisin monia keinoja, niin en voi niistä oikein mennä hänelle sanomaan. Tuntuu, että silloin varsinkin laittaisin itseni epäsuotuisaan asemaan, jossa toinen kokisi minut vain painostavana. Onko siis vain odotettava, että hän itse keksii ne keinot ja sen todellisen halun päästä irti ulkopuolisesta ihmisestä...
Minulla ei ole puolisoni kanssa lapsia, mutta ymmärrän hyvin halusi yrittää miehesi kanssa. Onko sinulla myös omia tarpeita ja haluja, joita tunnet voivasi miehesi kanssa kohdata, mikäli hän todella sitoutuisi suhteenne uudelleenrakentamiseen?
Tyhmyys tuntuu olevan yleinen tunne näissä asioissa... Monet puhuvat siitä, että haluaisivat tyhmyyden sijasta puhua rohkeudesta: haluamme vielä kohdata sen toisen ihmisen, puolisomme, vaikeat asiat, antaa anteeksi. Itse olen kerännyt paperille miljoona asiaa, jotka puolisoni kanssa eivät ole olleet hyvin, mutta silti haluaisin antaa omasta puolestani meille ja yleensäkin elämän tarjoamille tilaisuuksille korjata asiat mahdollisuuden. Olisiko se ihminen vielä siellä jossain...?
En voi siis vastata kysymykseesi, onnistuuko suhteen uudelleen rakentaminen... Uskaltaisin ihan omana mielipiteenäni esittää ajatuksen, että mikäli hän todella saa suljettua ulkopuolisen pois elämästänne, joka on todella ainoa vaihtoehto jotta voi todella siirtyä eteenpäin, hänenkin tulee omalta osaltaan ymmärtää, mitä kaikkea parisuhteen hoitaminen tällaisen tilanteen jälkeen vaatii.
Toivottavasti ketjuun tulisi viestejä kokemuksista, itsekin kaipailen niitä... Oma puolisoni on erikoisessa tilanteessa: hän ei tiedä haluaako yrittää vai ei. Tässä yhtenä suurena kompastuskivenä on hänen syyllisyydentuntonsa, josta hän ei tiedä miten selviää... Mutta yritän kaikesta huolimatta varautua tilanteeseen, jossa hän haluaisikin yrittää🙂
Luulen, että yksi syy miksi kolmannesta osapuolesta ei osata päästää irti on se, että ei kaikesta yrittämisen halusta huolimatta uskalleta kohdata niitä kipeimpiä asioita ja halutaan tavallaan saada molemmista suhteista ne hyvät puolet.
Toivottavasti vastaukseni ainakin herättää ajatuksia ja keskustelua...
petetty08 kirjoitti 1.12.2008 10:35
Kertokaa kokemuksistanne. Kysyn siis kokemuksia onnistuuko? Jos pääsee siitä toisesta naisesta eroon, niin aika varmaankin haalistaa ja saa unohtamaan tämän "rakastumisen" joka todellisuudessa on ihastumista sillä sinkku tyttö on varmasti tuonut mukavaa juhlaa arjen harmauteen, jota en rakkudeksi usko. Eli onko mahdollista, kun kolmannesta pyörästä pääsee eroon ja tunteet sinne suuntaan tukahdetettua että kaiken tämän jälkeen vielä voisi onnistua perhe-elämä?
Hei,
Kerron sinulle sen toisen osapuolen tilanteen. Olen itse rakastunut avioliiton ulkopuolella toiseen mieheen. Omassa liitossa oli monta asiaa pielessä, joita olin epätoivoisesti yrittänyt korjata, oma mies ei sitä halunnut korjata. Turhaan kannoin hänelle parisuhdekirjoja, yhtäkään hän ei lukenut. Hänen mielestään kaikki oli hyvin. Järki katosi, tunne vei kun kohtasin ihmisen, joka "tuntui" välittävän minusta. Molemmat olimme avioliitoissa tahollamme.... Olemme edelleen.
Siitä voi siis päätellä, että kun tahtoo, voi avioliittoa jatkaa, vaikka rakkaus liiton ulkopuolista kohtaan on edelleen olemassa. Eri asia on, mitä se tällainen avioliitto on, jossa edelleen rakastan toista ihmistä, jota ei minulle enää ole olemassa ja suren häntä kuin kuollutta. Kaiken lisäksi sain todeta, ettei mikään ollutkaan sitä mitä kuvittelin. Ei ollut rakkautta tämän miehen puolelta, vain himoa. En kuitenkaan näidenkään tosiasioiden valossa pysty antamaan omalle aviopuolisolleni sellaista tunnetta, jota ei ole olemassa juuri nyt häntä kohtaan.En ole miestäni suojellakseni tästä toisesta kertonut. Se satuttaisi häntä ja kaikkihan on joka tapauksessa ohi. Riittää, että minuun sattuu, ansaitsen sen ja yritän selvittää ensin pystynkö jatkamaan.
