Voiko luottamuksen ja läheisyyden saada vielä takaisin?
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 17v. , joista naimisissa 15v. Meillä on kolme ihanaa ala-asteikäistä lasta. Uskoin aina, että meillä on elämässämme sellaisia arvoja, että vaikka vaikeuksia tulisi, me selviäisimme niistä yhdessä. Mieheni on aina saanut mennä vapaasti, en ole koskaan aiemmin uskonut hänen pettävän minun luottamustani. Meillä oli hauskaa yhdessä, kun lapset menivät ajoissa nukkumaan, nautimme toistemme seurasta..
Mutta noin 3-4v. sitten elämämme muuttui. Mieheni alkoi viihtymään tietokoneella myöhään öisin, oli aikoja, jolloin hänen meni koneelle heti töiden jälkeen ja valvoi sen parissa n.2-3 asti yöllä. Hän pelasi nettipokeria ja keskusteli pelissä mukana olevien muiden nimimerkkien kanssa. Hän oli fyysisesti tosi paljon kotona, mutta henkisesti poissa, hän ei ollut kiinnostunut minun seurastani enään. Aikaa kului ja huomasin hänen alkaneen salailemaan minulta asioita. Kun tulin koneelle vierelle, sivut vaihtuivat ja keskustelut loppuivat siihen. Hän alkoi pitämään poikkeuksellisen paljon huolta kännykästään, kerran sain puhelimen käsiini, hänen ollessaan suihkussa ja löysin sieltä läheisiä viestejä toiselle naiselle. Löysin toisen naisen sähköpostiosoitteita taskusta, puhelin soi välillä öisinkin, löysin kondomeja (joita me emme itse käytä), web-kameroita vähän väliä, joita hän ei kuulemma omista eikä osaa käyttää jne. jne. Aina löytyi joku hyvä selitys tai sitten minä olin vain sairaan mustasukkainen tai luulosairas. Jostain hän on jäänyt kiinni, mutta paljon on sellaista mitä en pysty todistamaan, mutta tunne asioista on vahva. Näistä viime vuosien tapahtumista johtuen, olen siis menettänyt luottamukseni häneen, olen ollut pettynyt monta kertaa, mutta rakastan silti edelleen miestäni, enkä toisaalta ole luopunut toivosta..
Nyt mieheni on jättänyt tietokoneella olemisen pois ja lisännyt sen tilalle liikuntaa. Hän on tosi vähän kotona, tekee ylitöitä ja käy muun ajan harrastuksissa. Minusta on tullut tarkkailija, olen koko ajan varpaillani mihin hän menee. Jos hän sanoo menevänsä punttikselle, saatan käydä tarkistamassa, että auto on punttisalin pihalla. Pari viikkoa sitten hän sanoi menevänsä kaverinsa luokse ja jotenkin vaistosin asiassa jotain muuta. Hän piti kännykkänsä suljettuna monta tuntia ja auto ei ollut kaverin luona jne. Kun koitin jutella asiata, hän vakuutti olleensa siellä ja piste, luule sinä ihan mitä tahdot.. Haluaisin pystyä luottamaan häneen, tiedän käytökseni olevan todella raskasta, olen sanonut hänelle. että jos hän jaksaisi olla superavoin minulle hetken aikaa, eikä hermostuisi, kun seuraan häntä hetken, uskon että saisin nopeasti luottamukseni takaisin.
Nyt viikko sitten mieheni ilmoitti, että hän haluaisi erota. Hänen mielestään meillä ei ole mitään yhteistä enään, hän rakastaa minua, muttei niinkuin pitäisi. Hänen mielestään eroaisimme joka tapauksessa siinä vaihdeessa, kun lapsemme muuttavat pois kotoa, niin miksi pitkittäisimme asiaa. Tämä oli minulle aika sokki. Olemme menossa parisuhdeterapiaan parin viikon päästä, mutta en tiedä onko tässä mitään toivoa enään. Minun mielestäni, koska olemme menneet naimisiin ja saanet kolme lasta, meidän pitää olla sitoutuvampia tähän avioliittoon. Mielestäni meidän tulisi olla yhdessä, mutta päättää haluammeko olla yhdessä onnellisina vai onnettomina. Pyrkiä vähentämään elämästämme niitä asioita, jotka vievät meitä poispäin toisistamme ja lisäämään sellaisia, jotka lähentävät meitä jälleen. Mielestäni emme ole yrittäneet tarpeeksi. Olen sanonut miehelleni, että mielestäni on rakkautta tarvittaessa osata myös päästää irti, joten katsotaan nyt mihin hän päätyy. En halua missään nimessä olla mikään epätoivoinen perässä roikkuja, mutta haluan ettei minulle jää sellaista tunnetta, että jotain olisi vielä voinut tehdä. Kummankin täytyy muuttua, sen tiedän. Ajatukset aika sekaisin tällä hetkellä ja kirjoituskin sen mukainen..
