Valehtelua, henkistä pettämistä, raivokkuutta… Onko paluuta ”normaaliin” parisuhteeseen?

Valehtelua, henkistä pettämistä, raivokkuutta... Onko paluuta "normaaliin" parisuhteeseen?

Käyttäjä Eksynyt Nainen aloittanut aikaan 19.02.2013 klo 14:34 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Eksynyt Nainen kirjoittanut 19.02.2013 klo 14:34

Haluaisin saada teiltä muilta näkemyksiä tilanteeseeni. En tiedä onko tästä enää paluu-ta ”normaaliin” parisuhteeseen. Aluksi hieman taustaa – toivottavasti jaksat lukea. 🙂

Olen seurustellut 3 vuotta nykyisen kumppanini kanssa, olemme molemmat 30-vuotiaita. Hänelle suhteemme oli ensimmäinen vakava, toisin kuin itselleni.

Suhteemme alussa (kun olimme päättäneet olla vakavasti yhdessä) kiinnostuin selvit-tämään salaa poikaystäväni netin käyttöä. Huomasin, että hän oli aktiivinen FB-käyttäjä ja oli käynyt monesti katsomassa sieltä tiettyjen naisten kuvia. Meillä ei ollut siinä vaiheessa yhteisiä tuttavia, mutta hän oli käynyt katsomassa myös erään ystäväni kuvia (hänellä kuvat ovat avoinna kaikille). 😐

Tuosta kolme kuukautta myöhemmin kutsuin kyseisen ystäväni ja hänen miehensä kylään ja tutustutin heidät poikaystävääni. Tästä meni noin viikko, kun tarkistin salaa selaushistoriaa – ja – huomasin, että poikaystäväni oli jälleen kerran käynyt katsomassa ystäväni kuvia.

Tuolloin tiedustelin poikaystävältäni suoraan missä tarkoituksessa hän käy katsomassa kuvia. Aluksi hän kielsi edes katsoneensa(!). Tästä tuli vahva tunne kuvien käyttötarkoituksesta. ☹️ Lopulta hän kuitenkin sanoi käyneensä katsomassa kuvia vain mielenkiinnosta, mutta ei todellakaan ollut tehnyt mitään ”väärää”. Kuvien katselu loppui siihen. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni ja tiedustelin asiaa häneltä aina joskus. Lopulta 2,5 vuotta valehdeltuaan, hän tunnusti. Eli puolivuotta sitten hän tunnusti katsoneensa kuvia ”siinä tarkoituksessa”. Hän kuulema oli tottunut tekemään niin monta vuotta FB:ssa eikä ollut nähnyt siinä mitään väärää – edes ystäväni kohdalla.

Puolivuotta sitten olin henkisesti melko riekaleina. Eniten suututti valehtelu ja toiseksi eniten se, että en ollut ikään kuin riittänyt poikaystävälleni. Kuvat joita hän oli katso-nut, olivat naisista, jotka ovat rintavia tai sitten rintojaan esitteleviä. Itse olen taas luonnostaan hoikka ja rintavarustus sen mukainen. Jos kävisin aktiivisesti punttisalilla, alkaisin muistuttaa melko nopeasti fittness-naista. Poikaystäväni sanoikin joku kerta, että oli vain kaivannut vaihtelua! Tämä tuntuu minusta ihan kauhealta! 😞

Jos olisin saanut tietää asian silloin 2,5 vuotta sitten, olisin jättänyt poikaystäväni. Epäilin asiaa, mutta paha oli olla täysin varma, kun toinen kielsi.

Olen yrittänyt päästä tästä asiasta yli sillä haluan uskoa muutokseen ja tapahtuneesta on jo aikaa. Jokainen tekee virheitä, mutta tuo valehtelu satuttaa vieläkin. En tiedä voinko luottaa häneen.

Asia tietenkin vaikutti mun naiseuden tuntoon ja olen kasvattanut itseluottamustani uusilla harrastuksilla. Nyt olen huomannutkin, että minulla on harrastuksissa paljon viihtyisämpää kuin poikaystäväni kanssa. Itse asiassa voin nykyään hänen kanssaan huonosti. Riitelemme ihan pienistäkin asioista. Minusta on tullut nipottaja, epäilen häntä nykyään ja olen kovin mustasukkainen. Tämä tuntuu kauhealta!

Hänkin on alkanut nipottamaan minulle pienistä. Eniten olen kuitenkin huolissani siitä miten nopeasti hän kiivastuu. Kun hän suuttuu, hän alkaa pääsääntöisesti huutaa. Jos hän kiivastuu autossa, hän kaahaa. Kun olimme matkalla ja meille tuli erimielisyyttä, niin hän huusi niin kovaa, että se kuului viereisiin huoneisiin. Lopuksi hän otti vielä passini ja uhkasi lähteä.

