Voiko negatiivinen puoliso aiheuttaa masennusta

Voiko negatiivinen puoliso aiheuttaa masennusta

Käyttäjä Pellehermanni aloittanut aikaan 15.06.2015 klo 07:28 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Pellehermanni kirjoittanut 15.06.2015 klo 07:28

Otsikossa tuo pohtimani asia tulikin eli voiko olla niin, että jos on ollut yhdessä monta vuotta henkilön kanssa, joka on jatkuvasti negatiivinen ja haluaa löytää toisesta pelkkiä virheitä, joista haluaa päästä sitten aina sanomaan, niin voiko tälläinen henkilö aiheuttaa toiselle huonoa itseluottamusta ja masennusta?

Mielipiteitä?

Käyttäjä helemi kirjoittanut 15.06.2015 klo 09:01

Jotenkin tuntuu, on ihan itsestään selvää, että arvostelu, vähättely, moitteet, vertailu ja virheiden kaivaminen, syö ihmistä.
Jos tuntuu, ettei mitään osaa, toisen mielestä tehdä oikein, mikään ei miellytä, edes ulkonäkökään, niin se masentaa, stressaa ja se olematon itseluottamus on jossakin lattialankun raossa.

Käyttäjä Pellehermanni kirjoittanut 15.06.2015 klo 12:58

helemi kirjoitti 15.6.2015 9:1

Jotenkin tuntuu, on ihan itsestään selvää, että arvostelu, vähättely, moitteet, vertailu ja virheiden kaivaminen, syö ihmistä.
Jos tuntuu, ettei mitään osaa, toisen mielestä tehdä oikein, mikään ei miellytä, edes ulkonäkökään, niin se masentaa, stressaa ja se olematon itseluottamus on jossakin lattialankun raossa.

Näin olen tässä itsekin ajatellut. Olen asunut jo vajaa 10 vuotta yhdessä tuollaisen ihmisen kanssa. Luulen, että se on vaikuttanut masennukseni syntyyn. Toki oma persoonallisuuteni ja lapsuuden kokemukset tietenkin ovat muokanneet minusta tälläisen. Mutta osittain kyllä tuo puoliso on saanut poljettua itseluottamukseni maanrakoon.

Käyttäjä helemi kirjoittanut 16.06.2015 klo 09:07

Oletko kuullut sanontaa, hyökkäys on paras puolustus?
Meillä naisilla voi olla (on ) pieni taipumus, hyökätä, kun mies ei esim. puhu, jos emme ole oikein selvillä, mitä mieltä mies on, se räpätys alkaa. 😎
Sanoisin, että puhukaa ja vieläkin enemmän puhukaa. Ei ole paha asia sanoa mielipidetäään, vaikka siitä syntyisikin vuosisadan taistelu, mutta yllättävää kyllä, se voi puhdistaa ilmaa, jos ei käytetä käsillä puhumista. Ei tarvitse aina myötäillä toisen mielipidettä, voi olla raakasti ihan erimieltäkin, mutta mistä toinen sen tietää, jos sitä ei sano, kun paetaan puhumattomuuden kilven taakse.
Oletko ihan takuu varma, että hänellä on hyvä itsetunto...?

Käyttäjä Pellehermanni kirjoittanut 16.06.2015 klo 13:00

Olen kuullut kyllä tuon sanonnan. 🙂
Meillä se menee vain, niin että kun hyökkään takaisin, niin seuraa hänen puoleltaan monen päivän kestävä mykkäkoulu ja jos häneltä kysyy vaikka jotain, niin vastaa vihaisesti ja kylmästi.

Olen oikeastaan tässä kolmen viimeisimmän vuoden aikana lopettanut hyökkäyksen kokonaan, koska se ei todellakaan puhdista meidän tapauksessa ilmaa. Hän ei myöskään halua puhua ikinä asioista.

Asumme yhdessä, mutta hän halusi sopia, että eroamme. Eli käytännössä olemme eronneet, mutta silti asumme yhdessä ja meillä on kaksi lasta.

Ehdotin hänelle pariterapiaa lukuisia kertoja, mutta ei hän halua. Kysyin miksi? Siihen hän sanoi, että yritetään ensin omin avuin. Kuitenkaan hän ei ole millään tavalla yrittänyt suhdettamme parantaa.

En ole kyllä minäkään yrittänyt enää, koska huomaan hänestä, että se yrittäminen ei merkitse mitään hänelle.

Käyttäjä helemi kirjoittanut 16.06.2015 klo 13:43

Miksi hän ei halua puhua asioista?
Miksi hän halusi sen sopimuksen erosta ja joko se on virallinen?

Käyttäjä Pellehermanni kirjoittanut 16.06.2015 klo 15:01

Niin. Tuon kun tietäisi. Olen alkanut epäilemään, että hänellä on joku henkilökohtainen kriisi itsensä kanssa menossa. Se ei ole virallinen ero, koska emme varmastikaan haluaisi kumpikaan tuottaa lapsillemme sitä paskaa, kun äiti ja isä muuttaisivat eri osoitteisiin.