Hei,
koeta jaksaa!
Vaikuttaa pahasti siltä, että miehelläsi on uusi koti katsottuna. Kaikki mitä yrität ja teet on siinä mielessä turhaa. Raivostuttavinta näissä jutuissa on se, että toinen osapuoli ei voi heti suoraan tunnustaa, että siellä on uudet kuviot valmiina, vaan höpötetään erilaisesta rakastamisesta yms... vaikka sinne parisuhdeterapiaan olisi pitänyt mennä jo vuosia sitten - sen sijaan etsittiin viihdyttäjää kodin ulkopuolelta.. Sinua on petetty monessakin mielessä ja pakotettu "vaanijaksi". Jätetty toisen elämän ulkopuolelle.
Liikunnan äkillinen lisääminen ja omasta kunnosta yllättäen kiinnostuminen on muuten monesti merkki ulkopuolisesta suhteesta.
Nyt oma pää selväksi ja eteenpäin! 🙂🌻
Heippa
Olen sinun puolestasi vilpittömästi pahoillaan ompi mennyt jo todella pitkään huonoon suuntaan ja mitä pitempään asiat menee huonompaan suuntaan niin ne on aina vaikeampi korjata ja kun on noin monesti luottamuksen rikkonut niin vaikea on enää luottamusta takaisin saada. mut ei se ole mahdotonta mut se edellyttäs kummaltakin aviopuolisolta vankkaa sitoutumista ja halua yrittää yhdessä eteenpäin. teillä on yhdessä pitkä liitto ja lapset niin toivon että yrittäisitte löytää rakkauden ja luottamuksen uudestaan. kannatas yrittää aloittaa vähän niinkuin uudelta pohjalta miettiä esim mitkä asiat oli seurusteluvaiheessa kivoja ja upeita muistoja ja kaikkea positiivisiä asioita elämän varrelta. ja kun kaksi ihmistä voi elää onnellisesti hautaan asti jos vain halua ja tahtoa riittää mut kummankin aviopuolison pitäis lujasti tehdä töitä jo seurusteluvaiheesta alkain et olisi onnellinen avioliitto. mut ei elämä aina ole helppoa. mut toivon että yritätte mut voin sanoa et kolhut on jättänyt merkit et pysty ikinä 100 % enää luottamaan. mut yrittäkää mut varaudu epäonnistumaan. menestystä teille mut älä rupea yksin asioita murehtimaan aina kannattaa vaikka tukihenkilöön ottaa yhteyttä ja ajatella asioita positiivisesti vaikka ei ole helppoa. hurjasti sulle menestystä ja onnea.
Kiitos näistä vastauksista, on ihan tosi, että tähän tarvitaan todellakin kummakin halua saada tämä suhde toimimaan. Olen itse jo varautunut siihen, että jään kevään aikana yksin lasten kanssa, mutta haluan vielä käydä tuolla parisuhdeterapiassa. Mieheni ei jaksa keskustella asiasta ja on muutenkin tosi vähän kotosalla. Joka toinen päivä on vahva olo ja tuntuu, että kyllä tässä pärjää, vaikka jäisikin yksin ja joka toinen pelkkä ajatuskin pelottaa. Välillä tuntuu, ettei se elämä varmaan kauheesti muuttuisikaan yksinhuoltajana, kun nytkin saa yksin tätä arkea pyörittää. Mutta isoja asioita nämä ovat, eikä päätöstä voi nopeasti tehdä.
Heippa
Jäi viellä sanomatta että kysy mieheltäsi ihan suoraan että haluaako se jatkaa avioliittoa? se kun on yllättävän raastavaa kun on epätietoisuudessa mitä tekee ja haluaa ja sit sopia et missään asiassa ei saa valehdella täytyy puhua totta vaikka tekee kuinka kipeätä. Toista on turha vahtia tai seurata jos toinen lähtee niin se lähtee ei sille voi mitään.
Mut mieheltäsi voit kysyä että luuletko että olet onnellisempi jos eroatte? ja mitä menetätte. Minä toivon vilpittömästi että teillä yhteis elämä jatkuu. mut älä jää yksin murehtimaan jos on paha olla ja tiedän et on paha olla niin esim. maaseudun tukihenkilöille voi soittaa ja jutella asioista niin varmasti auttaa.