Välillä vaan ei enää jaksa
Ajattelin elämää erilaiseksi. Luulin että olisin onnelisessa parisuhteessa ja minulla olisi lapsia joita rakastaisin ehdoitta. Olisin onnellinen elämässäni. En odottanut että joudun väkivaltaiseen suhteeseen mistä en voi lähteä pois koska minä en enää määrää elämässäni. Menin naimisiin ja sain lapsen. Samalla hyväksyin sen, että mieheni päättää asioista. Minä olen miestäni alempi arvoisempi. Ei minulla ole oikeutta valittaa tai tehdä suuria päätöksiä. Minun pitäisi olla onnellinen ja tyytyväinen kun edes sain miehen. Kuten mieheni minulle sanoi ”olet ällöttävä ja hemmoteltu huora. Olisit tyytyväinen kun olen kanssasi”. Miksi en sitten ole tyytyväinen?
En haluaisi olla enää hiljaa. En halua, enkä kestä enää kauaa kun minua riepotetaan ympäri taloa ja huudetaan. Tunnen oloni arvottomaksi. En halua kuulla kuinka idiootti olen ja kuinka olen pilannut mieheni elämän. En vaan jaksa enää.. Alan väsymään. En uskalla kenelläkään puhua tai pyytää apua. Pelkään miestäni liikaa.. Jos hän hermostuu liikaa. Välillä toivon että hän kuristaisi minut kuoliaaksi. Pääsisin vapauteen.
Haluan apua mutta en tiedä miten..
Hei! On todella riipaisevaa lukea kun mies käyttäytyy noin kauheasti naista kohtaan..kenenkään ei tarvitse alistua eikä tyytyä väkivaltaan suhteessa missään muodoissa...sinun on vaan pakko hakee apua ennen kuin myöhäistä.. sinulla oli lapsikin? Jos noin mielenvikainen miehesi on niin takuulla lapsi tulee jollakin tapaa jossain vaiheessa siihen osalliseks....kärsimään tuommoisesta väkivallasta...ei muuta kun itseä niskasta kiinni jos menisit suoraan turvakotiin sieltä ainakin saa heti avun ja lopun siihe!!! Toinen paikka olisi jos ajattelisin niin sosiaaliviranomainen tai lastensuojelu voisi olla että siellä laitettaisiin asioita eteenpäin....tee päätös äkkiä älä jää tuommoiseen elämään ja tsemppiä ja jaksamista sinulle🙂
Olen samoilla linjoilla edellisen kirjoittajan kanssa. Oletko jo hankkinut apua? Jos et, sinun on hankittava apua, jos tilanne on noin paha, ja ihan lapsesi tähden. Lapsesi kärsii ja tulee lopulta kärsimään asiasta, mikä vaikuttaa häneen myöhemminkin elämässään. Oletko pääosin kotona lapsesi kanssa? Ketä luotettavia tuttavia näät päivittäin ilman miestäsi? Onko lapsesi hoidossa, esim. päiväkodissa tai perhepäivähoitajalla? Hanki apua, kerro heille tialnteesta ilman miehesi läsnäoloa tietysti, ja kerro, että pelkäät miestäsi, jotta he ymmärtävät asian laidan. Ja suoraan minäkin kehottaisin turvakotiin menemästä, jos se on sinulle mahdollista. Otat lapsesi ja itsesi ja menet. Siellä ymmärtävät ja auttavat kyllä.