Ja hänellä on huono itsetunto. On sen kyllä joskus sanonut vaivihkaa.

Käyttäjä helemi kirjoittanut 17.06.2015 klo 07:59

Tapahtuiko, ennen ero ajatusta, mitään poikkeavaa ?

Käyttäjä Pellehermanni kirjoittanut 17.06.2015 klo 13:57

Noin kolme vuotta sitten tapahtui kyllä. Silloin hän ekan kerran ilmoitti, että haluaa erota. Silloinkin asuimme silti saman katon alla. Hän sanoi haluavansa olla yksi. Mutta valehteli ja petti minua toisen kanssa. Hänen mukaansa se ei ollut pettämistä, koska olimme tuolloin sopineet myös erosta suullisesti. Mutta minuun se vaikutti aika pahasti.

Käyttäjä helemi kirjoittanut 17.06.2015 klo 15:22

Ahaaa...jos minä kiljasen miehelle lähtiessäni, haluan erota...niin minullako on silloin lupa mennä pettämäänkin?😐 ...me elämme avoliitossa, joten siihenhän ei tuon logiikan mukaan päde, mitkään säännöt.
Jos vaimollasi ei nyt ole menneillään mitään viritystä, niin joko hän pelkää, että sinä etsit/löydät toisen tai pistät emännän ovesta ulos. Siksi sinua pitää morkata, ettet vaan ala uskoa itsestäsi liikoja ja lähde etsimään parempia mansikkapaikkoja.

Käyttäjä Pellehermanni kirjoittanut 17.06.2015 klo 15:47

Koen, että kolme ensimmäistä vuotta, meillä meni suht hyvin. Riitojakin oli, mutta oli paljon muutakin hyvää.

Itsekään en ole sosiaalinen luonne. Hänkään ei ole sosiaalinen luonne, vaikka kovasti yrittää olla olevinaan.

Ja minun luonne on ollut aina samanlainen. Olen varautunut ja hiljainen vieraiden ja tuntemattomien ihmisten seurassa. Myös joidenkin tuttujenkin seurassa. Mutta ensimmäiseen kolmeen vuoteen se ei häntä haitannut. Sen jälkeen hän alkoi muuttua etäiseksi ja kylmäksi, välinpitämättömäksi minua kohtaan. Suhteeseemme on mahtunut paljon seksittömiä kausia, jotka ovat olleet pahimmillaan yli puolivuotta pitkiä.

Seksittömyys on minusta oire siitä, että hän ei enää rakasta minua eikä ole onnellinen. Minäkään en ole enää onnellinen, mutta lasten takia kestän kyllä olla ja asua yhdessä. Ainakin toistaiseksi.

Käyttäjä helemi kirjoittanut 17.06.2015 klo 18:14

Nehän sanoo, että rakastuminen kestää tuhat päivää, sen jälkeen joko rakastetaan tai ei.
Seksi ei välttämättä ole rakkauden ainoa mittari, mutta on rakkauden osa-alue.
Teillä on ongelma, jonka ratkaisuun teillä ei, nyt ole taitoa ja voimiakaan.

Käyttäjä Pellehermanni kirjoittanut 18.06.2015 klo 07:18

Juu. Enkä minä rakkautta mittaakaan seksillä. En edes oikeastaan halua seksiä sellaisen ihmisen kanssa, jolle se ei kuitenkaan mitään merkitse.

Ja joka ei näytä millään tavalla olevan kiinnostunut minusta miehenä ja ihmisenä.

Avoliitto meilläkin on.

Käyttäjä helemi kirjoittanut 18.06.2015 klo 13:27

Olen itse sen verran ollut, petettyjen osastolla, että minulle riittä sitä lajia. Jos tämä nykynen kämppäkaveri tai minä, alkaisi osoittaa merkkejä, siihen suuntaan, niin sitä ei edes harkitä kahta kertaa, se on kerrasta poikki, se on sovittu heti alkuun. Kulisseja ei naulata.
Olen sanonut täälläkin monta kertaa, pettäjä on silloin puolensa valinnut.
Olen itse ollut niin hurskas, joskus aikoinaan, että annoin anteeksi ja unohdin...siis muka.
Kuka ihminen voi ikinään unohtaa elämänsä suurimman nöyryyksen, en ainakaan minä. Anteeksipyyntökin on sanahelinää ja jos saa anteeksi, on lupa tehdä uusia kolttosia
Vuosikymmenet jahkasin asiaa, mutta kun oli lapset, velat jne.
Sanotaan, naiset antaa anteeksi, mutteivat unohda koskaan, miehet ei anna anteeksi, mutta unohtavat ehkä joskus.

Teidän pitäisi puhua tämä asia, niin selväksi, ettei siinä ole tahran tahraa ja katsoa sitten eteenpäin, taaksepäin ei kannata tuijotella, tämä päivä merkitsee ja huomenna on sitten uusi aika.