Veljen elämästä huoli
Moi
Itselläni on ollut kasvava huoli veljeni elämästä. Sairastui 17-vuotiaana lukioikäisenä jonkinlaiseen mielenterveyongelmaan, josta vanhempani eivät ole oikein halunneet mulle puhua kuin ympäripyöreästi. On käynyt hoidossa ja saanut käsittääkseni myös hoitoa. Monta vuotta meni hänellä aivan sumussa ja mitä ilmeisemmin itsetuhoisilla ajatuksilla. Nyt on kuitenkin tapahtunut aivan erilainen käänne. Keskenjäänyttä lukiota jatkaa etä/nettilukiossa aivan erinomaisilla arvosanoilla.
Selkeästi älykkyysosamäärä on poikkeuksellisen korkea, kun lähes pelkästään kymppejä tulee.
Itselläni on ikää 32 vuotta ja opiskelen korkeakoulututkintoa, joka työllistää hyvin. Veljeni on 30 vuotias ja asuu vanhempieni luona. Onko tuosta vielä mahdollisuutta polkaista työelämään yliopiston kautta, vaikka työkokemusta ei ole hänellä kuin yksi työharjoittelu peruskoulun jälkeen? Itse olen siis mies, ikää 32, korkeakoulututkinto gradua vailla ja työpaikka on omalta alalta. Olen ajatellut ottaa veljeni huostaani jos hän näin haluaa, itse en esimerkiksi halua lapsia enkä ole ollut koskaan parisuhteessa. Vanhemmillani on kosolti omaisuutta ja heillä ikää alle 70 vuotta, joten eiköhän he vielä pystyne veljestäni huolehtimaan. Korostan kuitenkin, ettei ole päihteistä kysymys, alkoholia tai mitään muitakaan päihteitä ei perhepiirissä kulu laisinkaan. Kiitos jos jaksoit lukea.
Hei! On tietenkin ihan luonnollista olla huolissaan veljestä. Eikö kuitenkin olisi syytä ihan avoimesti keskustella veljen kanssa siitä,mitä hän itse haluaa. Jos on jo opiskelemassa,niin psyykkinen tilanne voi olla ihan hyvä. Ihmetyttää se,että olit jo 19-vuotias veljesi sairastuessa ja tiedät tilanteesta hyvin vähän. Eikö nyt olisi avoimen keskustelun paikka koko perheessä ja siinä sitten miettiä käytännön toimia. Veljesi varmaan itse osaa määritellä,missä hän haluaa asua ja miten elämänsä järjestää.