Valehtelijan koukuttama
Olen ollut vuosia parisuhteessa miehen kanssa joka on ollut ainoa koko seurustelun ajan. Toisin kuin hän, olen itse ollut todellakin sitoutunut ja uskollinen. Hänellä on useita ns. Kiinnijäämisiä, suhteita. Viimeisimpien vuosien aikana uskoin hänen vilpittömyyteen ja jäin suhteeseen ystävänä. Viimeviikkojen aikana hän tunnuusti suhteen joka on jatkunut nämä kaikki vuodet jotka olin huom. Olin hänen kanssaan suhteessa. Päätin lopettaa ja ihme kyllä koin suurta helpotusta. Kaikki vuodet kulkivat kuin filminauhana silmieni edessä ja mielessäni vaan nypin ; tuossa valhe, tuossa valhe, valhe, valhe valhe. Nyt hän tekee taas lähestymisyrityksiä viestein. Välillä tunnen ahdistusta, surua menneistä, hukatuista vuosista. Tiedän hänen hyväksi käyttäneen minua. Tiedän suhteesta toiseen ja ”avusta” jota hän on antanut hänelle. Arvostan toki auttamista teen niin itsekin mutta… hän ei ole vienyt minua minnekään esim. Rentoutumaan, hemmotteluun, elokuviin, syömään tai mitään mitä naisena voisi toivoa. Välillä vaikutti että hän osasi yhden asian todella hyvin, valehtelemisen. Hän käytti läheisiään peitelläkseen menonsa. Hän ei ole alkoholisti vaan todella raitis ja hyvät elämän tavat noin äkisti katsottuna. Itse olen käynyt terapeutissa ja potenut masennuksen, ahdistusta, vatsa- ja päänsärkyä ilman että olisin tunnistanut syitä. Viime aikoina kun olen pidättäytynyt tapaamasta häntä – olen alkanut löytämään ongelmieni juuret. Löytänyt päänsäryn, masennuksen ja ahdistuksen juuret. Se miten ihminen voi elää valheessa? Miten kertoa valheita valheen perään? En tiedä kenelle hän nyt kertoo. En aio langeta hänen valheisiinsa mutta. Jo pienikin lähestyminen tekee sen että olen taas koukuttunut. Sen ei tarvitse olla kuin pyyntö saada minut ulos, kauppaan, lenkille tms. Tunnen surua ja sääliä ja painun vaan syvemmälle yksinäisyyteen. Uskallanko enää koskaan kuunnella ketään ilman että heti ajattelen hänestä, valehtelija😐