Hei äippä4!

Kuulostaa tutulta tuo sinun fiiliksesi ja teidän perheen ja parisuhteen olosuhteet. Tunnistan sekä sinussa että miehessäsi minua, niin jännältä kuin se vaikuttaakin...🤔

Ehdottoman hyvä asia on, että miehesi on hakenu itselleen apua. Masennus ja pahaolo purkautuu joillakin ihmisillä aggressiivisena käytöksenä -minullakin silloin kun masennuskausissani oli kaikkein mustin hetki. Kahvikupit lenteli seinään, kun tuntui ettei sitä sisäistä pahaa oloa ja järkyttävän suurta ahdistusta kertakaikkiaan kukaan ymmärrä eikä pysty tajuamaan, miten paha olo minulla oli.

Onko miehesi muuten ns. vaativa tai perfektionistinen persoona? Se saattaa nimittäin masennuksessa näkyä sitten juuri tuollaisina (jopa koomisena) "pitää tehdä hyvin tämä naarmun korjaus" ja jos siitä ei mieleistä tule, se on jälleen katastrofi. Mittakaava ikäänkuin muuttuu aivan järjettömäksi.

Tärkeää on, ettet sinä syyllisty miehesi voinnista. Uskon että sinä olet tehnyt parhaasi ja kykyjesi mukaan koitat häntä ymmärtää. Valitettavasti kun ihminen on noinkin "loppu" kuin miehesi, hän ehdottomasti tarvitsee sitä ammattiapua, jonkin ulkopuolisen joka näkee tilanteen "kauempaa" ja jolla ei ole häneen mitään sidosta (siis perhe/ystävä/puolisosidosta).

Voimia sinulle paljon, jos sinulla on mahdollisuus mennä juttelemaan tilanteesta jollekin, mene ihmeessä. Suosittelen sitä lämpimästi 🙂🌻

äippä4 kirjoitti 20.3.2013 10:34

Pienten lasten äitinä on olen henkisesti väsynyt.
Mieheni on masentunut ja käy terapiassa, seuraavan kerran menee lekurille, jospa sieltä jotain lääkettä löytyis.
Hän osaa olla kiltti ja mukava mutta sitte, kun ei asiat sujukaan hänen toivomalla tavalla, niin sillon hän kilahtaa. Ihan pienikin asia saattaa laukasta raivon.
Lapsiin ja minuun ei vielä ole koskenut mutta tavarat kokee kovia.
Viimeksi hajosi tuoli ja ompa ikkunoitakin menny rikki. Lapset ei onneksi ole purkauksia nähnyt mutta jäljistä voi päätellä, et iskällä on keittänyt yli.

Kaikki olen pitänyt sisälläni, kyyneleet olen pyyhkinyt paitani helmaan ja ollut takavasemmalla.
On hän myöhemmin pahoillaan et tuli sillai riehuttua. Hän ei vaan saa itseä hillittyä kun kilahtaa.
Nytkin on tilanne päällä. Uuden talon katttoon tuli portaiden asennus vaiheessa pieni jälki. Sitä hän on pakkeloinu muttei mieluista jälkeä tule ja sit kilahti. Ei se jälki iso ole mutta kun täytyy olla vimosen päälle. Ei voi antaa olla ja maalais vähä. Sitä ei edes huomaa jos ei sano, et kato tuolla noin...

Hei,

olet todella haastavassa tilanteessa elämässäsi - ei ihme, jos tunnet väsymystä.
Hyvä, että olet nyt siirtymässä takavasemmalta pois ja lähtenyt hakemaan apua tilanteeseen ja jakamaan tuntemuksiasi. Kerrot, että perheessänne on myös lapsia, jotka tähän asti ovat välttyneet tilanteiden akuuteilta näkemiseltä. Luen viestistäsi, että olet huolissasi lapsista ja koko tilanteesta.

Puolisosi katuu toimintaansa jälkeenpäin, mutta hänellä ei ole voimavaroja ja kykyä hillitä itseään, kun jonkin menee pieleen. Hyvä, että hänellä on kuitenkin hoitokontakti. Voisitko rohkaista miestäsi puhumaan näsitä asioista terapiassa tai lääkärillä?

On selvää, että tarvitsette apua ja tukea molemmat. Mietin löytyisikö Ensi- ja turvakotien liiton sivuilta tietoja ja tahoja, jotka voisivat sinua auttaa.

Tiedäthän, että Tukinetissä on mahdollisuus saada henkilökohtainen tukihenkilö, jonka kanssa voit pohtia ja selvitellä asioitasi.

Paljon jaksamista Sinulle toivottelen! 🙂🌻