Valehtelua ja luottamuspulaa parisuhteessa
Olemme miehen kanssa seurustelleet reilu kaksi vuotta. Tai ainakin niin itse luulin, kun aikoinaan puhuimme, että pitkän tapailun jälkeen yrittäisimme parisuhdetta. Myöhemmin on sitten tullut ilmi, että mies on ajatellut eri tavoin ja todennäköisesti viettänyt aika vapaata elämää koko ensimmäisen vuoden. Siis sen vuoden, kun olemme sopineet suhteestamme. Minulle alkoivat asiat paljastua pikkuhiljaa, tosin muiden ihmisten kertomana. Mieheltä kun kysyin, kielsi hän kaiken. Minulla oli pitkään epäilys, että jotain olisi tapahtunut erään naisen ja mieheni välillä. Otin asian puheeksi useita kertoja, mutta vastaus oli aina, ettei mitään muuta ole tapahtunut, kuin vain se, että nainen yritti kerran suudella miestäni. Vasta tänä vuonna sain tältä naiselta kuulla, että oli tapahtunut kaikkea muutakin. Olin häneltä jo kerran aiemmin kysynyt, mutta hänkään ei silloin halunnut totuutta kertoa. Ja vasta kun sain tietää miten pitkälle asiat oikeasti olivat menneet, ei mies tällöinkään halunnut heti kertoa kaikkea. Minun piti kysyä monta kertaa, että sain tietää hänen versionsa tapahtumien kulusta. Ja silti minusta tuntuu, etten edelleenkään tiedä koko totuutta. Tämän naisen ja mieheni kertomukset poikkeavat toisistaan jossain määrin edelleenkin.
Myös muista aiheista on minulle valehdeltu. Pahinta on ehkä se, kuinka valehdellessa on katsottu silmiin ja keksitty kaikenlaisia tarinoita näitä valheita tukemaan. Mies on sanonut, ettei ensimmäisenä vuotenamme ollut varma suhteestamme, eikä tiennyt oikein mitä haluaa. Ja minä silloin luottavaisena kuvittelin, että olemme onnellisessa parisuhteessa. Nyt kun näitä kaikkia valheita ja epäilyttäviä asioita on paljastunut, on luottamus täysin kadonnut. Valehtelemista mies on selittänyt sillä, ettei vain halunnut pahoittaa mieltäni turhaan, koska hänen tekemänsä asiat eivät ole merkinneet hänelle mitään. Ja että nyt hän haluaa olla minun kanssani ja tekee kaikkensa, että voisin taas luottaa häneen. Hän onkin jaksanut olla huomaavainen arjessa, mutta se ei oikeastaan suoraan luottamusta korjaa. Miten luottamuksen voi edes korjata?
Toisaalta tässä suhteessa on ollut myös todella paljon hyvää. Siksi en olekaan lähtenyt. Mies on todella huomaavainen minua kohtaan. Hänessä on ne piirteet, joita mieheltä kaipaan. Voisi sanoa, että toisaalta hän on aivan täydellinen, mutta toisaalta valheet ja epäluottamus aiheuttavat minulle todella paljon tuskaa. Samaan aikaan tämä on sekä paras että huonoin parisuhde, jossa olen ollut. Häiritsevää on myös se, että aina kun olen yrittänyt puhua pahoinvoinnistani ja siitä, miten valheet ovat minua satuttaneet, kuuntelee hän ensin, mutta aika pian puolustautuu ja alkaa vedota hyviin tekoihinsa. Hän sanoo, että näen vain huonot asiat, enkä ollenkaan kaikkia niitä hyvä asioita. Mies on tehnyt paljon eteeni, kuin myös minä hänelle. Mutta silti tuntuu epäreilulta, että jos minua ”liikaa” satuttaa valheet, niin silloin keskityn vain negatiivisiin puoliin. Aivan kuin minun pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että valheet painavat mieltäni. Miltä tämä teistä kuulostaa?
Olen hakenut apua ammattilaisilta pahaan olooni. Olen lukenut paljon, ja ymmärtänyt olevani todennäköisesti läheisriippuvainen. Huono itsetuntokin on. Olen jotenkin täysin jumissa tämän asian kanssa. Toisaalta suhteessa on ollut niin paljon hyvää josta en haluaisi luopua, mutta sitten on myös nämä huonot asiat. Halusin vain jakaa oman kokemukseni, ja kuulla muiden ajatuksia ja kokemuksia samankaltaisista tilanteista.
