Hei,pakko vastata ja samalla purkaa omaa sydäntä kuormasta.Me olemme miehen kanssa olleet 17 vuotta yhdessä,on lapset yms. Peruslitanja kaikkea. Mieheni petti minua vuonna 2021 ja edelleen työstän tätä asiaa.Käyn psykiatrisella sairaanhoitajalla keskustelemassa,tuloksetta jo toista vuotta. Inhoan miehen kosketusta yms. En ole enää kyennyt seksiin tai muuhunkaan läheisyyteen,tuntuu,että olen sisältä kuollut.

Toiset lukemani mukaan selviää uskottomuuden jälkeen,harmi että itse olen edelleen alkuviivalla kaikesta selviytymiseen. En luota enää mieheeni,arkisissa asioissa kyllä..Aluksi vaadin tutkia puhelimet yms mutta nykyään minua ei edes kiinnosta.

Minä ainakin olen ihan toivoton tapaus tässä ratkaisussa päästä eteenpäin.

Olen täysin rikki,seksuaalisuuteni ja naiseuteni.Kaikki on varissut tämän takia.

Kaipaan läheisyyttä,mutta en kykene siihen. Välillä oikein harmittaa olla minä itseni kun en pääse asiasta yli.

Luulin kanssa että olisimme asian perusteellisesti puhuneet,mutta aina pikkuhiljaa selvisi,että joko mies on jättänyt jotain tarkotuksella kertomatta tai värittänyt asiaa parhain päin.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 6 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Lisätty tekstiä

Onpa ikävä tilanne… mutta varmasti varsin tyypillistä, että kestää vuosia toipua. Eräänlainen surutyöhön tämä tuntuu olevan, vaikka pettäjäosapuoli täällä ei sitä sellaisena ymmärrä.

Selvisikö sinulle koskaan puolisosi motiivit tai syyt uskottomuuteen? Onko puolisosi selvittänyt ammattihenkilön tuella näitä itsestään tai valmis selvittämään?

Itse olen pohtinut, että ensisijaisesti keskityn nyt itseni korjaamiseen, mutta edellytän kyllä puolisonkin selvittämään tahollaan  omia sisäisiä mörköjään. Muutoin näen riskin, että sama toimintamalli jatkuu aina vaan uudelleen.

Suhteen osalta olemme päättäneet yrittää jatkaa uudelta pohjalta eteenpäin. Varmasti elämänmittainen särö jää, mutta jos tilalle tulisi jotakin uutta ja kenties osin parempaakin, olen valmis katsomaan mahdollisuutta suhteen rakentamiselle.Toisaalta luotan nyt vahvasti oman elämäni kantavan jokatapauksessa, jos tämä suhde jostakin syystä lopulta päättyisi.En koe olevani riippuvainen puolisostani.

Toivoin sinulle kovasti jaksamista oman voimaantumisesi kanssa!

Hei, olen erittäin pahoillani puolestasi. Tiedän tunteen ja voin kertoa, miten oma suhteeni “selvisi” vastaavasta tilanteesta. 

Nyt tapahtumista on tasan 10 vuotta, joten muisteleminen ei enää tuo tunteita pintaan. Tilanne muistutti paljon teidän omaanne: miehellä oli aikaa vievä harrastus ja sieltä löytyi “ystävä”. Vähitellen edettiin ja lopuksi oltiin vuosien salasuhteessa. Miehen mukaan monta kertaa yritettiin lopettaa, mutta ei voitu mitään, kun tunteet olivat niin syviä.
 

Miehen käytös oli tuolloin ailahtelevaa. Välillä hän lopetti puhumisen ja  ei katsonutkaan minuun. Kyselyihin hän töksäytti, ettei ole mitään ongelmia. Seksistä oli turha haaveillakaan, kun mies kavahti kosketustakin. 

Olin kuitenkin 30 vuoden yhdessä olon jälkeen täysin luottavainen (ja sinisilmäinen), joten suhteen (melko huvittavan) paljastumisen jälkeen tuntui, kun kaikki romahtaisi ympäriltä. Mies sanoi, ettei kadu muuta kuin paljastumista. Hän sanoi heti, ettei lähde mihinkään terapioihin. Toivoi vielä, että minäkin saisin vielä kokea jotain yhtä ihanaa.
Erota mies ei halunnut. Toinenkin osapuoli oli tahollaan naimisissa, joten salaisuus oli keskeinen osa suhdetta. 

Kävin sitten yksin terapiassa. Päätin jäädä, mutta sanoin, että suhteen/suhteiden tulee loppua ja seksinkin tulla vähitellen osaksi elämää. Päätin myös, etten ota asiaa enää esille, ellei jotain uutta ilmene. Ei ole ilmennyt ja nyt asiasta ei ole kahdeksaan vuoteen puhuttu. 

Suhteemme kuitenkin muuttui. Ennen luotin mieheen kuin vuoreen, mutta nyt taka-alalla on ajatus, että voi olla, ettei mikään ole totta. Kyseessä ei ole epäilys, vaan ennemminkin toteamus. Se ihaileva, rakastava katseeni, joka näkyy 20 vuotta vanhoissa valokuvissa, ei ole palannut. Kaiken kaikkiaan suhteemme on laimennut, mikä olisi tietysti voinut tapahtua muutenkin. 