Vuosi sitten meille tuli erimielisyyttä ja silloin hän rikkoi vahingossa vessan oven. Olin suutuksissani mennyt vessaan mököttämään ja laittanut oven lukkoon. Niin hän tempaisi sen auki siten, että oven karmi ja lukko hajosi.

Olen alkanutkin pohtia onko tästä paluuta enää normaaliin suhteeseen? Tuo aikaisempi tapahtunut loukkaa, olen miettinyt onko se kovin yleistä miesten keskuudessa? Ja nykyiset kiivastumisen tasot huolettaa. En ole enää varma tunteistani ja kiinnostus seksiin on lopahtanut. Haluaisin saada muilta näkemyksiä tähän asiavyyhtiin.

Kiitos! 🙂

Käyttäjä Theofano kirjoittanut 20.02.2013 klo 16:11

Kiinnostuit salaa selvittämään miehesi netin käyttöä jo suhteenne alussa? Miksi? Onko sinulla huonoja kokemuksia aiemmista suhteistasi? Oliko miehesi jotenkin epäluottamusta herättävä luonteeltaan tai toiminnaltaan? Siis mahdollisimman objektiiviselta kannalta, ei hyvin epäluuloisen ihmisen näkökulmasta.

Tekstisi kertoo siitä, että teillä on ollut luottamuspulaa suhteenne alusta asti, ainakin sinun puoleltasi, mutta et toisaalta kerro, että miksi näin on. Siihenkään et kyllä viittaa, että miehesi olisi tehnyt mitään erityistä epäluottamusta herättävää, siis lukuun ottamatta näitä kuvia. Mutta kyllä parisuhteessa jotain häikkää jossain on, jos toinen ryhtyy salaa vakoilemaan toisen puuhia. Se on väärin ja suuri epäluottamuksen osoitus vakoilun kohdetta kohtaan - ja siinä saattaa käydä juuri niin kuin salakuuntelijoille käy, että ei kuule mitään hyvää itsestään...

Sitten niihin itse kuviin. Koska et puhu pettämisestä, tulkitsen nyt, että miehesi on harjoittanut itsetyydytystä käyttäen näitä FB-kuvia apunaan. Tämä on arka aihe ja miehet keskimäärin kyllä tietävät, miten naiset suhtautuvat pornoon ja miesten masturbaatioon silloin, kun se ei tapahtu samalla tavalla kuin naisten vastaava (siis että tyytyisi vain fantasioimaan eikä käyttäisi kuvia apuna), joten jos mieheltä alkaa kysellä tällaista yhtäkkiä kiihkeään sävyyn, niin, no, minäkin varmaan valehtelisin. Siis jos olisin mies. Jos ahdistaa toisen nurkkaan, on turha toivoa rehellisiä vastauksia.

Mutta niin, sait sitten vastauksesi. Mies harrastaa masturbaatiota kuvallisen kiihotuksen avulla. Voin vastata kysymykseesi asian yleisyydestä, että tällainen on äärimmäisen yleistä miesten keskuudessa. Lähes jokainen mies on vähintään harjoittanut tätä ja useimmat harjoittavat säännöllisen epäsäännöllisesti koko elämänsä. Se on osa miehen mielenlaatua enkä sano tätä "pojat ovat poikia" -hengessä vaan asiaa on tutkittu. Miehet vastaavat visuaaliseen kiihotukseen (minkä vuoksi naiset laittautuvat hemaisevan seksikkäiksi, hei) ja miesten seksihalut ovat keskimäärin hieman suuremmat kuin naisten. Myös vaihtelunhalu on miehillä todettua ja tälläkin on sinänsä olemassa evobiologisia perusteita, joskaan tätä nyt ei ole tieteellisesti todistettu.

Tahdon tällä sanoa, että miehesi on, pidit siitä tai et, tällä alueella normaali mies. Miehet runkkaavat. Miehet katsovat pornoa runkatessaan. Voit vaatia miestäsi lopettamaan sen, mutta mieti samalla itse, lopettaisitko jonkun asian, joka on sinulle henkisen ja fyysisen hyvinvointisi kannalta hyvin oleellisen siksi, että miehesi ehdottomasti vaatisi. Ja mieti, kuuluuko parisuhteeseen vaatiminen vai vapaaehtoisuus.

