Olen itse sen verran ollut, petettyjen osastolla, että minulle riittä sitä lajia. Jos tämä nykynen kämppäkaveri tai minä, alkaisi osoittaa merkkejä, siihen suuntaan, niin sitä ei edes harkitä kahta kertaa, se on kerrasta poikki, se on sovittu heti alkuun. Kulisseja ei naulata.
Olen sanonut täälläkin monta kertaa, pettäjä on silloin puolensa valinnut.
Olen itse ollut niin hurskas, joskus aikoinaan, että annoin anteeksi ja unohdin...siis muka.
Kuka ihminen voi ikinään unohtaa elämänsä suurimman nöyryyksen, en ainakaan minä. Anteeksipyyntökin on sanahelinää ja jos saa anteeksi, on lupa tehdä uusia kolttosia
Vuosikymmenet jahkasin asiaa, mutta kun oli lapset, velat jne.
Sanotaan, naiset antaa anteeksi, mutteivat unohda koskaan, miehet ei anna anteeksi, mutta unohtavat ehkä joskus.
Teidän pitäisi puhua tämä asia, niin selväksi, ettei siinä ole tahran tahraa ja katsoa sitten eteenpäin, taaksepäin ei kannata tuijotella, tämä päivä merkitsee ja huomenna on sitten uusi aika.