Vanhempien aviokriisi
Mä jouduin seuramaan sivusta mun vanhempien aviokriisiä.
Siitä tosin on jo aikaa jonkin verran, mut yhä joskus palautuu menneet mieleen.
Varsinkin kun vanhemmille joskus tulee kränää jostain asiasta, saa se mut levottomaksi,ajattelen että taasko niillä menee huonosti, tuleeko uusi kriisi.
Oli kamala seurata sivusta kun vanhemmat vaan huusi toisilleen, äiti usein itki. Isä loukkaantui ja rupesi marttyyriksi.
Kyllä siinä pelkäsi että tuleeko avioero ja pelkäsi että jos vanhemmat eroaa riidoissa kumman luo sitä oikein menisi vai voisiko mennä kummankaan luo.
En ehä kestäisi vanhempien eroa vaikka jo 25 v olen.Olisi se silti jollain tapaa kolaus itseenkin.
Mutta ei auta muu kuin toivoa, ettei uutta kriisiä tule. Sillä luulen että se kriisi jonka näin ja jota jouduin sivusta seuraamaan, jätti minuunkin jotkut jäljet.
🙂🌻 Hei, Aina sinun on hyvä kuitenkin muistaa että vanhempien keskeiset välienselvittelyt ovat heidän kahden väliset.
Olen vanhempi ja riiteleminen ei ole kivaa "annettavaa" lapsellekaan. On sinun hyvä tietää ja oppia että se kuuluu (valitettavasti) elämään. On hyvä oppia kestämään nuo kummitukset, tuleehan sinun joskus omakin elämä ja perhe toivottavasti, silloin voi toteuttaa oppimaansa, eikö?
Usein kauan yhdessä asuneet avioliitossa olleet jo tuntevat toisensa niin hyvin ja läheisesti että loukkaaminenkin ja pieni"kiristys" on helpommin mahdollista, joskaan ei kivaa. Toivoisin sinulle että löydät hyvän ystävän ja voit kertoa ja keskustella asiasta. Tietysti voit yrittää ymmärtää vanhempiasi ja kysyä mikä mättää? tai voisitko olla avuksi (keskusteluavuksi) , uskon että olet fiksu nuori ja pystyt kyllä. Tahdon lujuutta sinulle ja voimia arkielämään, sitä se on hyvin monessa perheessä, sitä "kriisailua", toivottavasti ohimenevää.😉