Miesten pää toimii tässä asiassa yksinkertaisesti eri tavoin. Jos et riittäisi hänelle, hän olisi jo pettänyt/eronnut sinusta. Pitkässä parisuhteessa on ihan normaalia kokea joskus himoa muihin ihmisiin, koska, ollaanpa rehellisiä, kuka nyt kyllästymättä jaksaisi syödä vaikka lihapullia joka ikinen päivä. Alkaisiko se paisti jo himottaa? Niin eikö ole parempi, että tämä paine puretaan fantasioimalla ja paineen lauettua voi sitten keskittyä siihen puolisoonsa. Naisilla on jonkinlainen tarve monopolisoida puolisonsa kokonaan, mitään seksuaalista ei saisi olla muiden naisten kannalta edes mielessäkään. Ikävä kyllä tämä ei ole realistista, koska miehetkin ovat vain ihmisiä.

Sen verran sanon, että ystäväsi kuvan käyttäminen oli epäkohteliasta. Itse sanoisin miehelleni, että käyttäisi sellaisten naisten kuvia, joita minä en tunne. Äläkä muuten kerro ystävällesi, mies nolostuu eikä ystäväsikään arvosta, kukaan ei hyödy.

Vessasta - miehesi ilmeisesti rikkoi oven vahingossa. Kiunkunpuuskat eivät sinänsä ole hyvä, mutta sanot itse mököttäväsi, mikä ei myöskään ole hyvä. Riitelyä on mahdollista opetella vähän rakentavampaan suuntaan.

Mitä nyt sitten tehdä? Vaikuttaa siltä, että etsimällä etsit syitä erota ja vikoja miehestä (kun salaa vakoilet häntä). Jos sinulla on epämukava olo suhteessa niin toki voit erota. Mutta jos tahdot jatkaa, sinullakin on työstämistä omassa osuudessasi, ei vain miehelläsi. Sinun tulisi opetella luottamaan mieheesi ja hyväksymään hänen seksuaaliset tarpeensa ja seksuaalinen olemisensa. Ei sinun tapasi ole ainoa oikea ja kyllä miehiäkin satuttaa, kun eivät saa hyväksyntää naisilta.

Mikäli et pysty tähän, kuten sanottua, voit toki erota. Mutta sitten seuraavaksi mieheksesi sinun kannattaa yrittää löytää sellainen, jolla on heikko libido tai joka on tossun alla. Koska, kuten sanottua, visuaalisen stimulaation käyttö masturbaatiossa on miesten kesken hyvin, hyvin yleistä. Naiset vain tapaavat leikkiä, että "ei minun mieheni". Mitä tein itsekin, kunnes joskus kriisin aikana mies tunnusti katsoneensa koko suhteemme ajan pornoa. Siinä vaiheessa kriisi koski muita hommia ja olimme olleet niin pitkään yhdessä, että viittasin kintaalla koko pornolle ja totesin, että katso, jos mieli tekee. No, kriisistä (ja parista sen jälkeen) selvittiin ja mies katsoo yhä silloin tällöin pornoa (en tiedä milloin tai kuinka usein, se on hänelle yksityistä - en minäkään masturboi, kun hän on paikalla) tai käyttää vaikkapa jotain Anttilan kuvastoa. Henkilökohtaisesti suon sen hänelle mieluusti nykyään, koska tyytyväinen mies = parempi parisuhde. Tietysti, jos pornoilu on parisuhteesta pois niin silloin se on ongelma, johon tulee puuttua, mutta usein näin ei ole vaan se on lisämauste.

Sen verran vielä tuosta miesten itsetyydytyksestä, että usein se ei edes ole varsinaisesti seksiä. Miehet tekevät sitä myös esim. siksi, että on tylsää tai tympii tai ottaa päähän tai on vaan jonkinlainen sisäinen paine, joka pitää purkaa. Eli joskus tai jopa usein se on enemmänkin vain ruumiillinen operaatio, jossa apuna käytetään naisten kuvia. En itse näe varsinaisesti syytä olla tästä mustis.

Käyttäjä Lumimarja kirjoittanut 20.02.2013 klo 16:55

Poikaystäväsi teki ikävän tempun. Vielä kurjemmaksi asian tekee se, että hän tunnusti asian vasta paljon myöhemmin. Toisaalta hänessä oli miestä myöntää asia jälkikäteen.

Jos poikaystäväsi kiivaus ja omat tunteesi mietittyttävät sinua eikä seksikään innosta, niin miksi ihmeessä suhdetta pitäisi väenvänkään yrittää pelastaa?

Käyttäjä Eksynyt Nainen kirjoittanut 22.02.2013 klo 16:47

Kiitos vastauksista.

Sitä tässä olenkin pohtinut miksi ihmeessä haluan pysyä suhteessa? Olenko vain niin kiintynyt siihen ajatukseen, että toinen on vierellä... En tiedä. Jotenkin en vain osaa luovuttaa.