Rehellisyys olisi tietysti ihanne, mutta ketä se nyt tässä tilanteessa palvelee?
Minäkin odotan, että "rakastumiseni" vain sammuisi, muistot kuihtuisivat, enkä kaipaisi enää. Varsinkin, kun rakkauteni kohde ei sitten ollutkaan sitä, mitä väitti olevansa. Silti taistelen jälkeen jääneiden tunteiden kanssa. 😟, joille ei ole kohdetta. Rakastuminen on vain tunne ja kemiallinen reaktio, niin ihana kuin se onkin. Sitoutuminen tehdään sen vallassa, arki on se joka jää.
Voisin kokemuksestani päätellä ja mitä olen kuullut, että miehet eivät jätä missään tapauksessa perhettään, vaan haluavat kokea rakkauden huumaa. Oma miehesi tuskin lähtee turvallisesta kodistaan ja totutuista ympyröistä, ellet heitä häntä pihalle. Minunkin rikoskumppanini sanoi: "Ettei tämän pitänyt mennä näin syvälliseksi ja ettei hän halua rikkoa perhettään. Että hän piti vain hetken hauskaa. Että oli helpompaa saada minulta kuin omalta vaimolta." Hän ei halunnut nähdä vaivaa vaimonsa viettelemiseen.
Teidän kohdallanne tietysti on eri tilanne, jos rakkauden kohde vielä pyörii ympyröissä. Täydellisen suhteiden katkaisemisen se vaatii.
Tarinassa on aina kaksi puolta ja ymmärrän, että jokaisen oma kokemus on se todellisin itselle. Toivon sinulle ja perheellesi onnea yritykseen ja yritän itsekin edelleen, jos vain kykenen elämään tässä vielä ihmisiksi.
Oma kohtainen kokemukseni on seuraavanlainen.Olen suurperheen äiti ja mieheni pettäminen paljastui yllättäen .se oli todella järkyttävä kokemus .Suhde oli alkanut työpaikalla ja jatkunut monet kuukaudet.ALKOI RANKKA VAIHE meidän liitossa.Mies kulki omilla reissuillaan ja jatkuva valehtelu ja riitely ja vihanpito oli hänen puoleltaan .Tosi paha oli olla kaikilla , kunnes mies vain lähti oli hommannut asunnon jonne muutti ja jatkoi suhdettaan sieltä käsin.SUHTEEN TULLESSAyleisesti ilmi , pienellä paikkakunnalla kun asutaan niin toisena osapuolena ollut nuori nainen lopetti suhteen mieheeni.Asuimme mieheni kans erillään 1.5 vuotta jona aikana hiljalleen korjasimme suhdettamme ja kävimme tapahtuneita asioita läpi .PALUU YHTEEN EI OLLUT HELPPOA.Lopulta muutimme uudelleen yhteen ja uudelta pohjalta perheenä jatkoimme.LUOTTO OLI VAIKEA RAKENTAA UUDELLEEN.Aika auttaa aina asioissa ja elelimme suurperheen arkea iloineen ja suruineen PARI VUOTTA.Mieheni halusi lähteä vajaan vuoden koulutukseen toiselle puolen suomea .olin asiaa vastaan mutta hän teki tahtonsa mukaan ja lähti koulutukseen.ja vain viikonloppuisin tuli luoksemme.Lupaili kaikkea ja oli rakastava ja ikävöivä viikot .Koulutuksen loppukuukausina rupesi taas hänen käytöksensä muuttumaan kielsi että mitään olisi suhdetta taas. Viimeisinä koulutus viikkoina ei tullut kotia enää oli tentti kiireitä hänen mukaan ja kotona kuulemma ei ollut rauhaa lukea.Koitti viimein aika että koulutus loppui ja oisi kotiin tulon aika .olin helpottunut .koska pitkä aika oli ollut vastata perheestä yksin ja taloudellinen tilannne mennyt tiukalle opiskelun takia.Ei tullut mies kotia
asumaan enää puhelimitse ilmoitti vaan että hänel on toinen ja muutti sen luo .Avioero laittoi vireille ja tavaransa oli hakenut kun tiesi minun olevan silloin poissa. Harkinta aikamme alkaa olla lopussa näinä päivinä. Ei ole tavannut lapsiaan kertaakaan tänä aikana ei ole halunnut .Asuu uuden naisensa kanssa ja asiassa on ehkä surkuhupaisinta että tällä naisella on myös aika monta lasta.Asioita ei ole halunnut selvittää minun tai lasten kanssa .häipyi vain meidän elämästä.ARKI ON NYT AIKA RANKKAA TAAS.Selvitä taloudellisesti asioista ja todella monen lapsen kanssa arki ei helppoa .MUTTA ME YRITETÄÄN SELVITÄ ELÄMÄSSÄ ETEENPÄIN SEKÄ LAPSET ETTÄ MINÄ.