Minun mieheni on myös jäänyt kiinni vuosien valehtelusta. On valehdellut useista asioista, pisimpään noin 10 vuotta tupakan poltosta (täällä on ketju "Miehen vuosien salailu"). On sekä salannut asioita että valehdellut useita kertoja päin naamaa ja samalla sanonut, ettei todellakaan ole valehdellut muusta. Meillä on yli 15 vuoden parisuhde ja kolme pientä lasta. Huomasin valehtelun vasta tänään vuonna. Jos minulla olisi takana noin lyhyt suhde kuin sinulla yrittäisin ehkä pariterapiaa, mutta aika helposti lopettaisin suhteen. Jos miehellä on tapana välttää riitatilanteita valehtelemalla, hän valitettavasti kokemukseni mukaan tulee tekemään sitä jatkossakin. Itse en ole vielä valmis luovuttamaan, mutta jos olisin tiennyt kaiken tämän jo suhteen alussa, olisin eronnut silloin. Minunkin mieheni on muuten hyvä isä ja mies, mutta ilman luottamusta on vaikea elää.
Kuulostaa aika tutulta. Puolisoni oli suhteemme alussa se, joka erityisesti hehkutti suhdettamme, sen avoimmuutta ja rehellisyyttä ja kuinka se on kerrasta poikki jos häntä petetään. Ja kuinka väärässä olinkaan.
Valheiden verkko purkautui pikkuhiljaa muutamaa vuotta myöhemmin. Hän oli itse kertonut muista miehestä, mutta antanut ymmärtää tapahtumien olleen ennen meitä, mutta se oli valhe. Hän kertoi siis totuuden siemenen, mutta punoi sen ympärille erilaisia valheita, niin pystyi itse pysymään kärräillä niistä. Pahiten ehkä satutti, että koin itse meidän ensimmäiseen vuoden valuneen viemäristä alas. Olimme muistelleet ensitapaamista ja kuinka siitä alkoi meidän suhde, mutta sehän oli valhe, hänellä oli ollut useampi suhde käynnissä parin ensimmäisen vuotemme ajan. Sanoin hänelle, että en enään tiedä milloin meidän suhde alkoi, sillä en enää kokenut sen alkaneen siitä ensi tapaamisesta ja nyt minulla ei ole mitään päivämäärää, jota juhlia, me vain olemme. Pettämistä on tapahtunut sen jälkeenkin, joten jos en olisi ollut näin naivi ja todennäköisesti läheisriippuvainen, niin olisin osannut lähteä, enkä lähteä mukaan muihin suuriin valheisiin, jotka on lopulta romuttaneet suhteemme luottamuksen.
Yritin yhdessä vaiheessa korjata tilannetta niin, että pyysin häntä kertomaan muutamasta valheesta totuuden, jotta voin antaa ne anteeksi, mutta ei siitä tullut mitään. Puolisoni ei pysty sanomaan konkreettisesti mitä on tehnyt, vaan puhuu ympäripyöreitä huonoista ratkaisuista. Myöntää kyllä valehdelleensa, mutta ei pysty sanoittamaan niitä taikka pyytämään anteeksi. Yhdestäkin valheesta kuulin lopulta kolme eri tarinaa, jonka jälkeen ymmärsin hänen olevan patologinen valehtelija. Hän kertoo paljastuessaan vain uuden valheen ja myöntää vain aivan pakon edessä asioista. Tavallaan on sairasta, että minä pysyn suhteessa ja että hän pysyy suhteessa, joka on rakennettu täysin valheiden päälle. En tule koskaan luottamaan häneen täysin vaan yritän rakentaa asiat niin, että on ihan sama puhuuko hän totta vai ei.
Valehtelija ja pettäjä romuttaa turvallisuuden tunteen, rakkauden, luottamuksen ja arvostuksen. Mitä nopeammin sellaisesta suhteesta pääsee pois, sitä nopeammin pääsee hoitamaan itsensä kuntoon, sillä tällä hetkellä tunnen, että en enää koskaan halua edes parisuhdetta.