Aikaisemmasta oikein pidemmästä parisuhteesta minulla on aikaa. Yhteenmuuton jälkeen kyseinen mies paljastui narsistiksi (tämä ei ole nyt mikään muotisanavertaus) ja mun alistaminen alkoi. Elin maanpäällistä helvettiä! En halua koskaan enää samaan tilanteeseen. Suhde jätti muhun henkiset arvet ja ne ei parantuneet yhtä nopeasti kuin mustelmat iholta. Oli onni ja varjelus, että selviydyin hengissä. Onneksi olen pystynyt selvittämään asioita sen jälkeen ja tavannut ihania miehiä. Kuitenkaan vähänkään pidempään suhteeseen en pystynyt, ennen nykyistä.

Tämä tausta on jättänyt muhun tietyn varautuneisuuden. Kun aloimme seurustella vakavasti, niin halusin tarkistaa hänen nettihistoriansa. Halusin varmistua, että kyseessä ei ole ainakaan mikään sairas addiktoitunut tyyppi tms.

Theofano - En ymmärrä seuraavia kantojasi ja olen niistä eri mieltä:

"Pitkässä parisuhteessa on ihan normaalia kokea joskus himoa muihin ihmisiin, koska, ollaanpa rehellisiä, kuka nyt kyllästymättä jaksaisi syödä vaikka lihapullia joka ikinen päivä. Alkaisiko se paisti jo himottaa?"

Vertaatko ihmistä sika-nautaan? 🙂 No tuo oli vitsi siis.
Ymmärrän periaattessa mitä tarkoitat, mutta nyt kyseessä oli suhteen alku. Minusta on huolestuttavaa, jos mies koki minut alussa ulkoisesti "lihapullana" ja toiset "paistina".
Kukaan tässä maailmassa ei ole täydellinen, mutta minun näkemys on se, että, kun rakastuu, näkee vain kumppaninsa ihanimpana. Jokaisella on oma kauneuskäsityksensä ja se ei parisuhteessa oltaessa mene turn-off tilaan. Mutta seksuaalisessa himoitsemisessa ja toisen fantasioinnissa pitäisi mennä mielestäni raja. Sellaista ei vain sovi tehdä, jos toista haluaa kunnioittaa. Rakkaus ei nimittäin ole itsestäänselvyys - se on lahja.

"Sinun tulisi opetella luottamaan mieheesi ja hyväksymään hänen seksuaaliset tarpeensa ja seksuaalinen olemisensa. Ei sinun tapasi ole ainoa oikea ja kyllä miehiäkin satuttaa, kun eivät saa hyväksyntää naisilta."
"...voit toki erota. Mutta sitten seuraavaksi mieheksesi sinun kannattaa yrittää löytää sellainen, jolla on heikko libido tai joka on tossun alla. Koska, kuten sanottua, visuaalisen stimulaation käyttö masturbaatiossa on miesten kesken hyvin, hyvin yleistä."

Niin, tuo on sinun mielipiteesi. Minä en taas pornoa hyväksy osaksi parisuhdetta. Ja minulla on ollut useita parisuhteita joissa mies ei ihan oikeasti ole käyttänyt (nykyinentään ei käytä) pornoa. Ketään en ole pakottanut kanssani seurustelemaan, he itse ovat tehneet valintansa. Miksi parisuhteessa pitäisi käyttää pornoa (ellei molemmat sitä halua katsoa)? Kumppaneillahan on vain mielikuvitus rajana! Voihan sitä pariskuntana tehdä oman videon tai ottaa tuhmia kuvia eri asuissa, käyttää peilejä jne. Jos uskallusta ja luottamusta riittää.

Minusta pornossa alistetaan naisia ja luodaan kovin silikooninen kiiltokuva miehille.
Seuraava menee jo filofisoinnin puolelle. Näkemykseni mukaan tämä on myös syynä siihen miksi kasvavassa määrin jotkut naisista käy hakemassa ne silikonit, vaalentavat tukan ja pukeutuvat numeron liian tiukasti. Nuoreltakin pitäisi näyttää. Vain sen takia - että koetaan tarvetta kilpailla pohjimmiltaan pornosta juontuvien "naisihanteiden" vuoksi. Täytyyhän sitä olla miehen silmään varmasti ns.kuuma.

