Valehtelua, henkistä pettämistä, raivokkuutta... Onko paluuta "normaaliin" parisuhteeseen?
Haluaisin saada teiltä muilta näkemyksiä tilanteeseeni. En tiedä onko tästä enää paluu-ta normaaliin parisuhteeseen. Aluksi hieman taustaa toivottavasti jaksat lukea. 🙂
Olen seurustellut 3 vuotta nykyisen kumppanini kanssa, olemme molemmat 30-vuotiaita. Hänelle suhteemme oli ensimmäinen vakava, toisin kuin itselleni.
Suhteemme alussa (kun olimme päättäneet olla vakavasti yhdessä) kiinnostuin selvit-tämään salaa poikaystäväni netin käyttöä. Huomasin, että hän oli aktiivinen FB-käyttäjä ja oli käynyt monesti katsomassa sieltä tiettyjen naisten kuvia. Meillä ei ollut siinä vaiheessa yhteisiä tuttavia, mutta hän oli käynyt katsomassa myös erään ystäväni kuvia (hänellä kuvat ovat avoinna kaikille). 😐
Tuosta kolme kuukautta myöhemmin kutsuin kyseisen ystäväni ja hänen miehensä kylään ja tutustutin heidät poikaystävääni. Tästä meni noin viikko, kun tarkistin salaa selaushistoriaa ja huomasin, että poikaystäväni oli jälleen kerran käynyt katsomassa ystäväni kuvia.
Tuolloin tiedustelin poikaystävältäni suoraan missä tarkoituksessa hän käy katsomassa kuvia. Aluksi hän kielsi edes katsoneensa(!). Tästä tuli vahva tunne kuvien käyttötarkoituksesta. ☹️ Lopulta hän kuitenkin sanoi käyneensä katsomassa kuvia vain mielenkiinnosta, mutta ei todellakaan ollut tehnyt mitään väärää. Kuvien katselu loppui siihen. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni ja tiedustelin asiaa häneltä aina joskus. Lopulta 2,5 vuotta valehdeltuaan, hän tunnusti. Eli puolivuotta sitten hän tunnusti katsoneensa kuvia siinä tarkoituksessa. Hän kuulema oli tottunut tekemään niin monta vuotta FB:ssa eikä ollut nähnyt siinä mitään väärää edes ystäväni kohdalla.
Puolivuotta sitten olin henkisesti melko riekaleina. Eniten suututti valehtelu ja toiseksi eniten se, että en ollut ikään kuin riittänyt poikaystävälleni. Kuvat joita hän oli katso-nut, olivat naisista, jotka ovat rintavia tai sitten rintojaan esitteleviä. Itse olen taas luonnostaan hoikka ja rintavarustus sen mukainen. Jos kävisin aktiivisesti punttisalilla, alkaisin muistuttaa melko nopeasti fittness-naista. Poikaystäväni sanoikin joku kerta, että oli vain kaivannut vaihtelua! Tämä tuntuu minusta ihan kauhealta! 😞
Jos olisin saanut tietää asian silloin 2,5 vuotta sitten, olisin jättänyt poikaystäväni. Epäilin asiaa, mutta paha oli olla täysin varma, kun toinen kielsi.
Olen yrittänyt päästä tästä asiasta yli sillä haluan uskoa muutokseen ja tapahtuneesta on jo aikaa. Jokainen tekee virheitä, mutta tuo valehtelu satuttaa vieläkin. En tiedä voinko luottaa häneen.
Asia tietenkin vaikutti mun naiseuden tuntoon ja olen kasvattanut itseluottamustani uusilla harrastuksilla. Nyt olen huomannutkin, että minulla on harrastuksissa paljon viihtyisämpää kuin poikaystäväni kanssa. Itse asiassa voin nykyään hänen kanssaan huonosti. Riitelemme ihan pienistäkin asioista. Minusta on tullut nipottaja, epäilen häntä nykyään ja olen kovin mustasukkainen. Tämä tuntuu kauhealta!
Hänkin on alkanut nipottamaan minulle pienistä. Eniten olen kuitenkin huolissani siitä miten nopeasti hän kiivastuu. Kun hän suuttuu, hän alkaa pääsääntöisesti huutaa. Jos hän kiivastuu autossa, hän kaahaa. Kun olimme matkalla ja meille tuli erimielisyyttä, niin hän huusi niin kovaa, että se kuului viereisiin huoneisiin. Lopuksi hän otti vielä passini ja uhkasi lähteä.
Vuosi sitten meille tuli erimielisyyttä ja silloin hän rikkoi vahingossa vessan oven. Olin suutuksissani mennyt vessaan mököttämään ja laittanut oven lukkoon. Niin hän tempaisi sen auki siten, että oven karmi ja lukko hajosi.
Olen alkanutkin pohtia onko tästä paluuta enää normaaliin suhteeseen? Tuo aikaisempi tapahtunut loukkaa, olen miettinyt onko se kovin yleistä miesten keskuudessa? Ja nykyiset kiivastumisen tasot huolettaa. En ole enää varma tunteistani ja kiinnostus seksiin on lopahtanut. Haluaisin saada muilta näkemyksiä tähän asiavyyhtiin.
Kiitos! 🙂