Hei!
Onko teillä kokemusta lapsen viiltelystä?
Minun jo täysi-ikäinen lapseni (18v) on alkanut viiltelemään itseään,hänellä on rankka elämä takana,sijoitus omien päihdeongelmien vuoksi,hyväksikäyttöä yms yms….
Hän käy tälläkin hetkellä terapiassa,mutta miettii senkin lopettamista😯🗯️
Mitä ihmettä voin tehdä,että saan autettua hänen eläämäänsä parempaan suuntaan???
Hän ei tule nykyisen mieheni kanssa toimeen ollenkaan,ei edes haluaisi asua kotona mieheni vuoksi,ei vaan yksinkertaisesti voi sietää miestäni…miehelläni on paha tapa töksäytellä asioita,hän ei osaa keskustella rakentavasti ja sanomisia tulee heti kun mieheni avaa suunsa☹️
Lapseni hekee omaa asuntoa,mutta ei ikävä kyllä ole sitä vielä saanut ja toisaalta minua pelottaa,kuinka hänen käy kun muuttaa yksinään…
Hänellä ei ole töitä eikä hän käy koulua,laittoi kyllä yhteishakuun hakemuksen,mutta…
Mitä ihmettä tässä voi tehdä???
Rakasta hänet ehjäksi. Sen enempää et varmaankaan voi tehdä. Jos hän ei halua jatkaa terapiaa, ehkä se ei anna hänelle mitään. Kaikki terapeutit ei automaattisesti ole oikeita henkilöitä auttamaan. Itselläni on neljäs terapeutti menossa. Viiltelystä ei sentään ole kokemusta. Luulisin kuitenkin, että viiltelyn tarkoitus on pohjimmiltaan rankaista itseä, joka on paha ihminen. Lapsesi siis jollain lailla syyttää itseään kamalista kokemuksistaan. Yritä kertoa hänelle, että hän on arvokas ihminen eikä pahat kokemukset sitä miksikään muuta. 🙂🌻
Hyviä ajatuksia, poropeukalo.
Minä olen viillellyt itseäni nuorempana. Tunsin itseni rumaksi, tyhmäksi, mitättömäksi jne. Miksi oli näin? Jäin vaille aikuisen huomiota ja välittämistä. Kukaan ei sanonut minulle, että näytän hyvältä tai olen kaunis. Kukaan ei onnitellut minua hyvistä suorituksista tai koulumenestyksestä. Televisio oli aina mielenkiintoisempi kuin minun tarinani. Sain käsityksen, etten ole rakastettu eikä ketään edes kiinnosta mitä minulle kuuluu. Tilanne meni todella pahaksi ja yritin itsemurhaakin useita kertoja!
Myöhemmin äitini kanssa asiasta keskustelleena on käynyt ilmi, että vanhempani ovat aina rakastaneet minua. Mistäs minä sen olisin voinut tietää kun eivät he sitä minulle osoittaneet!
TÄSSÄ VÄHÄN JOTAIN MIKÄ HERÄTTÄÄ IHMISEN, JOKA VIILTELEE:
Mä viiltelin itseäni yläasteelta asti, silloin se oli "coolia".
Myöhemmin siitä tuli pakkomielle, jota salailin, eli en enää leuhkinut arvillani niin kuin yläasteella ihmisillä on valitettavasti tapana..
Viiltelyä oli siinä vaiheessa takana n. 7 vuotta. Nyt kun olen naimisissa, musta tulee äiti, opiskelen korkeakoulussa.. olen ns. "fiini rouva", niin jumankekka kun häpeän käsiäni. Mä en oo käyttänyt vuosiin edes t-paitoja! Menen raskauden jälkeen korjauttamaan käteni. Otin hinnan selville..
JOUDUN PULITTAMAAN 1500, jotta käteni näyttäisi normaalilta. Että JEE JEE.. Sen hintasiksi ne arvet tuli, olisinpa sillon ajatellut.
PLIIS, älkää viillelkö itteenne, ennemmin tai myöhemmin kadutte.