Vaikuttaa siltä, että naisilla on äärettömän kova kilpailuvietti keskenään - ulkoisesti. Meidät (naiset ja miehet) on jostakin historiallisesta kulttuurisyystä kasvatettu muottiin, jossa miehille on oiketettu muiden naisten fantasiointi. Naisten pitäisi se vain hyväksyä.... Miksi tämä pitäisi hyväksyä - eihän se ole hyvksyttyä kaikkialla maailmassakaan. Käsitykseni mukaan kyseessä on vain kulttuurisidonnainen asia.

llekään ollut

Käyttäjä Theofano kirjoittanut 22.02.2013 klo 18:12

Eksynyt Nainen kirjoitti 22.2.2013 16:47

Niin, tuo on sinun mielipiteesi. Minä en taas pornoa hyväksy osaksi parisuhdetta. Ja minulla on ollut useita parisuhteita joissa mies ei ihan oikeasti ole käyttänyt (nykyinentään ei käytä) pornoa. Ketään en ole pakottanut kanssani seurustelemaan, he itse ovat tehneet valintansa. Miksi parisuhteessa pitäisi käyttää pornoa (ellei molemmat sitä halua katsoa)? Kumppaneillahan on vain mielikuvitus rajana! Voihan sitä pariskuntana tehdä oman videon tai ottaa tuhmia kuvia eri asuissa, käyttää peilejä jne. Jos uskallusta ja luottamusta riittää.

En puhunut pornosta vaan visuaalisesta stimulaatiosta. Siihen voi käyttää ihan mitä tahansa kuvamateriaalia, mikä kiihottaa.

Mutta selvää on, että jollet halua/pysty/voi hyväksyä sitä, että puolisosi käyttää kiihokkeenaan muiden naisten kuvia, sitten sinun kannattaa löytää sellainen, joka ei niin tee. Mitä itse olen ollut tekemisissä miesten kanssa (minulla on paljon enemmän miehiä ystävinä kuin naisia, mikä voi selittää näkemyksiäni joltain osin), en tiedä ketään, joka ei tekisi näin silloin tällöin. Kuten sanottua, pitkään luulin, ettei oma mieheni näin tee, mutta sittenpä paljastui, että tekee. Miehet tietävät kyllä, että monet naiset suhtautuvat, kuten sinä teet ja siksi asiaa ihan aktiivisestikin salaillaan tyttöystäviltä - jälleen, kuultu monelta miespuoliselta kaverilta.

En nyt kuitenkaan ala tästä kinastella vaan toistan, että jos et halua olla miehesi kanssa, eroa. Sehän se ratkaisu on.

Käyttäjä Leenu80 kirjoittanut 22.02.2013 klo 19:32

Teillä on miehesi kanssa erilaiset arvot ja se tuottaa ongelmia ainakin pitkällä tähtäimellä. Jos et hyväksy pornoa/kuvien katselua osana parisuhdetta, on etsittävä mies, joka suostuu olemaan käyttämättä sitä. Ei voi pakottaa toista elämää sellaisten arvojen kanssa, jotka eivät tunnu omilta.
Siinä miehesi kyllä teki mielestäni väärin, että katseli ystäväsi kuvia. Se kyllä loukkaisi minuakin eikä kyllä tuntuisi mukavalta jatkossa nuo ystävän vierailut kun miettisi, että siinäkö se mies nyttenkin haaveilee ystävästä. Raja menee ehdottomasti minullakin siinä, että vain tuntemattomien kuvia voi katsella. Koska tuleehan siitä asiasta henkilökohtaista, jos kohde on joku tuttu ja ns. saavutettava. Motiivit voi olla kyseenalaiset ja siinä helpommin tuntee itsensä riittämättömäksi.

Mutta muuten porno on vähän kaksipiippuinen juttu. Itse ehdottomasti hyväksyn pornon osaksi parisuhdetta. Katsottavaksi sekä yhdessä, että erikseen. Ei se ole pois parisuhteelta, eikä se tarkoita, että hakisi tai toivoisi muuta tai että partneri tuntuisi riittämättömältä. Masturbaatio on terve osa ihmisyyttä ja etenkin miehet kiihottuvat helpoiten visuaalisista ärsykkeistä, siksi miehet käyttävät enemmän pornoa kuin naiset. Naiset taas pystyvät kiihottamaan itsensä pelkillä mielikuvilla.

Sitten on se negatiivinen puoli. Minäkin uskon, että porno vääristää ainakin nuorilla sen kuvan mitä seksi todellisuudessa on, sekä kuvan "normaalista" naisesta. Siksi nykyään posliiniksi ajaminen on yleistynyt suuresti, myös miesten keskuudessa. Mutta terveellä itsetunnolla ja arvomaailmalla varustettu ihminen ymmärtää, että pornossa on kyse vain pornosta, se ei vastaa todellisuutta, eikä ole tarkoitus hakea tosielämässä sellaista mitä pornossa esitetään.

