Hei kokeneemmat!

Muutimme vuosi sitten Suomeen ulkomailta, missä poikamme oli aloittanut koulunkäynnin englanniksi (IB-luokka) ja kaikki oli aina mennyt hyvin niin käytöksen kuin oppimisenkin suhteen. Kun koulu alkoi Suomessa oli alkuinnostus korkealla, mutta lopahti pahasti n.3 kk:n kuluttua. Opettajan mukaan poika oli muuttunut levottomaksi ja alkanut häiritä tunneilla, ei keskity, jne… En tunnistanut opettajan kuvailemaa poikaa omakseni ja olin aluksi hyvin epäileväinen. Sama levottonuus kuitenkin jatkui nyt syksyllä 3. luokan alettua. Pikkuhiljaa aloin hyväksyä sen tosiasian, että poikani käytös on muuttunut dramaattisesti siitä mitä hän oli ulkomailla asuessamme ja että jostain on löydyttävä selitys tälle käytökselle. Hän on aina ollut hyvä koulussa, ei mikään nörttinero vaan ”normaali hyvä” ja oppinut asiat ajallaan. Suomessa koulunkäynti ei tunnu kiinnostavan juurikaan. Menee sinne kuitenkin ihan mielellään, kun siellä on kavereita. Välkkä ja ruokailu on kuulema kivointa…

Pari päivää sitten tapahtui jotain silmiinpistävää. Poika tuli innoissaan koulusta ja sanoi että on oppinut venäjää. Heillä oli ollut yksi venäjän tunti (ensi vuonna mahdollista valita venäjä), missä oli opetettu kirjoittamaan ja lausumaan muutamia sanoja. Hän oli niistä aivan tohkeissaan ja halusi heti opettaa minulle venäjää. Myös käsiala oli todella huolellista (vaatinut keskittymistä). Tästä tuli mieleeni että voisiko olla että poikani kokee koulun (Suomessa) yksinkertaisesti vaan liian tylsäksi, ei tarpeeksi haastavaksi, koska tuo uusi ja ihmeellinen venäjän kieli oli niin mielenkiintoista.

Muuten poika on aina nukkunut hyvin, syönyt hyvin ja ollut liikunnallisesti lahjakas (uinti, voimistelu, pallopelit)… touhukas mutta helppo ja ”kiltti” lapsi, aika herkkä tosin.

Onko kukaan nähnyt/ kokenut mitään vastaavaa oman lapsen kohdalla?