Väsynyt ja yksinäinen yksinhuoltaja

Väsynyt ja yksinäinen yksinhuoltaja

Käyttäjä en-jaksa aloittanut aikaan 03.09.2014 klo 20:15 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä en-jaksa kirjoittanut 03.09.2014 klo 20:15

Olen siis alle 30-vuotias, kolmen lapsen yksinhuoltaja, lapset 6v, 4v ja 9kk. Jäin yh:ksi itsestä riippumattomista syistä eli suoraan sanottuna sain ex-miehen kiinni n. vuoden jatkuneesta pettämisestä. Tässä sitä siis ollaan, olen hoitovapaalla ja kaikki päivät menevät sisällä ja ulkona lasten kanssa. Kyllä on RANKKAA! Tuntuu että seinät kaatuu päälle eikä jaksaisi enää yhtäkään päivää. Lapsista vanhimmalla on ollut käytöshäiriöitä jo useamman vuoden ajan, asiaa vielä tutkitaan mutta kovin hitaasti. Ongelmat ovat päivittäisiä ja rajuja, lapsen raivokohtaukset rajoittavat koko perheen elämää. Enää en juuri uskalla liikkua kauppaa pidemmälle tämän takia. Ja olen niin yksinäinen! Suurin osa kavereista hävinnyt jonnekin, ja ne harvat joihin vielä on yhteys ovat niin eri tilanteessa ettei yhteistä tunnu olevan ☹️ Joka päivä toivon että olisi ystävä, joka myös olisi useamman lapsen yh ja ymmärtäisi kuinka vaikeaa tämä voi olla.. Mutten osa alkaa sellaista etsimään ☹️

Onko muita samassa tilanteessa ja miten tästä oikein selviää??

Käyttäjä purppuraenkeli kirjoittanut 03.09.2014 klo 22:03

En ole samassa tilanteessa, siis yksinhuoltaja (enää). - On yhdistyksiä yksinhuoltajille, on Mannerheimin lastensuojeluliitto (itsekin joskus toiminut), Pelastakaa lapset ry., Seurakunta ja eri srk:t. Neuvola, tk ym. Joista voi apua, tukea ja neuvoja hakea myös yksinäiseksi , avuttomaksi itsensä tuntiessa.

Käyttäjä Noona89 kirjoittanut 03.09.2014 klo 23:04

en-jaksa kirjoitti 3.9.2014 20:15

Olen siis alle 30-vuotias, kolmen lapsen yksinhuoltaja, lapset 6v, 4v ja 9kk. Jäin yh:ksi itsestä riippumattomista syistä eli suoraan sanottuna sain ex-miehen kiinni n. vuoden jatkuneesta pettämisestä. Tässä sitä siis ollaan, olen hoitovapaalla ja kaikki päivät menevät sisällä ja ulkona lasten kanssa. Kyllä on RANKKAA! Tuntuu että seinät kaatuu päälle eikä jaksaisi enää yhtäkään päivää. Lapsista vanhimmalla on ollut käytöshäiriöitä jo useamman vuoden ajan, asiaa vielä tutkitaan mutta kovin hitaasti. Ongelmat ovat päivittäisiä ja rajuja, lapsen raivokohtaukset rajoittavat koko perheen elämää. Enää en juuri uskalla liikkua kauppaa pidemmälle tämän takia. Ja olen niin yksinäinen! Suurin osa kavereista hävinnyt jonnekin, ja ne harvat joihin vielä on yhteys ovat niin eri tilanteessa ettei yhteistä tunnu olevan ☹️ Joka päivä toivon että olisi ystävä, joka myös olisi useamman lapsen yh ja ymmärtäisi kuinka vaikeaa tämä voi olla.. Mutten osa alkaa sellaista etsimään ☹️

Onko muita samassa tilanteessa ja miten tästä oikein selviää??

Hei, itse en ole kuin yhden lapsen yh ja sekin on rankkaa monista eri asioista johtuen.. 😞 Samaistuin muutamaan kohtaan kirjoituksessasi. Välillä tuntuu täälläkin että seinät kaatuu päälle eikä niitä ystäviäkään tunnu enää olevan.. Mistä päin olet? Päiväkerrallaan ja vielä koittaa se päivä kun kaikki on taas paremmin. Nostan sinulle hattua kun hoidat yksin 3 lasta! 🌻🙂🌻 Olet sem ansainnut!