Jos parin käsitykset ja halut seksistä kohtaavat, ei asian kanssa mitään ongelmaa ole. Toiset tykkää vähän extremestä ja toiset hellemmästä menosta. Mielestäni on tärkeää, että nämä halut kohtaavat, koska seksi on iso osa parisuhdetta ja sen pitää toimia, niin että kumpikaan ei joudu tekemään asioita joita ei halua tai että jää ilman sellaista mitä ehdottomasti haluaa. Joka tapauksessa ei ole vain yhtä ja ainoaa "oikeaa" tapaa harrastaa seksiä, eikä ole vain yhtä oikeaa mielipidettä pornosta, mutta parisuhteessa näiden asioiden pitää kohdata. Kompromissejä joutuu ehkä tekemään, mutta ainakaan suuria eroja näissä asioissa ei voi olla. Tietysti asioita voi opetella ja kumpikin joustaa sen verran mihin kykenee, niin ettei se tunnu pahalta.

Lisäksi, on aika idealistista ajatella, että pitkän parisuhteen aikana ei tapahtuisi ihastumisia ulkopuolisiin. Mutta ihastukset ovat ihastuksia. Kunhan ymmärtää sen, että ne ovat ohi meneviä ja jäävät vain siihen ihastumiseen, eikä johda tekoihin. Ruoho harvemmin on vihreämpää aidan toisella puolen ja siinä huumassa tehdään tyhmiä ratkaisuja. Järki pitäisi olla mukana näissäkin tilanteissa. Yleensä ihastumisen syy on jossain syvemmällä, ehkä parisuhteessa on kriisi tai ehkä itsellä on henkilökohtainen kriisi. Eli hyvinvoivassa parisuhteessa ei näitä ihastumisia pitäisi tapahtua, mutta mikään parisuhde ei ole ruusuilla tanssimista alusta loppuun, vaan kriisejä tulee kaikille väistämättä ja tuolloin nämä ihastumiset voivat olla mahdollisia. Näihin tilanteisiin olisi hyvä pysähtyä ja miettiä siihen johtaneita syitä. Koska mikään ei vain tapahdu. Ja kriisi pitäisi hoitaa omassa parisuhteessa tai omassa päässä (jos syy on henkilökohtainen), eikä tuolla ihastumisella.

Lisäksi sanoisin sen, että vaikka olet joutunu kokemaan maanpäällisen helvetin, se ei ole syy eikä oikeutus rikkoa toisen yksityisyyttä. Nykyinen miehesi ei ole syy siihen mitä olet joutunut kokemaan ja jos et ole vielä toipunut tarpeeksi helvetistä, niin ehkä sinun pitäisi keskittyä siihen että toivut lisää. Nuolet haavojasi, sotkematta siihen muita ihmisiä. Tunnen kyllä tuskasi, olen itse elänyt vuosikymmenen henkisen väkivallan uhrina. Oletko hakenut ikinä apua? Parisuhteesta narsistiin on vaikea toipua ja se vie aikaa ja siihen mielestäni tarvitsee ehdottomasti apua. Vertaistuki on myös tehokasta. Koska vaikka se ehkä on vaikea myöntää, niin itsessä on ne syyt miksi on siihen suhteeseen ajautunut ja ne syyt olisi tärkeää tunnistaa, ymmärtää ja hoitaa. Helposti ajautuu uudelleen sellaiseen suhteeseen, jos noita asioita ei tiedosta.

Raivoamisesta sen verran, että ehkä se on tapa minkä miehesi on oppinut vanhemmiltaan? Tai ehkä hän ei osaa käsitellä suuttumuksen tunteita ja ne purkautuvat noin. Kaahaminen suuttumuksen takia on todella ikävää, jos joutuu olemaan silloin kyydissä. Jotain kypsymättömyyttä tuossa käytöksessä kuitenkin on ja miehesikin olisi hyvä tiedostaa käytökseensä liittyvät syyt. Raivoaminen ja kaahaaminen voi olla myös tapa saada sinut hiljaiseksi. Pahimmillaan vallankäyttöä, ainakin tuo kaahaaminen. Mutta mahdollisesti vain tuota kyvyttömyyttä käsitellä omia tunteitaan tai sinun.

Käyttäjä Lumimarja kirjoittanut 22.02.2013 klo 20:26

Tuosta pornon katsomisesta.

Jokainen mies, joka katsoo pornoa - tekisi mieli väittää, että sinunkin miehesi on sitä joskus katsonut; se nyt vaan on miesten juttu - tietää, että elokuvan silikonitissibimbolla ei ole mitään tekemistä oikean naisen kanssa. Ei kukaan mies odota oikealta naiselta sellaista ulkoista olemusta ja käytöstä kuin pornoelokuvan naiselta. Ehkä se tyydyttää jotakin alkukantaista tarvetta, jota me naiset emme voi ymmärtää?