Jälkikäteen ajatellen, olisin lähtemällä saanut enemmän suuria tunteita: rakastumisia ja pettymyksiä. Ehkä olisin kokenut sen suuren ihanuuden, mitä mies minulle toivoi,  

Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen elämääni. Minulle on näiden kymmenen vuoden aikana kertynyt paljon uusia ystäviä, harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Suhteeni aikuisiin lapsiini on lähentynyt. Mies elää täsmälleen samaa elämää kuin 10 vuotta sitten, paitsi että suhteen toinen osapuoli on lopettanut harrastamisen.  

Lopuksi: parasta, mitä voit itsellesi tehdä, on hyväksyä tapahtunut osaksi historiaanne. Tee sitten omat päätöksesi, niin että hyvinvointisi ei ole riippuvainen toisten päätöksistä. 

En jatkaisi. Tuossa on toinen osapuoli valintansa tehnyt: valitsi harrastuskaverin teidän pitkän suhteen sijaan ja tuo osoittaa todella suurta epäkunnioitusta sinua kohtaan. Luottamuksen rakentaminen takaisin on todella työlästä ja vaikeaa ja kun vielä vuosien päästäkin epäilet miestäsi, hän saattaa kääntää asuan niin, että olet sairaalloisen mustasukkainen, vaikka olet sitä ihan syystä. Meillä kävi näin ja nyt selvisi mahdollinen uusi pettäminen: selvisi tällaisen "harrastuskaverin" olemassaolo, ja nyt odotan, mistä saan kerättyä riittävät tiedot, koska intuitio sanoo, että tässä ei ole nyt kaikki tiedossa.

Ikävä kuulla. Olen kyllä samaa mieltä, miten tällaista voi kukaan tehdä rakastamalleen kumppanille?

Viime kuukausina olen kyllä huomannut, että luottamuksen uudelleen rakentaminen on sangen vaikeaa, uskon että täysin mahdoton tehtävä. Tällaisen kriisin jälkeen parisuhteen pelisääntöjen täytyy kyllä muuttua täysin, että voi vähänkään luottaa. pettäneeseen kumppaniin.
Yritän itselleni muistutella, että rakennan jatkoelämäni vain itseni varaaan-käy suhteelle miten vain.

Hei

Miten tilanne kohdallanne on edennyt?

Kerron tähän omaa tarinaani

Olemme oleet vaimoni kanssa naimisissa 20 vuotta. On talo ja lapset, arki on rullannut hyvin. Seksiä on ollut vähintäänkin riittävästi.

Talvella vaimoni yhtäkkiä kysyi että miten meillä menee? Tämä oli heti jotain todella kummallista, vastasin tietenkin että hyvin minun mielestä. Vaimoni alkoi purkautua että kun me ei tehdä yhdessä mitään etkä sinä lähde mihinkään minun kanssani. Siinä vaimo osui oikeaan, minulla oli omia ongelmia päässäni miksi en vaimon kans reissaillut yms. Oma minäkuva ahdisti eniten. Vaimo kysyi että pitäisikö meidän erota. Vastasin että minä en ainakaan halua erota, rakastan vaimoani todella paljon. Lupasin muuttaa käytöstäni ja vaimokin sanoi ettei hänkään halua erota. Aloin tehdä muutosta itsessäni vaimoni toivomaan suuntaan.

Muutaman viikon päästä huomasin että vaimo muuttui etäiseksi, huusi ja tiuski lapsille. Seksiä meillä oli edelleen mutta vaimo näytti siltä kuin ei nauttisi siitä yhtään. Tuntui ihan helvetin pahalta, luulin vaan omassa päässäni olevani huono sängyssä kun vaimo ei nauti. Aikaa kului taas, kohta vaimo vältteli jo kosketustani muuttui surulliseksi eikä puhunut oikeen enään mitään. Viellä silloinkin ajattelin että minä itse olen tehnyt jotain väärin. Yhtenä iltana sitten kysyin että mikä mieltä painaa? Vaimo sanoi pettäneensä minua.

Sillä hetkellä minun maailma romahti, tuntui että sydän pysähtyy. Vaimo oli pettänyt minua meidän yhteisen tuttavan kanssa, jonka kanssa hänellä oli yhteinen harrastus. Olin joskus mielessäni ajatellut mustasukkaisesti tästä miehestä, sillä tiesin että hän on poikamies ja hänellä on paljon suhteita. Selvisi että jo aikaisemmin kun vaimoni kysyi minulta miten meillä menee. Vaimo oli jo ihastunut häneen. Sitten yhteisillä harrastus reissuilla olivat suudelleet useita kertoja, pikku hiljaa viestittelyt ja puhelut muuttuivat seksuaalisiksi. Rakastuminen oli tapahtunut. Sitten yhdellä harrastus reissulla menivät sänkyyn asti, seuraavalla viikolla toisen kerran. Tämän jälkeen laittoivat suhteen jäähylle, vaimo halusi kertoa minulle. Mutta ei pystynyt vaan vetäytyi kuoreensa.Silloin minä huomasin vaimossani tämän isoimman muutoksen.

