En ole pettäjä vaan petetty. Petetty toistuvasti.
ekan kerran jälkeen virallistimme suhteen ja luulin, että siitä voisi joskus tulla toimiva, mutta luulo oli todella väärä.
-ei hän muuttanut tapojaan. Jäi kiinni uudestaan pettämisestä ja nyt on ero haussa.
Ei sinun kannata aikaasi tuhlata petturin kanssa, vaan etsi itsellesi oikea elämä. Itse huomaan tuhlanneeni elämästäni monta vuotta.

En oppinut luottamaan ikinä. Koko ajan pelkäsin, että koska on se seuraava kerta ja pelkäsin joka lähtöä, ettei tule takaisin.
Nyt jälkeenpäin tuota aikaa ajatellessani, olisi ollut parempi erota jo ensimmäisen pettämisen jälkeen.
Monet parit kertovat miten ovat selvittäneet ongelman ja jatkaneet entistä onnellisempana. En oikein jaksa uskoa tuota. Tai sitten on oltava aistit suljettuina koko ajan ja kuljettava laput silmillä, ettet törmää noihin suhteisiin. Sillä vaikka päätin, että en välitä enää mistään heihin liittyvästä, harmittaa kun lähdet viihteelle tms. niin aina joku tulee kertomaan heistä juttuja. Ja vaikka ilmoitan, ettei kiinnosta, eihän se sulje niiden hölösuita.

Mieti siis mitä teet suhteessa, jos sinua on petetty. Minä kehotan sua jatkamaan matkaa yksin. Mutta muista aina, että ratkaisu on sinun.🙂👍

Tässä toinen näkökanta.Minä petin kerran ollessani sairauteni alkuvaiheessa (kahdensuuntainen mielialahäiriö). Salasin asian noin kuusi vuotta,kunnes kerroin miehelleni. Aluksi tuntui, että koko maailma romahtaa meiltä molemmilta ja hän oli epäilevä minun suhteeni useita vuosia. Nyt on kulunut jo kymmenen vuotta, siitä kun hän sai tietää ja välimme ovat parantuneet huomattavasti. Sanoisin, että luotamme taas toisiimme ja tulemme paremmin juttuun kuin koskaan ennen. Yhteistä taivalta meillä on takana noin 20 vuotta. On parempi olla itselleen rehellinen ja kantaa seuraukset, ainakin on omatunto puhdas. Jos suhde on kestääkseen, se kestää myös hairahduksen. Pitempiaikaiseta ulkopuolisesta suhteesta minulla ei ole kokemusta, se voisi olla vaikeampi paikka. En tiedä miksi tästä aiheesta halusit tietää...Toivon Sinulle kuitenkin kaikkea hyvää!😋

Ainahan kaikki on mahdollista,sekin,että vielä voi rakentaa kunnon suhteen,vaikka luottamus on kerran menetetty.Todennäköistä aika yksilösta kiinni.
Olen itse ollut pettäjä sekä petetty,eli kumpikin puoli kolikosta on tullut koettua.Ja kumpikin jättänyt jälkensä.Mutta kyllä itselläni petturuus vei suhteelta pohjan pois.Itse petin siinä tilanteessa,että koin jo suhteen muutenkin aika huonoksi ja hain yksinkertaisesti hellyyttä ja lämpöä joltain sellaiselta,joka oli sitä minulle valmis antamaan.Koskaan en jäänyt kiinni,mieheni jäi ja jonkin ajan kuluttua erosimme.
Olen nyt ollut tietoisesti ilman suhdetta useita vuosia,koska pelkään itsessäni piirteitä,että voisin toistaa taas saman ja toisaalta en pysty luottamaan miehiinkään,koska jos laskennallisesti joka kolmas mies pettää,niin pitää olla hyvää tuuria,ettei rakastu petturiin.Ja myöskin itselläni on ollut useita suhteita naimissa olevien kanssa,niin mihin tässä maailmass voi luottaa?Mutta jos on valmis ottamaan riskin,niin ainahan voi yrittää.Jokaisen ehkä pitää miettiä,mitä kestää.🙂

Siksi että annoin aikoinani anteeksi ja nyt myöhemmin selvisi yli 10v. takainen 1yön juttu ja toisena osapuolena oli mun "kaveri"

Aikaa on kulunut ja kyseistä asiaa on huomattavasti helpompi käsitellä.

Minua petettiin ekan kerran elämässäni 5kk sitten, erosimme vasta 2kk sitten. Oksennan vieläkin ja itkettää melkein yhtä paljon. Rakastin miestäni enemmän kuin omaa elämää. En ole pystynyt hyväksymään eroamme, kävimme parisuhdeterapiassakin ja olisin hänelle antanut uuden mahdollisuuden, mutta hän tunsi syyllisyyttä niin paljon, että muutti pois. Koko elämäni on riekaleina, toivoa parempaan huomiseen ei ole. Käyn psykologilla, koska olen sairaslomalla pettämisen aiheuttamasta masennuksesta. En voi koskaan sanoilla tai teoilla kuvata kellekään miten pahalta minusta tuntukaan. Kumpa tämä olo lähtisi pian pois, en jaksaisi kauaa enää surra... Aina tulee mieleen, että olen aivan yksin, ja etten kestä enää.😭 Tämä on aivan hirvittävää ja pelkään päivittäin, että pääni sekoaa. Haluaisin vaan piiloutua jonnekin ja itkeä siellä seuraavat 10 vuotta.. En pysty luottamaan oikeastaan kehenkään., nyt ainakin tuntuu siltä, etten koskaan ota vierelleni ketään. En jaksaisi enää kokea tätä. En voi muuta toisille petetyille sanoa kuin, että ette te ole ainoita. Meillä kaikilla on paha olla nyt, mutta toivotaan, että voimme vielä joskus hymyillä ihan aidosti, ja että kun se toinen osapuoli tulee kaupungilla vastaan, ei sydäntä enää kouraise. Nyt me petetyt ainakin tiedämme, ettemme koskaan voisi pettää, ettemme tuottaisi kellekään näin kamalaa tuskaa. Psykologini sanoi, ettei kannata aloittaa uutta suhdetta liian nopeasti, sillä kaikki tunteet seuraavat sinne. Eli olen yksin niin kauan, kuin suren, tunnen katkeruutta taikka vihaa.. Menköön vaikka vuosia, haluan onnellisen elämäni takaisin, sellaisen, joka minulla ennen miestäni oli. Voimia kaikille.🙂🌻

Voimia sinulle olen tässä puolitoistavuotta kitunut tuskassani. Hyviä hetkiä on kuitenkin alkanut tulla enemmän ja enemmän. Minulla on kuitenkin perhe ja lapset ymmärtävät tilanteeni vaikken heihin voikkaan tukeutua. Pettäjänainen(perheellinen myös) jäi kiinni ja lopetti suhteen mieheeni.Mieheni sanoo (totta vai paskaa???), että rakastaa minua. Ei liene outoa, etten empimättä usko hänen sanoihin, hänen , joka petti minua vuoden. Olemme päättäneet jatkaa yhdessä vaikka minusta tuntuu, että minun, petetyn täytyy kasata suhde uudelleen kokoon toisessa kun ei riitä kanttia. On hän edennyt, en kiellä, mutta voi sitä itsesäälin määrää.... Olen monesti ajatellut eroa mutta lapset jne. Kirpaisee se kirpaisee . Toivon kuten sinäkin , että jonain päivänä aurinko paistaisi, ei puristaisi rinnassa tuska, että kokisi olevansa rakastettu ja hyväksytty.