Mielestäni sinun on ihan hyvä miettiä, että mikä siinä pornon katsomisessa ahdistaa tai tuntuu pahalta. Jos pääset kiinni asian ytimeen, voit oppia jotakin itsestäsi.

Hyvää jatkoa sinulle!

Käyttäjä Eksynyt Nainen kirjoittanut 25.02.2013 klo 14:45

Täsmennyksenä, tilanne on se, että mieheni ei enää nykyisin katso edes muiden kuvia. Olemme kehittäneet tuohon oman ratkaisun... 🙂 Periaatteessa tilanne on siis nykyisin ok, mutta epäilen häntä silti välllä, sillä suhteen alussa kantamme asiaan on ollut niin erilainen. Sinkkuna ollessaan kuvat ja porno oli hänelle melkein päivittäistä "rutiinia".

Se mikä minua tosissaan tässä asiassa painaa, on se, että tarkoittaako hänen tekonsa sitä, että hän oli ihastunut kaveriini? Hän kieltää tämän, mutta minun on sitä vaikea uskoa. Muita naisia joita hän FB katsoi, olivat hänen naispuolisia tuttaviansa. Vain kaverini oli hänen kaverilistansta ulkopuolella...

Se miksi en hyväksy muiden naisten katselua kiihotusmielessä on yksinkertaisesti siinä, että parisuhteessa ja toista rakastaessa oman kumppanin pitäisi riittää. Tämä on minun näkemykseni ja odotukseni. Itsekään en ajattele muita. Toinen syy on uskonnollinen näkemykseni asiaan.

Selvää on, että parisuhde voi toimia vain silloin kun kumppaneilla on samanlaiset arvot. Meillä "nämä" arvot olivat suhteen alussa erilaiset. Keskustelimme asioista ja hän antoi ymmärtää, että hyväksyi näkemykseni, eikä halunnut loukata minua, joten lopetti toiminnan.

Kuitekin minua painattaa ajatus siitä, että jos hän on ollut ihastunut suhteemme alussa ystävääni. Ymmärrän, että pitkässä suhteessa satunnaisia ihastumusia saattaa eteen tulla, mutta jos niin tapahtuu heti suhteen alussa, niin sehän on huono merkki. Eikö niin?

Toinen huolestuttava asia on tuo valehtelu. Puolivuotta sitten, kun hän tunnusti FB-kuvaseikkunsa minulle, niin samaisella viikolla hän oli katsonut vähän aikaa tv-pornoa. Vaikka tiesi sen olevan sopimaamme vastaan. Tätä ennen hän oli siis tunnustanut FB-kuvien todellisen käyttötarkoituksen ja 2,5 vuoden valehtelun (sisältäen mun hulluksi haukkumiset, kun olin sellaista edes epäillyt).
Tuostakin pornon katselusta hän jäi kiinni valehtelusta. Tulin nimittäin kyseisenä iltana vasta myöhään yöllä kotiin ja vain aistin, että jotakin on tapahtunut. Kysyin onko hän kenties katsonut pornoa ja hän kielsi. Tunteeni oli kuitenkin hyvin voimakas ja kysyin asiaa muutaman kerran. Silloin hän tunnusti, että oli tv-kanavia selatessaan huomannut sieltä tulevan pornoa ja jäänyt sitä katsomaan pariksi minuutiksi. Mutta ilokseen oli huomannut, että mitään vaikutusta ei enää ollut. Periaatteessa selitys on uskottava, sillä hän oli turvatunut meidän keksimään ratkaisuun yksinäisiä hetkiä varten... Mutta silti minua painattaa se, miksi hänen piti taas aluksi turvautua valehteluun? Vai onko tuokin selitys taas valehtelun tuotosta? Yhtälailla kuin se, että hän EI olisi ollut ihastunut ystävääni?

En tiedä mitä ajatella!! Voi olla, että olen nyt törmännyt mieheen jolla todellisuudessa on kuitenkin erilainen arvomaailma - mutta, ei halua kuitenkaan menettää mua, vaan turvautuu valehteluun.

Käyttäjä Lumimarja kirjoittanut 25.02.2013 klo 20:40

Sanon tähän nyt vain sen, että mielestäni sopimukset, jolla rajoitetaan toinen toistaan, eivät lähde oikeista lähtökohdista eivätkä ne yleensä pidemmän päälle toimi.

Todellakin - samankaltainen arvomaailma kantaa eivätkä sopimukset, jotka on tehty ehkä pitkin hampain.

Todellinen muutos lähtee aina omasta halusta eikä toisen ihmisen odotuksista / vaatimuksista.