Heidän suhteensa kesti reilun kuukauden olivat jo suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta. Vaimo tosin oli sanonut tälle toiselle miehelle moneen kertaan että haluaa jatkaa elämää minun kanssani jos minä muutun, ja välillä olivat saaneet yhteydenpidonkin poikki.  Sanoin heti vaimolleni että edelleenkään en halua erota, koska rakastan vaimoani niin paljon. Vaimonikin sanoi minua edelleen rakastavansa, mutta sanoi että hänellä on vahvoja tunteita myös tätä toista miestä kohtaan. Sivu suhde loppui siihen, vaimoni oli aluksi tosi surkeana siitä mitä oli minulle tehnyt, ja samalla suri myös sitä toista miestä.

Minun pääni kävi läpi kovan syyllisyyden tunteen ahdistuksen masennuksen ja kaiken mahdollisen parin viikon sisällä. Koin olevani tosi huono mies. Puhuin psygologin kanssa se helpotti, kävin myös puhumassa tämän toisen miehen kanssa, häntä kohtaan on edelleen viha suurin tunne. Vaimoani kohtaan en vihaa tuntenut missään vaiheessa. Suurimpana tunteena oli pettymys.

Nyt kun aikaa on kulunut jo useampi kuukausi olo alkaa olla jo tosi hyvä. Vaimoni kanssa ollaan lähennytty, avoin ja rehellinen puheyhteys on säilynyt. Kumpikin ollaan saatu puhuttua vuosia vaivanneita asioita läpi. Pystyn myös luottamaan vaimooni edelleen, koska tiedän ettei hän tosiaankaan sitä minua loukatakseen tehnyt ja hän on rehellisesti kertonut kaiken tästä suhteesta. Välillä olen kysellyt liikojakin, vastaukset sattui ja lujaa. Minussa oli myös vikaa, en antanut vaimolleni tarpeeksi muuta läheisyyttä kuin seksiä, se taas johtui omista päänsisäisistä ongelmista joita en ollut vaimolleni keronut aikaisemmin. Vaimollani oli samoja ongelmia, kumpikaan ei vaan osannut/ uskaltanut puhua niistä toiselle.  Äskettäin vaimooni otti yhteyttä nainen, hän kertoi tällä miehellä olleen samaan aikaan myös hän kierroksessa, tämä poisti vaimoltani viimeisetkin suremiset siitä toisesta miehestä.

Aikaa se vaatii että kaikki on hyvin, vielläkin asiat pyörii mielessä päivittäin mutta enään niistä ei tule pahaa oloa. Menneisyyteen ei voi vaikuttaa, mutta tulevaisuuteen voi.

Sanoisin että pettömisesta ka sivusuhteesta voi selvitä, ja luottamus palautuu pikkuhiljaa. Voimia kaikille jotka joutuu samankaltaiseen tilanteeseen.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 kuukautta, 1 viikko sitten. Syy: Lisäsin tarinaa

Hei,

yhteistä elämää on päätetty yrittää jatkaa, uudelta pohjalta eteenpäin.

parisuhteen säännöistä olemme keskustelleet ja muutenkin yhteys syventynyt, mikä luo uskoa tulevaan.

uskon että tällaisesta kokemuksesta voi selvitä eroamatta, vaikka unohtaa ei voi ja asia aika ajoin palailee mieleen-tosin laimeampana ja hyvä niin!

Vaimoni petti minua kaksi kertaa. Ensimmäisestä pettämisestä kohta 20-vuotta sitten luulin että selvisimme ja ettei meille sen jälkeen koskaan voisi koskaan käydä samoin uudestaan. Luottamus palasi silloin muutaman vuoden jälkeen ja luotin häneen täysin. Mutta nyt kun hän jäi toisen kerran keväällä kiinni pettämisestä jota oli kestänyt vuosia ja jossa toistuu sama kaava kuin monella täällä, eli olivat löytäneet toisensa harrastuksen kautta, niin mietin olenko ollut naiivi. Onko hän vuosien saatossa pettänyt minua koko ajan eri miesten kanssa? En voi luottaa mihinkään, tuntuu kuin pohja meni alta koko yhteiseltä elämältämme.

Meillä oli minun mielestäni monta hyvää yhteistä vuotta tuon ensimmäisen pettämisen jälkeen. Erosimme kesällä ja nyt entisen vaimoni mukaan hänet "pakotettiin" silloin 20-vuotta sitten jatkamaan suhdettamme pienten lasten takia. Olen siis itse luullut että selvisimme pettämisestä ja että rakastimme toisiamme mutta hän on omien sanojensa mukaan koko ajan kaivannut jotain parempaa. Tällaisen kuuleminen ottaa koville.

Voimia teille jotka elätte petetyksi tulemisen tuskan kanssa. Omat kokemukset ovat olleet todella tuskaisia ja suuria elämän kriisejä.