Käyttäjä Theofano kirjoittanut 26.02.2013 klo 10:06

Veikkaanpa, että viimeisen kappaleesi arvio on aika lähellä sitä, mikä tilanne on. Jos miehesi on todellakin sinkkuna katsonut pornoa/kuvia kiihokkeenaan melkein päivittäin niin siitä kokonaan luopuminen on kyllä hyvin, hyvin vaikeaa. Ja voi olla, ettei hän sisimmässään välttämättä edes ole samaa mieltä kanssasi ja taipuu sopimukseen juuri siitä syystä kuin sanot: hän ei halua menettää sinua. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että jos hän ei itse näe tavassaan sinänsä mitään pahaa, hän saattaa silloin tällöin salaa livetä.

Sinulla on oikeastaan kolme vaihtoehtoa tässä tilanteessa. Voit joko
1) hyväksyä miehen tavan hankkia tyydytystä
2) uskoa vakaasti, ettei miehesi lipeä sopimuksesta ja jättää asia silleen (jolloin todellisuudessa et voi tietää, mutta voit päättää, ettet haluakaan tietää)
3) erota.

Seksuaalisuus on kieltämättä iso juttu ja on hankalaa seurustella ihmisen kanssa, jolla on hyvin erilaiset arvot sillä alueella. Hankalaa se on varmaan miehellesikin, ei vain sinulle. Avoimuuskaan ei aina auta, jos puolisot eivät vain pääse aitoon yhteisymmärrykseen siitä, miten tilanne tulisi hoitaa. Toivon teille parasta, mutta näkemys/asenne-eronne vaikuttavat aika isoilta tässä kohtaa. :/

Käyttäjä Eksynyt Nainen kirjoittanut 01.03.2013 klo 12:12

Voisiko tähän vastata joku mies?!

Onko kyseessä ollut ihiastuminen vai halu "panna" muna kaveria ja miehen omia tuttuja?

Voiko tuota verrata oikeasti pornoon tai kuvilla tyydyttämiseen, kun kyseessä on tuntematon naishenkilö?

Minun olisi helpompi sulattaa asia, jos kyseessä olisi ollut täysin tuntemattomat ihmiset. Olen siinä uskossa, että silloin tarkoitusperä olisi ollut viattomampi.

Käyttäjä degard kirjoittanut 01.03.2013 klo 13:25

Noni mies vastaa

Itse olen katsonut aikuisviihdettä 10 vuotiaasta asti. Miellän kuitenkin, että seksuaalisuuteni on normaali eikä minulla ole halua harrastaa seksiä irstaasti kuin pornossa.

Kuitenkin jos seksiä on liikaa niin tulee sellainen ikävä itsetyydykseen, jolloin sitä voi tehdä mieli. (Vanhat tavat kuolevat hitaasti)

Ja sitten myös jos seksiä on liian vähän niin miehen on pakko tyhjentää "pussit" tai kestävyys seksin aikana vähenee (miehillä on paine tyydyttää nainen.)
Viime suhteessa itsetyydytin vain sen takia, että kestäisin pitempään sängyssä.

Mainitsit aikaisemmin, että suhteenne on miehesi ensimmäinen vakava. Hänellä voi olla sitoutumisongelmia, jotka esiintyvät muista haaveiluina. Tämä voi kuitenkin mennä ohi kun hän huomaa miten rakastaakaan sinua, eikä halua ketään muuta. (Itselleni kävi näin.)

Itse en ole fantasioinut tutuistani ikinä, mutta kuulemma se on yleistä miesten keskuudessa. Monet siis tekevät niin. Ehkä se, että tämä nainen on konkreettinen kiihottaa miehiä enemmän kuin joku absurdi pornotähti. Silti luulen, että tämä ei ole mitään vakavaa tai ihastumista. Se on vain hänen seksuaalisuutta. Samoin tuo pornon katselu, olen aika varma, että se on täysin vaaratonta.

Käyttäjä pikkuanni kirjoittanut 02.04.2013 klo 02:38

Hei Eksynyt Nainen!

Tilanteesi kuulostaa minulle kovin tutulta, ei välttämättä nuo kuvaamasi tapahtumat, mutta tunne ja tieto siitä, että toisen seksuaaliset tarpeet ja arvot ovat erilaiset kuin omasi. (Myös tuo raivokas suuttuminen on tuttua omasta parisuhteestani, mutta se onkin jo oma lukunsa.)

Nyt, pian 13 vuotta ja kaksi yhteistä lasta myöhemmin kuitenkin toivon, että olisin aikoinani oikeasti pysähtynyt miettimään, kun minua neuvottiin jotakuinkin näin: "Harkitse nyt tarkkaan, haluatko ja pystytkö elämään yhdessä ihmisen kanssa, jolla on noin kovin erilainen tarve seksiin kuin itselläsi."

Toivon sinulle ja teille kaikkea hyvää!